Olen huomannut muutamassa suhteessani ja kuullut toisen suhteista seuraavanlaista....
Tuntuu että kolmessa kuukaudessa alkuhuuma alkaa menemään ohi ja siirrytään ns. arkeen. Siinä ajassa huomaa hyvin toisen ihmisen huonot puolet ja mahdolliset mielenterveys-ongelmat. Eihän kukaan jaksa esittää kauaa jotain muuta kuin oikeasti on.
Sen ajan aikana ei kannata jo alkaa miettimään yhteenmuuttoa, saati esitellä uutta kumppania ystäville tai muille perheenjäsenille. Puhumattakaan lapsen hankkimisesta! Onks joku asiassa samaa mieltä vai haluuks suurinosa vaan edetä mahdollimimman nopeasti?
3 kuukauden kultainen sääntö!
up in the air
114
31553
Vastaukset
- No huhhuh!
HAHAHAAAA!!!!! Voi elämä! Taitaa olla tyypillä nyt puurot ja vellit pikkasen sekasin :D Ei normaalisti aleta lapsia väsäämään kun seurustelu on noin aluillaan ja kuule, kun törmäät siihen tunteeseen, että "tää on mun elämä" et mieti seuraavia asioita :D :
-onkohan toisella mielenterveysongelmia
-esittelisinkö hänet perheelle/kavereille
-tekisinkö lapsen hänen kanssaan
-etc..
Keittele puurot puurona ja vellit vellinä. Eikä millään pahalla, mut häviävä osa suomalaisista sairastaa mielenterveyteen liittyvää sairautta. Esim. äkkipikaisuus ei ole sairaus vaan osa temperamenttia ts luonnetta. Nyt pikkasen tasoa näihin juttuihin.
Ja muutenkin, esim. skitsofrenia voi puhjeta vaikka 25 vuotiaalla, joten jos alat seurustelemaan 18 vuotiaan kanssa, niin joudut aika pitkän kultaisen säännön mukaan katsomaan "onko tolla mielenterveysongelmia"... Voi voi, tyhmyydellä ei näköjään ole rajaa..- kattele ympärilles
Voi kuule, hei saiks sä itletäs paljonki ylemmyys pojoja kun pääsit niittaamaan toista täällä julkisesti ilmaistusta mielipiteestä haukkana??!
Voi vittu on ainut mitä sanon sulle. - muutamia seikkoja
Et ole tainnut koskaan elää hullaannuttavaa rakkautta vai käviks huonosti???
muuten ymmärrän kyllä pointtisi siitä miten asioiden "pitäis" mennä jonkun keksimän kaavan mukaan. Kun pääset maagisen 30-vuoden rajapyykin yli ja olet sinkku tulet huomaamaan että nimenomaan tyypit esitellään ensin kavereille joilta mielipidettä kysytään myös, aikaa kun ei ole hukattavaksi ja haaskattavaksi seuraavaksi 10 vuodeksi pelkästään hauskanpidolle makuuhuoneessa, vaan halutaan olla varmoja aika monestakin asiasta ja pian. Onhan noita kuvioita ja vaihtuvia puolisokumppaneita tullut lähipiirissä katseltua paljonkin, niin että siihen on jo tottunut että tyypeillä on uusi puoliso parin kk:n välein.
Sairauden puhkeaminen tai auton alle jääminen ovat asioita jotka ei ole ennustettavissa muutenkaan joten ei tavallaan liity aloitukseen. - No huhhuh!
kattele ympärilles kirjoitti:
Voi kuule, hei saiks sä itletäs paljonki ylemmyys pojoja kun pääsit niittaamaan toista täällä julkisesti ilmaistusta mielipiteestä haukkana??!
Voi vittu on ainut mitä sanon sulle.Mielestäni en niitannut ketään, mutta kuulostaa hassulta, että joku tulee kirjoittamaan "kultaisia sääntöjä" parisuhteeseen.
Ymmärtäisin säännöt jos jokainen ihminen maanpäällä olisi veistetty "samasta puusta", ajattelisivat samalla tavalla asioista ja eläisivät elämän osa-alueet saman kaavan mukaisesti.
