Työharjoittelu pelottaa ja ahdistaa.

Jos joku osaa vaikka kertoa, että miten selviäisin edes haastattelutilanteesta, niin se auttaisi todella paljon. Olo on ihan rättiväsynyt. Siellä on kai kaksi ihmistä haastattelemassa/juttelemassa.

Mullakin on se tilanne että muutaman viikon päästä pitäis aloittaa työharjoittelu jossain paikassa. En tiedä vielä edes paikkaa ja kamala stressi ja ahdistus päällä siitä.

En tiedä miten selviän enkä osaa auttaa ketään muutakaan kun en itseänikään. Jääköhän koko homma kesken heti alkuunsa ja sitten olen taas samanlainen elämässään mitään tekemätön luuseri kuten tähänkin asti. On tämä sosiaalisten tilanteiden pelkääminen vaan pahin mahdollinen ongelma mitä ihminen voi saada. Sen lisäksi olen aina väsynyt enkä koe koskaan saavani riittävästi lepoa. Aamulla kun yritän syödä aampulaa niin melkein oksennan kaiken ulos.

En tiedä joutuuko tässä alkamaan napsia jatkuvasti suuria annoksia rauhoittavia lääkkeitä että olo olis edes jotenkuten siedettävä ja selviytyisin edes täpärästi kaikista tilanteista. Tulee vaan lisää ongelmia kun jää niihin pahasti koukkuun eikä nekään sitten enää auta.

http://matkanihyvaanoloon.blogspot.fi/

Kokemuksia :)

"toheloin joka hemmetin asiassa, mihin ryhdynkin"

Oletko joku poliitikko vain? Ehkä sinulla on vain turhan ruusuinen kuva meistä työssäkäyvistä. Ei mekään olla mitään superihmisiä ja työhaastattelussa ideana on antaa hieman sellainen siloiteltumpi kuva omasta itsestään. Eipä tuo opetustyökään niin ihmeellistä ole, että siinä pystyisit kovin paljoa mokaamaan (esim ydinvoimalavastaavana voisi enempi mokailla). Ainahan tuonikäisiä työhaastattelut ja työelämä stressaa.

Mua ahdistaa ihan Vit**ti ja pitäis jonnekin mennä että sais työmarkkina tuen. Olen ihan valmiiina jo melkein soittamaan yhteen paikkaan jonne tiedän että pääsee eikä siellä tarvi tehdä muuta kuin istua mutta haluaisin toisaalta jonkun paikan jossa voisi tehdäkin jotakin hyödyllistä tai oppia jotakin uutta. En vaan saa soitettua mihinkään kun jännittää ja ahdistaa niin prkleesti.

Eniten jännittää se että ottaako kukaan mut mihinkään jos haluan vain 4 tunnin päiviä. En vaan jaksa enempää ja en myöskään eettisistä syistä halua pitkiä päiviä tehdä työmarkkinatuella koska se on mun mielestä riistoa.

On varmasti todella paljon elämää vaikeuttava pelko. Voin vain kuvitella, miten pahalle tuntuu. olen itsekin ollut aina melkoinen jännittäjä ja pelännyt kaikkea esintymistä kuvitellen että kaikki nauravat ja ajattelevat mielessään, että olenpa huono. Nuorempana olen monesti kuullut olevani ujo, ääneni on hiljainen, en ole kovin sosiaalinen tms. Kukaan ei sanonut näitä asioita loukatakseen.Ne olivat vain toteamuksia siitä että en ole se kaikkein puheliain (ei todellakaan huononna minua ihmisenä), mutta otin ne silloin loukkauksena. Sen seurauksena huomasin sosiaalisissa tilanteissa tarkkailevani itseäni ihan liikaa. Todellisuudessa KUKAAN muu ei ole kiinnostunut olemuksestani siinä määrin, miten itse sitä tutkailen. Olen aivan hyvä tällaisena. Iän myötä olen sen tajunnut itsekin.
Tuo kaikki mitä sanoit itsestäsi, on vain oman pääsi sisällä. Jokainen on hyvä jossain. Ulkonäkö on makuasia, mutta jos katsot ympärillesi, niin näetkö muka että jokaikinen toinen ihminen on kauniimpi kuin sinä?? En usko. Tyhmyyteesikään en usko, olethan päässyt opiskelemaankin. Pahinta mitä voit tehdä, on sulkeutua sinne omaan kuoreesi. Se ei sun oloa paranna. Nyt ryhtiä, kiinnitä huomiosi ympärilläsi tapahtuviin asioihin, yritä unohtaa hetkeksi itsesi ja se mitä muut ajattelevat sinusta. Koska sillä ei oikeastaan ole edes merkitystä. Tuo että kaikki inhoavat sua, on kuitenkin vuoren varmasti ihan kukkua! Tsemppiä jatkoon!

Mullakin on tulossa ensiviikolla työharjoittelu ala koulussa, en ole niinkään miettinyt sitä vastakun nyt kun se on edessä, ja tunnen suurta ahdistusta kun edes mietin asiaa. Olen itse huono koulussa jonkatakia huolestuttaa miten tulen pärjäämään. Lupasin itselleni yrittää ja enköhän mä elävänä sieltä selviä mulle tärkeintä on kokemus oli se sitten hyvä tai huono.