Tässä kun lueskelin noita juttuja " Miten nainen isketään" osioissa alkoi oikein hävettämään meidän kaksilahkeisten puolesta. Miten ihmeessa me ollaan noin onnettomia auervaaroja?!!! Kun kuuntelee naisten juttuja niin eihän ne muusta keskustelekkaan kuin siitä, että MITEN SAISI MIEHEN ITSELLEEN. Perkeele!! - sanon minä!!! Nyt joka ukko ottakoon itseään niskasta kiinni ja RYHTIÄ!!! Tuo ruikuttelu " minä saan pakit, minua kohdellaan vaan kaverina" saa nyt luvan loppua - ONKO YMMÄRRETTY!!!!
Katsokaa peiliin - te olette luomakunnan kruunuja. Naiset ovat teitä varten, he odottavat vaan, että te tulette valkoisella hevosella ja viett heidät pois tästä arjesta!!!
KYLLÄ SE SIITÄ
Katsokaa peiliin - te olette luomakunnan kruunuja. Naiset ovat teitä varten, he odottavat vaan, että te tulette valkoisella hevosella ja viett heidät pois tästä arjesta!!!
KYLLÄ SE SIITÄ
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tota joo, on ymmärretty, mutta et ilmeisesti itse ole oikein tajunnu homman ideaa. Kyse ei ole siitä, miten nainen isketään vaan siitä, miten isketään *hyvä* nainen. Naisiakin kun on olemassa monenlaisia; on esim. *Naisia* ja sitten on susia. Onkelmana on se, että hyviä naisia on niin harvassa. Joutuu joskus matkustamaan jopa ulkomaille ;) Toivottavasti oma muijasi ei ole monkero? Huutamisestasi päätellen on...
Hei vaan bansku!
Millainen nainen on hyvä kenellekin? Naiset ( kuten me miehetkin )olemme kaikki erilaisia ja omalla tavallamme hyviä. Ehkäpä pointti onkin se, että mistä löytää itselle sopivimman elämänkumppanin. Jos itse on susi niin parhaiten siinä rinnalla pärjää toinen susi ( lampaalle voisi käydä aika kehnosti ).
Jos tuntee itsensä ja on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, varustettu terveelle itseluottamuksella, on aktiiviinen työssään ja harrastuksissaan niin väistämättä sieltä jostain se kumppani löytyy - olen 100% varma asiasta. Ei meitä miehiä ( kuten ei naisiakaan ) kukaan kotoa tule hakemaan!
Joskus tulee vaan semmoinen olo, että nykyinen "hyvinvointiyhteiskunta" on mennyt erilaisessa kansalaisten paapomisessaan niin pitkälle, että normaali oma-aloitteisuus ja itsestään vastuun kantaminen on alkanut ihmisiltä unohtumaan. Odotetaan että "kyllä se joku muu tekee" - uskotaan että aina päästää valmiiseen pöytään. Pikkupojille äiti laittaa ruuat, pesee vaatteet, siivoaa huushollin, maksaa laskut, tekee ruokalistan, lukee iltasadun jne.. Jos tämä asenne jää meille miehille vielä aikuisena päällimmäiseksi, niin voi olla vaikeaa sopivaa naista löytää ( jos todellisuudessa etsitäänkin uutta äitiä!!! )
Se mitä siinä " olemme me miehet surkeita" jutussa kirjoitin, kirjoitin tahallisesti hieman provosoivasti. Ehkäpä hieman ravistellakseni mahdollisia lukijoita.
KYLLÄ SE SIITÄ!!!
PS. Itse en usko, että ulkomailta se nainen sen helpommin löytyy ( tosin olen mielelläni väärässä jos jollekulle on näin käynyt)
PS2 Monkero? ( tuli semmoinen sana, että en ymmärtänyt...- ei ole vähäkuuloinen, jos sitä tarkoitat)
Täyttä asiaahan tuo provo oli.
Kyllä tässä pientä ravistelua tarviskin. On
vähän jämähtänyt kotisoffalle,niinkuin ne
naiset nyt täältä osais tulla hakemaan.
Perskele,kyllä mä sillä valkealla hevosella
vielä ratsastan..
Tosi hyvä kirjoitus oli. Että noin ajattelevia miehiä on olemassa, oikein mieltä rohkaisi. En taidakaan vielä luopua kokonaan toivosta..
ukko-mies, hurraa!!!
Sihdoin ja viimein oikea MIES. Kyllä me naiset miehiä kaipaamme, etenkin oma-aloitteisiä.
Voinkin lakata olemasta sitten mies.
Meikäpoika on ollut saman naisen kanssa jo 20 vuotta. Vuosiin on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä - kuten asiaan kuuluukin. Varmaan ollaan kaikki yhtämieltä siitä, että parisuhteessa eläminen ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Kyllä tässä itsekukin on joutunut ( = saanut ) opetella toisen huomioon ottamista ja opettelu jatkuu edelleen :):) Onneksi niitä hyviä hetkiä on enemmän kuin niitä huonoja. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin eipä siinä onnella ole viimekädessä mitään tekemistä - parisuhde (sen jälkeen kun alkuihastumisesta on menty eteenpäin ) vaatii hoitamista!!
Joskus minä ihmettelen sitä, että kuinka helposti nykyään ikäänkuin annetaan periksi - parisuhteen ongelmiin tuntuu olevan patenttiratkaisuna että erotaan! Ei viitsitä nähdä vaivaa! Lukioikäisen tyttäreni koulukavereiden vanhemmista lähes puolet ovat eronneet ( osa kerran joku jo toisenkin ). Lapset elävät välillä isällä välillä äidillä. Ehkä se sitten on tätä päivää mutta kummalta se tuntuu - eikä välttämättä ole hyvä kenenkään perheenjäsenen kannalta.
Ymmärrän toki sen, että ihmiset ja elämäntilanteet saattavat vuosien mittaan muuttua - ennen niin rakkaasta ihmisestä on tullut täysin mahdoton, sietämätön, itsekeskeinen tms... on saattanut olla muita suhteita - luottamus on mennyt. Tällöin tietysti voi olla vaikeaa jatkaa yhteistä taivalta. Mutta kuitenkin tulee semmoinen olo, että odotetaanko nykyisin että elämä olisi kokoajan 110% hyvänolon tunnetta - kun se ei sitä oikeasti kuitenkaan aina ole. Sitten kun joskus mies onkin jättänyt likaiset kalsarit sohvalle ja vaimo sattunut huomauttamaan niistä "nalkuttaen" niin sitten erotaan ( tämä nyt oli vähän kärjistetysti mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan ) Pikkuasioista tehdään elämää suurempia kysymyksiä.
Tässä vähän pitkästi kommenttia " Miten nainen isketään" osioon. Vastaus on se, että mies olemalla aidosti ja rehellisesti itsenäinen, ottamalla vastuun itsestään ja toisista, käyttäytymällä kohteliaasti, olemalla kiinnostunut myös toisista jne...( voisin luetella noita piirteitä vaikka kuinka paljon ) - siis olemalla Mies - kerää naisia ympärilleen kuin hunaja mehiläisiä. Hyvä kello kauas kuuluu!
Hyvää kesän loppua kaikille....!!
Joo, puhuit asiaa. Miehissa yleensa viehattaakin oma-aloitteisuus ja aktiivisuus.
Siis ei kai kukaan minkaan "sosiaalitapauksen" kanssa halua elaa..? (En nyt tarkoita niita, jotka OLOSUHTEIDEN pakosta ovat siina jamassa.)