Näin ei kuitenkaan ole, jokainen on edelleen yksilö. Joku voi vaatia aikaa ihastumiseen, olla perusluonteeltaan herkkä ja laskelmoiva. Tällöin voi olla, ettei hän halua näyttäytyä yyden seurustelu kumppaninsa kanssa kovinkaan nopeasti.
Toinen taas voi olla "kaikki tai ei mitään"-tyyppiä, joka ensisilmäyksellä ihastuu palavasti ja voisi samallasekunnilla huutaa koko maailmalle seurustelusuhteesta.
U know! Kaikki ollaan yksilöitä, niinkun tässäkin jo huomattiin, olemme molemmat erimieltä asiasta :)) - Jepulisjep
Eipä tuo sinun tekstisikään nyt ihan paikkansa pitänyt.
Ensinnäkin mielenterveysongelmia ei ole häviävällä osalla suomalaisista, vaan esim. masennus on aika yleistä suomalaisten keskuudesssa.
Mielenterveysongelmat eivät tarkoita, että ihminen olisi hullu tai vaarallinen. Niitä on hyvin erilaisia.
Siinä olet tosin oikeassa, että mielenterveysongelmat voivat puhjeta milloin vain. Ne voivat tosin puhjeta myös ihan kenelle vain. Nuorena tai vanhana. Mielenterveys ei ole yksioikoinen asia, että se joko on tai ei ole kunnossa. Voit kokeilla pohtia mielessäsi ja yrittää määrittää mielessäsi, mitä mielenterveys tarkoittaa. Ei olekaan niin helppoa, eihän?
Itse seurustelen masennusta sairastavan miehen kanssa. Tiesin sen jo ennen alkuhuumaa ja otin riskin. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 5 vuotta. Alkuhuuma oli mahtava ja kesti kauan. Sanoisin ettei masennus ole ollut suhteessamme välttämättä se isoin haaste, vaikka iso se on toki ollutkin.
Ymmärrän kyllä, että aloittajaa pelottaa tämä asia, mutta se ei tee ihmisestä tervettä, ettei ole koskaan sairasta nähnyt. - kattele ympärilles
No huhhuh! kirjoitti:
Mielestäni en niitannut ketään, mutta kuulostaa hassulta, että joku tulee kirjoittamaan "kultaisia sääntöjä" parisuhteeseen.
Ymmärtäisin säännöt jos jokainen ihminen maanpäällä olisi veistetty "samasta puusta", ajattelisivat samalla tavalla asioista ja eläisivät elämän osa-alueet saman kaavan mukaisesti.
Näin ei kuitenkaan ole, jokainen on edelleen yksilö. Joku voi vaatia aikaa ihastumiseen, olla perusluonteeltaan herkkä ja laskelmoiva. Tällöin voi olla, ettei hän halua näyttäytyä yyden seurustelu kumppaninsa kanssa kovinkaan nopeasti.
Toinen taas voi olla "kaikki tai ei mitään"-tyyppiä, joka ensisilmäyksellä ihastuu palavasti ja voisi samallasekunnilla huutaa koko maailmalle seurustelusuhteesta.
U know! Kaikki ollaan yksilöitä, niinkun tässäkin jo huomattiin, olemme molemmat erimieltä asiasta :))Itsehän kuvailit sanoen että se ei ole normaali joka haluaa oin nopeaa toimintaa.
Tartuin sanaan NORMAALI, eli itse teet kategorisointia ja nyt vedät toiseen suuntaan että sun mielestä onkin ok että ihmiset on erilaisia. Ymmärrät varmaan riistiriitaisuutesi ja varmaan sen että sen että aletaan kuvata kanssaeläjiä epänormaaleiksi on halveksuntaa.
Myös sisälukutaidossasi on ongelmia. Kehotin sinua katselemaan ympärillesi että tajuaisit miten eri tavoin täällä jokainen elelee, ja nyt viet sanat suustani ja toistat juuri sanomaani aivan kuin olisit sitä muka alunperin tarkoittanut, ts. itseasissa sä säestät nyt mua! itse en kovinkaan korkeelle liputa tyyppejä jotka esittää toisen sanomia tai tarkoittamia asioita hetken päästä ominaan kun jää häviölle. - huoh.
