Yksi asia minua kummastuttaa kovasti nykypäivän elämässä. Parisuhteeni lopahtaa usein muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Ensimmäiset kuukaudet menee tutustellessa ja on todella huippu hetkiä yhdessä. No jossain vaiheessa tottakai tulee arki enemmän kuvioihin ja suhteeseen tulee omat haasteensa. Siinä vaiheessa mies sanoo sitten, että ei hän enää haluakaan tätä. Haluttais vaan kaikki kiva mitä suhde voi antaa, mutta niitä vastoinkäymisiä on vaikea kestää. Kaikella niillä hyvillä kokemuksilla ei ole enää mitään merkitystä.
Minulle näin on käynyt nyt kaksi kertaa. Ja mies tulee jättämään minut ihan oman päätöksensä perusteella vaan. Minulla ei ole mahdollisuutta edes kertoa omaa mielipidettäni, vaikka onko sillä enää silloin merkitystä?? Uutinen tulee minulle ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syyt eroon ovat minun mielestä ihan vähäpätöiset.
Huvittavinta tässä on se, että nämä miehet sanovat minulle, että olen paras nainen heidän elämässään ikinä. Kukaan ei ole ikinä ollut heille niin hyvä. En silti ole mikään koiranpentu joka kilttinä tottelee ja palvoo miestään. Päässäni on kaikki kunnossa ja ulkoisesti voisin sanoa, että olen keskivertoa paljon viehättävämpi. Toinen näistä miehistä, joka jätti minut kaksi vuotta sitten on katunut päätöstän jättää minut. Edelleen oli sitä mieltä että olen paras nainen ikinä ja hän tyhmä ja tajusi sen vaan liian myöhään. Toinen miehistä teki nämä katoamistemppunsa viikko sitten. Ja uskoisin, että hän tulee katumaan myös päätöstään. Sanoin hänelle, että sellanen tunne mitä meillä oli niin tapahtuu vaan once in a lifetime. Kaikki olikin sitten varmaan vaan kusetusta.
Tiedän, että olen suhteessa hyvä toiselle. Ja rakkaus ei minulla tunne esteitä. En voi kuitenkaan luvata, että suhde olisi aina pelkkää auringonpaistetta. Minusta yhteiset vastoinkäymiset ja haasteet vaan lujittavat suhdetta ja sieltä löytyy kyllä niitä helmihetkiä yhdessä.
Tämä kaikki ihmetyttää minua siksikin, että olen aikuinen nainen ja miehet myös olleet 35-40 vuotiaita. Molemmilla takana avioliitto. Mietin vaan, että onko entiset vaimot olleet niin hirveitä, että nyt sitten ensimmäisen riidan jälkeen juostaan peloissaan karkuun?
Kertokaa minulle, kun minä en voi ymmärtää.. Mutta tuskin minulla enää edes on luottamusta miehiin ja uskallusta yrittää enää yhtään mitään. KUn luulee, että rakkaus on niin vahva, että se kestää kaiken ja sitten lyödäänkin ihan maahan.
Minulle näin on käynyt nyt kaksi kertaa. Ja mies tulee jättämään minut ihan oman päätöksensä perusteella vaan. Minulla ei ole mahdollisuutta edes kertoa omaa mielipidettäni, vaikka onko sillä enää silloin merkitystä?? Uutinen tulee minulle ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syyt eroon ovat minun mielestä ihan vähäpätöiset.
Huvittavinta tässä on se, että nämä miehet sanovat minulle, että olen paras nainen heidän elämässään ikinä. Kukaan ei ole ikinä ollut heille niin hyvä. En silti ole mikään koiranpentu joka kilttinä tottelee ja palvoo miestään. Päässäni on kaikki kunnossa ja ulkoisesti voisin sanoa, että olen keskivertoa paljon viehättävämpi. Toinen näistä miehistä, joka jätti minut kaksi vuotta sitten on katunut päätöstän jättää minut. Edelleen oli sitä mieltä että olen paras nainen ikinä ja hän tyhmä ja tajusi sen vaan liian myöhään. Toinen miehistä teki nämä katoamistemppunsa viikko sitten. Ja uskoisin, että hän tulee katumaan myös päätöstään. Sanoin hänelle, että sellanen tunne mitä meillä oli niin tapahtuu vaan once in a lifetime. Kaikki olikin sitten varmaan vaan kusetusta.
