Oivalluskyvyn herääminen on vastaus periaatteessa kaikkeen. Se mahdollistaa jatkuvan tietoisuuden virran tarkkailijasta tarkkailtavaan. Tarkkailu mahdollistaa myös sen, ettei takerru tarkkailtavasta tulevaan datavirtaan. Todetaan vain miten asiat on ja sitten asiat jätetään. Näin data ei kuormita aivoja.
Se on tietoisuudella katsomista, ei silmillä eikä fyysisillä aivoilla. Tietoisuus on silmien ja aivojen takana oleva instanssi, joka rekisteröi tapahtumiset. Välissä oleva persoona voi luulla katsovansa ja kokevansa, ja samaistua aivoihin, muttei se katso tai koe. Persoona, ego, ei näe, ei kuule, eikä tiedosta. Sen tajunta on unenkaltainen, uneksiva. Unipersoona tietoisuuden ja tarkkailtavan välissä on se, mikä tulee ymmärtää, jotta vapautuisi henkilökohtaisista syistä ja seurauksista. Unipersoona tietoisuuden ja tarkkailtavan välissä on tuo mainostettu ego. Tietoisuuden fyysinen sijainti on takaraivo tai sydän, tai molemmat yhdessä. Oleellista on, että tietoisuus ei näe itseänsä, tällöin sen itsekeskeisyys on minimissä.
Ymmärtää ---> engl. understand ---> under stand ---> suom. alla seisoa
- oivallettava ketju, joka selittää, mistä oivaltamisessa on kyse: "alla seisomisesta"
- tarkemmin kokemuksellisesti: "tietoisuudella sulautetaan kohde tajuntaan, kuitenkaan siihen takertumatta"
- näin voi ymmärtää egon: ympäröimällä sen, jolloin se alkaa sulaa
Tällainen oivaltava ja jatkuvasti kohteeseensa sulava / sulautuva tietoisuus on ihmiskunnan seuraava kehitysaskel, noin yleisesti. Tällöin tajutaan yhteys ihmisiin. Tarkkailun intensiteetistä ja kokemuskentän (auran) laadusta riippuu onko se täyttä ykseyttä vai puoliykseyttä.
Vaikka olisi vapautunut henkilökohtaisesta persoonasta, on olemassa vielä ihmiskunnan globaalitietoisuuden syyt ja seuraukset. Tätä Buddhakaan ei ole vielä selvittänyt. Tämä kollektiivisyiden lasti on mekanismi, joka pitää tietoisuudet riittävän kauan ihmiskunnan lähellä, jotta kaikki oppivat vapautumaan sidonnaisuudesta henkilöön.
Ihminen - muurahainen vertauksen innoittamana: oivalluskyky
9
149
Vastaukset
- kokija
Jotta saadaan konkretiaa. Tuolta näyttää tänäpäivänäkin, kun ego on siirretty väliaikaisesti syrjään. Egolla tarkoitetaan tässä tapauksessa erillisyyden ajatusta ja mielikuvaa sekä astraalis-mentaalista käyttövälinettä.
http://www.haidakhan.net/babaji_first.jpg
Mitä tuossa tapahtuu? Valo on. Valo ei katso valoa, vaan valo on - eikä sitten muuta.
Onko onnellista? Onnellinen sana ei käy laatuun, se on vajaa tässä tapauksessa. Se on paljon enemmän kuin kaikki, ja paljon vähemmän kuin ei-mitään.- lehtipuhallin
Mitäkö kuvassa tapahtuu?
Ei kai mitään, mieshän on ajatuksissaan ja ajatus ei ilmeisesti suuntaudu mihinkään varsinaisesti.
Onhan tuossa sitten kiva 'vain olla', jos ei plussana satu koskemaan vaikka hampaasen tai polveen.
Kun tajuaa ettei mikään kokemuksellinen merkitse yhtään mitään (kun ne ovat jo koettu) ei se aiheutta ahdistusta, mutta voihan se kismittää että joutuu edelleen olemaan samassa paikassa (tasossa) sellaisten kanssa jotka kokemuksista itsensä määrittävät(nautinto&kärsimys, niiden voittaminen j.n.e.) ja kokemuksiaan korostavat koska elävät vielä niitä ja niistä.