Tiedoksi sinulle, että temperamentti ja luonne ovat kaksi eri asiaa. Temperamentissa näkyvät perityt ominaisuudet, luonteessa niiden lisäksi myös ympäristön vaikutus.
- NotGod
Tootaah, tarrauduit sitten vaan yhteen osapuoleen viestistä, herppasit, ja heittosi meni kilometreillä ohi. voi sua
- epaliini11
PEUKUTUSTA tän kirjottajalle!
asenne ja sanat on kohillaan! - yoooo2
Pakko tässä todeta, että itse aloin yrittämään miehen kanssa yhteisellä päätöksellä lasta 2kk ensitapaamisemme jälkeen. Yhteen muutettiin 3kk seurusteltua. Emme ole enää yhdessä.
Ja kyllä minä takuulla heti alusa mietin tarkasti, onko miehellä mielenterveysongelmia, tai normaalia suurempi vaara saada sellaisia. Olen elänyt aiemmin 6 vuotta ihmisen kanssa, joka ei ollut terve. Se jätti varovaisuuden sen asian suhteen. Olen myös hyvin tietoinen sen suhteen, että kerran mielenterveysongelmaisen kanssa eläneellä on keskimääräistä suurempi vaara aloittaa uusikin suhde sairaan kanssa. Taitaa olla taipumusta olla "auttaja" vähän liikaa, vaikka sitä en halua. - juketboy
muutamia seikkoja kirjoitti:
Et ole tainnut koskaan elää hullaannuttavaa rakkautta vai käviks huonosti???
muuten ymmärrän kyllä pointtisi siitä miten asioiden "pitäis" mennä jonkun keksimän kaavan mukaan. Kun pääset maagisen 30-vuoden rajapyykin yli ja olet sinkku tulet huomaamaan että nimenomaan tyypit esitellään ensin kavereille joilta mielipidettä kysytään myös, aikaa kun ei ole hukattavaksi ja haaskattavaksi seuraavaksi 10 vuodeksi pelkästään hauskanpidolle makuuhuoneessa, vaan halutaan olla varmoja aika monestakin asiasta ja pian. Onhan noita kuvioita ja vaihtuvia puolisokumppaneita tullut lähipiirissä katseltua paljonkin, niin että siihen on jo tottunut että tyypeillä on uusi puoliso parin kk:n välein.
Sairauden puhkeaminen tai auton alle jääminen ovat asioita jotka ei ole ennustettavissa muutenkaan joten ei tavallaan liity aloitukseen.hyvä pointti...
- Trinella
epaliini11 kirjoitti:
PEUKUTUSTA tän kirjottajalle!
asenne ja sanat on kohillaan!Ja mä olen täysin samaa mieltä!
- 11+10
Olet jotenkin vamma kun päästelet aivopieruja.
Einstein kääntyy haudassaan. - 30v sotaveteraani
Kuuleppas tätä: Jos mies ei tee niinkuin nainen haluaa, sillä on joku sisäinen ristiriita ja saapi nukkua sohvalla pari viikkoa ihan säälistä talviaikana (kesällä ulkona) Jumala loi miehen TOTTELEMAAN naista!
- masennuksen yleisyyd
Jepulisjep kirjoitti:
Eipä tuo sinun tekstisikään nyt ihan paikkansa pitänyt.
Ensinnäkin mielenterveysongelmia ei ole häviävällä osalla suomalaisista, vaan esim. masennus on aika yleistä suomalaisten keskuudesssa.
Mielenterveysongelmat eivät tarkoita, että ihminen olisi hullu tai vaarallinen. Niitä on hyvin erilaisia.
Siinä olet tosin oikeassa, että mielenterveysongelmat voivat puhjeta milloin vain. Ne voivat tosin puhjeta myös ihan kenelle vain. Nuorena tai vanhana. Mielenterveys ei ole yksioikoinen asia, että se joko on tai ei ole kunnossa. Voit kokeilla pohtia mielessäsi ja yrittää määrittää mielessäsi, mitä mielenterveys tarkoittaa. Ei olekaan niin helppoa, eihän?