Tiedän, että olen suhteessa hyvä toiselle. Ja rakkaus ei minulla tunne esteitä. En voi kuitenkaan luvata, että suhde olisi aina pelkkää auringonpaistetta. Minusta yhteiset vastoinkäymiset ja haasteet vaan lujittavat suhdetta ja sieltä löytyy kyllä niitä helmihetkiä yhdessä.
Tämä kaikki ihmetyttää minua siksikin, että olen aikuinen nainen ja miehet myös olleet 35-40 vuotiaita. Molemmilla takana avioliitto. Mietin vaan, että onko entiset vaimot olleet niin hirveitä, että nyt sitten ensimmäisen riidan jälkeen juostaan peloissaan karkuun?
Kertokaa minulle, kun minä en voi ymmärtää.. Mutta tuskin minulla enää edes on luottamusta miehiin ja uskallusta yrittää enää yhtään mitään. KUn luulee, että rakkaus on niin vahva, että se kestää kaiken ja sitten lyödäänkin ihan maahan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedätkö, minä myös tapailin miehiä avioeron jälkeen ihan tositarkoituksella, minulle on tärkeää suhteen pysyvyys ja avioliittokin. Kun löysin kivan miehen ja luulin, että tästä tulee jotain ja että mies tykkää minusta, niin juuri noin tapahtui vähän ajan kuluttua. Ja yleensä se suhde poikkaistiin vain tekstarilla, tuosta vaan. En koskaan kyennyt korvaamaan sitä miehen ex-vaimoa. Minun kokemukseni mukaan avioliitossa olleet miehet jäävät rakastamaan sitä ensimmäistä puolisoa ja on todella vaikea astua hänen saappaisiinsa...sitä ei vaan riitä miehelle, koska mies tapasi sen ensimmäisen vaimonsa nuorena, kun nainen oli vielä nuoruuden kaunistama ja hehkeä ja mies itse varmaan idealistinen uskoen ikuiseen rakkauteen. Se kyllä vaikutti minuun aika musertavasti minun mielestäni. Tapasin sitten nykyisen miesystäväni. Hän sanoi, että minun ei kannata edes toivoa ns. normaalisuhdetta ja että minun pitää tyytyä vähempään (siihen mitä hän haluaa tarjota), ettei kukaan minua enää huoli kun ikääkin on ja olen eronnut jne. Olen sitten tyytynyt tähän, että elän aika ihmeellisessä suhteessa, jossa on sitoutumista mutta ei kuitenkaan. Olen haudannut sen suuren toiveen aviomiehestä ja vakaasta perhe-elämästä. Kun en sitten kelvannut kenellekään. Onhan minulla nyt sitten sentään miesystäväni, joka käy katsomassa minua, kun häntä huvittaa. Yleensä hautaan surun tästä parisuhdekelvottomuudestani pois tietoisuudestani, rakastanhan kuitenkin miesystävääni. Mutta esim nyt kun kerron tästä, niin kyllä itkettää :(.
Arvontonta kissankultaa olithan, sen vihdoin tunnustan... löydän kyllä kissankultaa mistä vaan, mut harvoin aidon saan jne....
Kantsii siis aatella itse, et tollasia mihiä saa itselleen mistä vaan, mutta se aito kulta on se, mitä tavoitellaan, ja siihen voi mennä pirusti aikaa että sellaisen löytää.
Miesten kyky rakastumiseen ja rakastamiseen heikkenee voimakkaasti 30 ikävuoden jälkeen.