Toistoa taphtuu jos ja kun joutuu edelleen seuraamaan ja elämään "lastentarhassa", se voi turhauttaa.
Hauska ois kuolla, mutta tok hauskempi on elää maitamantuja kuljeskella, mutta sille kuljeksemisellekin tulee määränsä, mitä sitte? - kokija
lehtipuhallin kirjoitti:
Mitäkö kuvassa tapahtuu?
Ei kai mitään, mieshän on ajatuksissaan ja ajatus ei ilmeisesti suuntaudu mihinkään varsinaisesti.
Onhan tuossa sitten kiva 'vain olla', jos ei plussana satu koskemaan vaikka hampaasen tai polveen.
Kun tajuaa ettei mikään kokemuksellinen merkitse yhtään mitään (kun ne ovat jo koettu) ei se aiheutta ahdistusta, mutta voihan se kismittää että joutuu edelleen olemaan samassa paikassa (tasossa) sellaisten kanssa jotka kokemuksista itsensä määrittävät(nautinto&kärsimys, niiden voittaminen j.n.e.) ja kokemuksiaan korostavat koska elävät vielä niitä ja niistä.
Toistoa taphtuu jos ja kun joutuu edelleen seuraamaan ja elämään "lastentarhassa", se voi turhauttaa.
Hauska ois kuolla, mutta tok hauskempi on elää maitamantuja kuljeskella, mutta sille kuljeksemisellekin tulee määränsä, mitä sitte?Kuvassa ei ole miestä eikä ajatusta.
- kokija
kokija kirjoitti:
Kuvassa ei ole miestä eikä ajatusta.
Mutta onko kuvaakaan?
- evp
kokija kirjoitti:
Mutta onko kuvaakaan?
minä olen
- kokija
evp kirjoitti:
minä olen
Niin. Olemisen määrittäminen on avainkysymyksiä.
- kokija
lehtipuhallin kirjoitti:
Mitäkö kuvassa tapahtuu?
Ei kai mitään, mieshän on ajatuksissaan ja ajatus ei ilmeisesti suuntaudu mihinkään varsinaisesti.
Onhan tuossa sitten kiva 'vain olla', jos ei plussana satu koskemaan vaikka hampaasen tai polveen.
Kun tajuaa ettei mikään kokemuksellinen merkitse yhtään mitään (kun ne ovat jo koettu) ei se aiheutta ahdistusta, mutta voihan se kismittää että joutuu edelleen olemaan samassa paikassa (tasossa) sellaisten kanssa jotka kokemuksista itsensä määrittävät(nautinto&kärsimys, niiden voittaminen j.n.e.) ja kokemuksiaan korostavat koska elävät vielä niitä ja niistä.
Toistoa taphtuu jos ja kun joutuu edelleen seuraamaan ja elämään "lastentarhassa", se voi turhauttaa.
Hauska ois kuolla, mutta tok hauskempi on elää maitamantuja kuljeskella, mutta sille kuljeksemisellekin tulee määränsä, mitä sitte?Tänään on nauru hersynyt toimistossa kun olen lukenut näitä kommentteja.
Huomasin nimittäin, että kommentteja voidaan ymmärtää monilla tavoilla. Joko vakavina, niinkuin ne ovat, tai sarkastisina letkautuksina, joita ne eivät ole. Tai kolmanneksi järjettöminä ja silloin perusteettomina. Kommenteilla on kyllä perusteet, Ne tulee löytää tai kysyä jos ei ymmärrä.
Tarkkaan ottaen - jos reagoimme johonkin ainakin jossain määrin tietoisesti, niin silloin tuo objekti meille todellakin on olemassa. Ainakin jossain määrin. Olemassaolon meille tekee sen, olemmeko siitä tietoisia ja millä "tasolla". Tämä on subjektiivinen olemassaolo, joka riippuu siitä, kuinka paljon on huomiota ja tunnetta kiinni kohteessa. Jos ei ole lainkaan kohteessa kiinni millään tasolla, niin silloin kohde on "meille olemassaolematon". Näin määrittelen tämän olemisen.