Itse seurustelen masennusta sairastavan miehen kanssa. Tiesin sen jo ennen alkuhuumaa ja otin riskin. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 5 vuotta. Alkuhuuma oli mahtava ja kesti kauan. Sanoisin ettei masennus ole ollut suhteessamme välttämättä se isoin haaste, vaikka iso se on toki ollutkin.
Ymmärrän kyllä, että aloittajaa pelottaa tämä asia, mutta se ei tee ihmisestä tervettä, ettei ole koskaan sairasta nähnyt.Masennus tunteena on yleinen. Lisäksi se diagnosoidaan yliherkästi, joka asiaan lykätään lääkkeitä ja pahimmillaan vääriä. Masennus ei ole usein kuin muotia eli tunne, juu kaikki meistä on ollut masentuneita, harva oikeasti sairas. Masennus on aivokemiallinen häiriö, ei tunne.
Se on vaarallista, kun lääkärit ei enää ole kiinnostuneet potilaan oikeasta terveyden tilasta, vaan lääkkeiden myönnöstä ja siaraslomaa myöntämällä pääsee helpoimmalla. Monelle kun oikea lääke olisi vain lyhennetty työpäivä, oikeanlainen harrastaminen (=jotain kivaa), stressin poistoa ja elämän rytmittämistä, parempi ruoka, uni ja liikunta, sekä psykoterapia missä voisi miettiä miten sitä elämäänsä elää. Ei ole masennusta vaan alakulo ja kyllästyminen.
Tosi usein, ihminen on tosi onneton nykyään oman elämänsä kanssa.
Lähiomaisen menetyksessä kuuluukin masentaa, harva siitä iloinenkaan on. Sitten annetaan pillereitä ja lääkäri on korvannut ystävien tuen ja pillerit oikean elämässä elämisen. Nuorilla usein se on huomion hakemista ja sitä, että on muotia kun on vaikeeta, kun usein on niin helppoo. Isoin osa niistä nuorista mitä lykätään eläkkeelle, lykätään aivan väärin perustein kotiin homehtumaan ja... oikeasti masentumaan kun passivoituu. Se on tosiasia, ettei ne prosentit voi pitää paikkaansa, tai suomalaisten pitää lopettaa lisääntyminen.
En tarkoita juuri sinun miestäsi, vaan yleensä tuota "masennus on yleistä", muotimasennus on yleistä. Oikeaa sairautta poteen muutama prosentti ja se ei sitten olekaan niin kivaa, kun on oikeasti aivoissa vikaa.
Mutta lääkkeitä myydään ja helpolla päästään.
Usein oireet johtuu myös ihan fyysisestä viasta, ei siis aivoissa, vaan esimerkiksi kilpirauhasessa eikä pikatutkimuksilla vikaa aina löydetä. On halvempaa lykätä ihminen sairaslomalle ja tunkea sille pilleripurkki kouraan, kun tutkia sen keho oikeasti, ottaa tarvittava määrä testejä, miettiä ensin kaikki fyysiset ongelmat, oikeasti se elämä, miten se menee ja missä olisi avuttomuus, ja sitä rataa.
Moni ei tajua sitä, että se oikea apu voi jäädä saamatta. Usein jo terveysremontti ja jutteluapu riittäisi, eikä ole mitään sairautta nimeltä "masennus" vaan elämässä niinsanottu "vittumainen vaihe".
Lisäksi ne oikeasti masentuneet ja kaksisuuntaiset eivät saa ymmärrystä ja apua välttämättä ollenkaan, kun on muka niin yleistä, pelleilynähän sitä jatkuvaa ruikutusta alkaa pitämään, ja hei: mä olen yksi niistä ihan oikeasti sairastuneista, ja mäkin pidän sitä isolla osalla pelleilynä enkä ota tosissaan. Mulla oireet menee ihan fyysisiksi ja todella pahoiksi, ja mä käyn töissä, en ota saikkua, vältän lääkkeitä viimeseen saakka, kestän stressiä todella hyvin (pakko) ja sitä rataa... Että on se jännä, kun jotkut ei kestä mitään.
Erilaisia? Juu, ollaan vaan kaikki, mutta nyt uutisia: elämä on kovaa ja se siitä. Täällä tulee menetyksiä ja murheita ja niitä on meidän sairaidenkin vaan osattava kestää ja opittava elämään asioiden kanssa.