Vaakakupissa ovat siis lähinnä seksi ja yhdessäolo. Seksi on miehen elämälle välttämätöntä, muu yhdessäolo enimmäkseen masentavaa. Suhteen alussa tyttöystävä ei välttämättä pahastu suhteen seksivoittoisuutta mutta pikku hiljaa haluaisi painopisteen siirtyvän enemmän muuhun yhdessäoloon. Jossain vaiheessa siis se miestä masentava puoli suhdetta painaa enemmän vaa'assa kuin se kiva, ja siinä seuraus.
Minä ehdin rakastua jo nuorena, ja olen yrittänyt omistautua tyttöystävän/vaimon onnelle, mutta kyllä se puurtamista on valtaosaltaan ollut.
En usko, että sinussa on varsinaisesti mitään vikaa, et vain ole ollut se mitä ko. miehet ovat hakeneet. Sinussa voi olla joku piirre tai ominaisuus, joka on alkanut ahdistamaan näitä miehiä tai sitten heidän erostaan on lyhyt aika tai he eivät ole päässee niistä koskaan yli. Tietty tuokin voi pitää paikkansa, ettet pysty täyttämään ex-vaimon saappaita, mutta mene ja tiedä....
Et voi tehdä muuta, kuin jatkaa eteenpäin ja pitää silmät auki. Oikeasti sopivan kumppanin löytäminen on ihan tuuripeliä, johon tietysti itse voi jonkun verran vaikuttaa. Toivon, että se osuu sinunkin kohdallesi!
Ja mitä tuohon ulkoiseen kauneuteen tulee, niin sillä ei loppuviimein pitkälle pötkitä... oletko kaunis myös sisältä?
Taitaa pitää hyvin paikkansa se, että miehet tulevat aina olemaan pikkupoikia. Jos ei ole jatkuvasti jotain kivaa tekemistä tiedossa ja jostain asioista tulee naisen kanssa jopa riitaa. Niin sitten mennään sinne "miesluolaan" hetkeksi aikaa mutruilemaan ja tekemään se jättämispäätös. Onhan se kamalaa jos nainen/parisuhde vakavoituu näiden pikkupoikien mielestä liian paljon.
Kuulostaa kyllä hirveän lyhyeltä ajalta, ei oikeastaan edes vielä parisuhteelta jos tuttavuus lopahtaa parin kuukauden jälkeen.
Oletteko edenneet tosi nopeasti? En tarkoita sänkyyn vaan oletko avannut koko elämäsi heti miehelle? Niin ei kannata tehdä. Voi ihan rauhassa antaa kulua monta kuukautta ennen kuin edes päästää miehen kotiinsa. Sillä on sellainen psykologinen vaikutus, että mies oppii arvostamaan asioita, joita ei saa heti, kuten rauhallista koti-iltaa telkkarin ääressä luonasi.
Seksin voi polkaista käyntiin heti, mutta muu...se saa odottaa kunnes mies itse ilmaisee selvästi, että kaipaa enemmän. Useimmat kiinnostuu siitä naisesta, ihmisestä kiihkeiden hetkien takana. On toki niitäkin jotka keräilee vain seksiseuralaisia, mutta sellaisethan fiksuna naisena erotat joukosta ja viskaat tunkiolle.
Löytäisimpä tollasen ihanan naisen joka aloitti tän ketjun. En ikinä päästäis pois.
Mua ei pikku vastoinkäymiset saa perääntymään.
"Parisuhteeni lopahtaa usein muutaman kuukauden seurustelun jälkeen" / "KUn luulee, että rakkaus on niin vahva, että se kestää kaiken ja sitten lyödäänkin ihan maahan"
Eikö seurustelun tarkoitus ole nimenomaan näyttää, sovitaanko yhteen? Muutaman kuukauden jälkeen tuskin voi puhua 'vahvasta rakkaudesta, joka kestää kaiken'.
Syyt eroon ovat sinun mielestäsi vähäpätöiset - millaisia ne sitten ovat olleet?