Eli kun olen reagoinut johonkin, niin silloin se tarkkaan ja rehellisesti ottaen on ainakin jossain määrin olemassa.
Absoluuttisesti ottaen: oleminen on henkinen määrite. Kun olemme syvästi, meillä häipyy tämä maailma kokonaan näköpiiristä, jolloin vasta silloin voisimme täyden absoluuttisesti sanoa, että jotain ei ole. Mutta emme pysty silloin siihen, koska meitäkään ei ole kokijoina silloin. Kun sanotaan, että jotain on ja jotain ei, tarkoittaa se tuon absoluuttisemman kokemuksen valossa.
Absoluuttisemman kokemuksen valossa maailmaa ei ole eikä ihmisiäkään, mutta tässä se on tällä hetkellä vain muisto. Kun kirjoitetaan, joudutaan ottamaan maailmaa vähän todesta. Ja kun käydäään töissä, vaikka sisemmän olemuksen tasolla kukaan ei käy töissä siinä muodossa kuin me sen havaitsemme tällä pintatasolla.
Tämä herätti huomiota:
" Hauska ois kuolla, mutta tok hauskempi on elää maitamantuja kuljeskella, mutta sille kuljeksemisellekin tulee määränsä, mitä sitte? "
Tuo kuvastaa heräävää asennetta, että prosessi on ikuinen. Voi samaistua jopa pois energioista, jotka kiertävät, mutta ne kiertävät silti. Energioiden kiertäminen on suhteellisen ikuista. Olen ymmärtänyt, että voi lopettaa kärsimistä, sitä on koettu, mutta kehitys erilaisten energioiden tasolla jatkuu siitä huolimatta suhteellisen loputtomasti. Kenties kauemmmin kuin yhden maailmankaikkeuden iän verran suhteellisen tason ajan mukaan.
Kuljeskelemiselle jollain tasolla siis ei näytä ihan pian tulevan määrää. Taso voi vaihtua, jolloin kulku jatkuu. Mutta vain energioiden tasolla. - wvvbgebebebe
kokija kirjoitti:
Tänään on nauru hersynyt toimistossa kun olen lukenut näitä kommentteja.
Huomasin nimittäin, että kommentteja voidaan ymmärtää monilla tavoilla. Joko vakavina, niinkuin ne ovat, tai sarkastisina letkautuksina, joita ne eivät ole. Tai kolmanneksi järjettöminä ja silloin perusteettomina. Kommenteilla on kyllä perusteet, Ne tulee löytää tai kysyä jos ei ymmärrä.
Tarkkaan ottaen - jos reagoimme johonkin ainakin jossain määrin tietoisesti, niin silloin tuo objekti meille todellakin on olemassa. Ainakin jossain määrin. Olemassaolon meille tekee sen, olemmeko siitä tietoisia ja millä "tasolla". Tämä on subjektiivinen olemassaolo, joka riippuu siitä, kuinka paljon on huomiota ja tunnetta kiinni kohteessa. Jos ei ole lainkaan kohteessa kiinni millään tasolla, niin silloin kohde on "meille olemassaolematon". Näin määrittelen tämän olemisen.
Eli kun olen reagoinut johonkin, niin silloin se tarkkaan ja rehellisesti ottaen on ainakin jossain määrin olemassa.
Absoluuttisesti ottaen: oleminen on henkinen määrite. Kun olemme syvästi, meillä häipyy tämä maailma kokonaan näköpiiristä, jolloin vasta silloin voisimme täyden absoluuttisesti sanoa, että jotain ei ole. Mutta emme pysty silloin siihen, koska meitäkään ei ole kokijoina silloin. Kun sanotaan, että jotain on ja jotain ei, tarkoittaa se tuon absoluuttisemman kokemuksen valossa.
Absoluuttisemman kokemuksen valossa maailmaa ei ole eikä ihmisiäkään, mutta tässä se on tällä hetkellä vain muisto. Kun kirjoitetaan, joudutaan ottamaan maailmaa vähän todesta. Ja kun käydäään töissä, vaikka sisemmän olemuksen tasolla kukaan ei käy töissä siinä muodossa kuin me sen havaitsemme tällä pintatasolla.