Eli olen eri mieltä. "Muotimasennus" on yleistä suomalaisten keskuudessa, mutta mielenterveysongelmat ei. Ellei 1-5% ole yleistä. Eikä se ole kansan vika, vaan laiskojen ja ammattitaidottomien lääkäreiden, jotka eivät halua hoitaa työtään ja rahakirstujaan vartioivien kuntien, kaupunkien ja valtion, jotka ennemmin antavat halvalla väärän diagnoosin ja lääkkeet kun perehtyvät asiaan ja hoitavat oikein ja pitkällä tähtäimellä. "Lievä masennustila" ei ole mikään sairaus ja täällä hoidetaan ihmisillä normaaleista tunteista heidän omaan saamattomuuteensa, kaikkia masentuneina.
Ei millään pahalla ketän kohtaan, mutta oikeasti siitä ylidoagnosoinnista hyötyy vaan lääkeyhtiöt. - Anonyymi
muutamia seikkoja kirjoitti:
Et ole tainnut koskaan elää hullaannuttavaa rakkautta vai käviks huonosti???
muuten ymmärrän kyllä pointtisi siitä miten asioiden "pitäis" mennä jonkun keksimän kaavan mukaan. Kun pääset maagisen 30-vuoden rajapyykin yli ja olet sinkku tulet huomaamaan että nimenomaan tyypit esitellään ensin kavereille joilta mielipidettä kysytään myös, aikaa kun ei ole hukattavaksi ja haaskattavaksi seuraavaksi 10 vuodeksi pelkästään hauskanpidolle makuuhuoneessa, vaan halutaan olla varmoja aika monestakin asiasta ja pian. Onhan noita kuvioita ja vaihtuvia puolisokumppaneita tullut lähipiirissä katseltua paljonkin, niin että siihen on jo tottunut että tyypeillä on uusi puoliso parin kk:n välein.
Sairauden puhkeaminen tai auton alle jääminen ovat asioita jotka ei ole ennustettavissa muutenkaan joten ei tavallaan liity aloitukseen.Mä tiedän aina ihastuessa,että joskus tää loppuu ja suhtaudun alun alkaen kaikkeen ja kaikkiin huumorilla ja pilke silmäkulmassa. Siten ei tule mitään draamaa. Kuitenkin jo nelikymppinen olen niin tiedän kuviot. Pisin seksisuhde kesti vähän yli 5vuotta. Ja aikanaan olin naimisissa 12vuotta. Että tämmöstä. Jokainen on yksilö kaikissa asioissa ja jokainen taaplaa tyylillään tätä elämää. Turha täällä nimettöminä riidellä ja rumia paukuttaa kirjoittaa:D
- Anonyymi
yoooo2 kirjoitti:
Pakko tässä todeta, että itse aloin yrittämään miehen kanssa yhteisellä päätöksellä lasta 2kk ensitapaamisemme jälkeen. Yhteen muutettiin 3kk seurusteltua. Emme ole enää yhdessä.
Ja kyllä minä takuulla heti alusa mietin tarkasti, onko miehellä mielenterveysongelmia, tai normaalia suurempi vaara saada sellaisia. Olen elänyt aiemmin 6 vuotta ihmisen kanssa, joka ei ollut terve. Se jätti varovaisuuden sen asian suhteen. Olen myös hyvin tietoinen sen suhteen, että kerran mielenterveysongelmaisen kanssa eläneellä on keskimääräistä suurempi vaara aloittaa uusikin suhde sairaan kanssa. Taitaa olla taipumusta olla "auttaja" vähän liikaa, vaikka sitä en halua.Vaan itse päästään sekaisin oleva on sellaisen kanssa pitkään, jolla on myös vakavia ongelmia. Fakta!
- neina (n)
Haha, just lopetin 3kk kestäneen suhteen, 2 ekaa kuukautta oli loistavia, kunnes totesin, että hän ei ollutkaan yhtään sellainen oikeasti... tosiaan tuli selville todellinen luonne. 2 kuukautta pystyi kyllä erittäin hyvin esittämään täydellistä :)
- Näin voikin
Minä seukkasin 4 kuukautta 23v miehen kanssa , mutta hänellä oli sellainen
vika , että RÄPYTTI SILMIÄÄN oudosti. Sanoin , että jukka olet muuten symppis
mies , mutta en voi katsella sinun silmien räpyttelyä. - huoh.
Näin voikin kirjoitti:
Minä seukkasin 4 kuukautta 23v miehen kanssa , mutta hänellä oli sellainen
vika , että RÄPYTTI SILMIÄÄN oudosti. Sanoin , että jukka olet muuten symppis
mies , mutta en voi katsella sinun silmien räpyttelyä.Entäpä, jos tähän olikin järkevä syy, esim. tourette?
- RäpsRäps
Kun joskus löydät sen "elämäsi rakkauden", niin toivottavasti hänellä on sen verran järkeä päässä, että lemppaa sinut ajoissa, silmää räpäyttämättä.
- jhgkjhgkjhgkjhb
Näin voikin kirjoitti:
Minä seukkasin 4 kuukautta 23v miehen kanssa , mutta hänellä oli sellainen
vika , että RÄPYTTI SILMIÄÄN oudosti. Sanoin , että jukka olet muuten symppis
mies , mutta en voi katsella sinun silmien räpyttelyä.tictac ilmiö. Menee monilla ohi kouluiässä. Monilla väliaikaista aikuisena, esimerkiksi jos jännittää. Ehkä räpsytteli silmiään vain uuden naisen seurassa...
- juketboy
Näin voikin kirjoitti:
Minä seukkasin 4 kuukautta 23v miehen kanssa , mutta hänellä oli sellainen
vika , että RÄPYTTI SILMIÄÄN oudosti. Sanoin , että jukka olet muuten symppis
mies , mutta en voi katsella sinun silmien räpyttelyä.hermo vika..
- Anonyymi
Vastaampa vanhaan kommenttiin.
Kyae ei ole siitä, että toinen esittää, vaan siitä että siinä vaiheessa kun suhde syvenee, niin toisesta tulee esiin myös ne huonot puolet joita meissä ihan kaikissa kyllä on, kun luottamus ja intimiteetti kasvaa.
Alussa suhteessa onkin hyvä vaan nauttia toisen seurasta ja niistä hyvistä puolista, koska siten luodaan pohjaa myös niiden realiteettien kestämiseen.
Lapsellista odottaa, että joku olisi täydellinen ja alkaa syyttelemään.
Toki huonot puolet voi johtaa myös suhteen päättymiseen, jopa rakkaudesta huolimatta, jos ne vaan on sitä laatua ettei pysty niitä kestämään toisessa.
- sentunteesisimmässää
Joo, pari-kolme kuukautta ja tietää suurinpiirtein onko suhde lyhyt- vai pitkäikäinen. Tää pätee myös sellasiin ei-niin-ihastunut suhteisiin, pari kuukautta ja jo riittää ja seuraavaa katselemaan, siis jos tällainen seurustelutapa jotain kiinnostaa.
- Kelvoton(ko)?
Mun suhde kesti 1v 4kk eikä 2-3 kk aikana nähnyt millainen mies hän oli...
Me oltiin ihan hulluina, mutta se huuma lopahti mun kohdalla, kun suhde oli kestänyt 1v 1kk ja kolme kuukautta yritin korjata sitä, muttei toteunut....
- dsfsdf
Heh, kolme kuukauttako on pitkä aika sun mielestä?:D
Enkä ole kyllä edes kuullut mistään 3 kuukauden kultaisesta säännöstä, sehän on ihan helvetin lyhyt aika. Omassa suhteessa mm. aikaa vierähti pari vuotta ennen yhteenmuuttoa. Ja ihan tiivistä seurustelua oli kuitenkin tuo pari vuotta.
Kolmessa kuukaudessa ei todellakaan toista opi tuntemaan mitenkään läpikotaisin... Oikeastaan KOSKAAN toista ei voi tuntea aivan täysin, mutta kolme kuukautta todellakin on vasta ihan alkuvaihetta.- en ollut sopiva
Minulle kyllä sanottiin juuri kolmen kuukauden jälkeen; olen pitkän harkinnan jälkeen tullut siihen tulokseen ettemme taida sopia toisillemme. Minusta se oli reilu teko. Hän olisi vielä halunnut keskustella asiasta, mutta olin sitä mieltä ettei siinä enää mitään keskusteltavaa ole. Hymyilemme tavatessamme.