Tämä herätti huomiota:
" Hauska ois kuolla, mutta tok hauskempi on elää maitamantuja kuljeskella, mutta sille kuljeksemisellekin tulee määränsä, mitä sitte? "
Tuo kuvastaa heräävää asennetta, että prosessi on ikuinen. Voi samaistua jopa pois energioista, jotka kiertävät, mutta ne kiertävät silti. Energioiden kiertäminen on suhteellisen ikuista. Olen ymmärtänyt, että voi lopettaa kärsimistä, sitä on koettu, mutta kehitys erilaisten energioiden tasolla jatkuu siitä huolimatta suhteellisen loputtomasti. Kenties kauemmmin kuin yhden maailmankaikkeuden iän verran suhteellisen tason ajan mukaan.
Kuljeskelemiselle jollain tasolla siis ei näytä ihan pian tulevan määrää. Taso voi vaihtua, jolloin kulku jatkuu. Mutta vain energioiden tasolla.Otatko myös huomioon sen, että kirjoittajissa voi olla sellaisiakin, jotka ovat epäileväisia aloittajan tajullisuudesta?
Kun heittää kuvan ruutuun, kuten teit, niin siitä tulee silloin kuvaruutu johon voi reagoida hakemalla kuvasta kuvan alaisia merkityksiä, kuvatun tunnetiloja, tasutan ja kuvan kontrasteista nousevia kuvia ja merkityksiä, tai vain vaikka ajatyus että "pesis toikin ensin naamans enne kuvaamista". - kokija
wvvbgebebebe kirjoitti:
Otatko myös huomioon sen, että kirjoittajissa voi olla sellaisiakin, jotka ovat epäileväisia aloittajan tajullisuudesta?
Kun heittää kuvan ruutuun, kuten teit, niin siitä tulee silloin kuvaruutu johon voi reagoida hakemalla kuvasta kuvan alaisia merkityksiä, kuvatun tunnetiloja, tasutan ja kuvan kontrasteista nousevia kuvia ja merkityksiä, tai vain vaikka ajatyus että "pesis toikin ensin naamans enne kuvaamista".Tajullisuus ei kuulu kirjoittajalle. Kirjoittaja ei ole tajullinen siinä mielessä kuin ihmiset yleensä. Voi sanoa, ettei kirjoittajaa ole edes olemassa, kun pysytään totuudessa.
Jess, kuvaruutuun voi liittää erilaisia merkityksiä. Se on tarkoituskin ja liittämäsi merkitys on ihan oikein niinkuin kaikki muutkin merkitykset. Kukin liittää tyylillään ja tajullisuutensa mukaan. Antamaasi merkitystä ei ole kritisoitu, on annettu se merkitys mikä on oikein ei-tajullisesti nähtynä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2944791Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1353076Miksei Björn Wahlroos jaa rahaa köyhille?
Esimerkiksi Nordean tiloissa? Vai tuovatko ne köyhät hiekkaa marmorilattioille ja siksi ei pysty mursunviiksi pystyyn k522993Jouluksi miettimistä: kuka tai mikä valmistaa rahan?
Nyt kun on ollut vääntöä rahasta ja eritoten sen vähyydestä, niin olisi syytä uida rahan alkulähteille, eli mistä se syn281551Julkinen sektori on elänyt aivan liian leveästi yli varojensa!
Viimeisen 15 vuoden aikana julkisen puolen palkat ovat nousseet n. 40%, kun taas yksitysellä sektorilla vain n. 20%. En2271252- 471199
Yksikään persu ei ole saanut Nobelin palkintoa
Kertoo paljon persujen älyn puutteesta. Demareista mm. Ahtisaari on kyseisen palkinnon saanut.71016Miten antaa merkki hyvin eri ikäiselle miehelle, että kertoisi toiveensa ja ajatuksensa?
Olen pitkään pitänyt miehestä, joka myös varmasti minusta. Hän ei tosin kerro ihastumisesta, eli voi hyvin olla, että tu781001Paskalaista valokuitulakiin
Nyt maksajiksi joutuvat kaupunkilaiset eivätkä mökkiensä ulkohuusseissa kakistelevat mummot. Nimittäin EU määrää jokais52989Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme
Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu58981