- häiriöitä riittää..
no vähän faktaa tässä eli ielenterveysongelmilta välttyy vai harva suomalainen:
Nuorten aikuisten terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia selvittänyt tutkimus osoittaa, että 40 prosentilla nuorista aikuisista on ollut mielenterveyshäiriö elämänsä aikana. Tieto nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä, luonteesta ja taustatekijöistä on tärkeää häiriöiden ennaltaehkäisyn ja hoidon kehittämiseksi.
Varhaisaikuisuus on haastava elämänvaihe. Nuori aikuinen irrottautuu lapsuudenperheestään ja tekee usein ratkaisevimmat ammattiin ja parisuhteeseen liittyvät elämänvalintansa. Mielenterveyshäiriöt voivat olla erityisen haitallisia juuri tässä ikävaiheessa. Nuorten aikuisten mielenterveydestä saatiin tietoa osana Terveys 2000 -tutkimusta, jossa selvitettiin 10 000 satunnaisesti valitun suomalaisen terveyttä ja toimintakykyä. Tutkimukseen kuului 1 894 nuoren aikuisen otos, jolle tehtiin vuonna 2001 terveydentilaa kartoittanut haastattelu.
Koska tietoa tarvittiin vielä lisää, lähestyttiin Terveys 2000 -tutkimukseen valikoituneita nuoria aikuisia uudelleen vuosina 2003–2005 kutsumalla tuolloin 20–35-vuotiaita nuoria aikuisia uuteen tutkimukseen. Nuorten aikuisten terveys ja psyykkinen hyvinvointi -tutkimukseen sisältyi koko otokselle lähetetty kyselylomake, jonka jälkeen osalle tehtiin oireilua tarkemmin kartoittava mielenterveyshaastattelu ja muistia, tarkkaavaisuutta ja muita kognitiivisia eli tiedollisia toimintoja arvioinut neuropsykologinen tutkimus. Haastattelun lisäksi perehdyttiin myös mielenterveysongelmiin hoitoa saaneiden potilaskertomustietoihin. Lopulliset diagnoosit perustuivat psykiatrian alan lääkärin kaikkeen käytettävissä olevaan tietoon pohjautuvaan arvioon, ja ne tehtiin noudattaen amerikkalaisen DSM-IV-diagnoosijärjestelmän kriteereitä (1).
Tutkimuksen mukaan mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat suomalaisilla nuorilla aikuisilla yleisiä.
Tutkimusajankohtana mielenterveys- tai päihdehäiriöstä kärsi 15 prosenttia nuorista aikuisista, ja 40 prosentilla oli ollut sellainen jossakin elämän vaiheessa. Elämänaikaiset häiriöt olivat yleisempiä naisilla (46 %) kuin miehillä (35 %) (1). Itse asiassa ei pidä paikkaansa, noin kaksi ja puoli vuotta muistaakseni on aika, jolloin arki täysin tulee parisuhteeseen. Kolmessa kuukaudessa ei tiedä toisesta kaikkea, ei hyviä eikä huonoja puolia.
- jjh76
Kyl mie kolmes kuukaudes huomaan tuleeks siit jutust mitään vai. Minulle on tullut siit jokin outo rajapyykki.
- Kelvoton(ko)?
Onko harhaa, kun mulle se arki tuli vuoden seurustelun jälkeen? Kun tajusin, millainen mies hän oli? Mikäli arjeksi sanotaan, että tajusin miehen olevan epäsopiva...
- vahtellu virkkistä
Alkkuhumaa voi pitenttää nii että joos ollan 3 kk nusssittu vitttuun niin siten seurraavat 3kk nusssitan perrrsereikän.
- tgjdfylfuö
No mun mielestä 3 kk on suoraan sanoen mitätön alkuhuuma!! vai tarkotatko että kolmessa ekassa kuukaudessa huomaa onko kenties minkään sortin tulevaisuutta yhdessä... eli kannattaako tyyppiin rakastua?
Se mitä itse käsitän alkuhuumalla on just sitä vaaleanpunaiset lasit nenällä. Meillä miehen kanssa se alkuhuuma kesti 3 vuotta, oltiin niin yltiörakastuneita, paneskeltiin kun aropuput ja työpäivä erossa oli ikusuus, ja ikävä raastava.
Nyt 9 vuoden jälkeen omanlainen arki on astunut kuvioihin, vaikkei nyt lakanoita enää samalla tavalla paukutella, niin hellyys, pussailu ja halailu on ihan samalaista. On kauheen ikävä mennä puolin ja toisin nukkumaankin, jos toisella sattuu olemaan yövuoro, tai minun tapauksessani työpuolesta noita ulkomaanyöpyviä.
Mut näillä mennään =)- etanatoista
Hih! Kuulostaa tutulta, meillä on 8 vuosi menossa ja siitä 4 naimisissa, on ollu ylä- ja alamäkiä, mut silti, ollaan ihan umpirakastuneita ja löydetään toisistamme uusia hyviä ja huonoja puolia, välillä kadotetaan ja taas löydetään... (voi hellanlettas, ihan itelläki oksettaa) :D Mut kuiten, ekat 3 kk oli no, sitä samaa ko ekat kolme vuotta... eli juurikin tuota samaa.. että se jatkuu vieläkin, ei ehkä ihan niin fyysisenä, joskus saattaa mennä koko viikkokin, ettei rakastella, mut sitten ko otetaan takas, niin otetaan kunnolla... Eli, 3 kk ei kerro ihmisestä yhtään mitään ..
Paras konsti tutustua toiseen on käydä jossai lomamatkalla? (joku viisas on joskus niin sanonu) Ottaa viikko jossain huitsinkuikassa, niin näkee, miten toinen suhtautuu pieneen stressiin, miten ratkaisukyky, joustavuus, päättäväisyys ja toisen huomioonottaminen ja semmonen osuu omalle kohalle, mikä nyt kelleki on tärkeää...? (Huom! Se toinen saattaa kattoa SUSSA näitä samoja asioita ;) - nainen-771
En tiedä mikä huuma se on ,mutta mulla laantuu just kolmen kuukauden aikoihin.Koskaan en ole miestä syyttänyt.Ennemminkin itseäni.Taidan vaan kyllästyä.Vai olisiko niin,että alan miettiä tuota rakastumisen kannattavuutta :(
Aika raastavaa itselleni ja muille.Hävettää edes enää sanoa tutuille ja sukulaisille,että on ihastunut.Tuntuu,että kaikki tietävät ettei suhde kuitenkaan kestä.Ei ainakaan mun tunteet.
Taidan olla rakastunut rakastumisen tunteeseen ja pelkään sitä oikeaa pysyvää rakkauden tunnetta,koska joskus aikoinaan jouduin pahasti siitä kärsimään..
- mommybiaaatch
Itsellä on aina ollu sääntö että raskaaksi on tultava tai lapsi hankittava tuon kolmen kuukauden sisään. Ihan hyvin on tähän mennessä toiminut minulla. Ei varmaan kaikille sovi, but fuke that!
- Saunan takana on til
Hyväksikäyttäjät ovat oma lukunsa, ja heidän kohtelunsa sen mukaista.
- 3kk:n koeaika/suhde
Näköjään silläkin suunnalla pätee 3kk:n koeaika.
- Voi sua...
Alkuhuuma kestää 2-3 VUOTTA, ei kuukausia, paitsi ehkä teineillä!
- MAjongus 30+
Oikein, teinit ei hyväksy itseänsä eivätkä pysty toisenkaan hyviä ja huonoja puolia hyväksymään. Jos on B_ryhmää eli haluaa bilettää, ei yritäkää tavoitella A_ryhmää eli vakiintuvia. BILETTÄKÄÄ ENSIN ja harkitaa ajan kanssa, KUN tulee A-ryhmän puoliso tyyppi.
- ..123...
Tutkimusten mukaan alkuhuuma kestää 6 - 24 kk, mutta jos kyseessä on etäsuhde tai muutoin tavataan harvakseltaan, niin tuota alkuhuumavaihetta voidaan pitkittää.
Ehkä kolmessa kuukaudessa käy ilmi sellaisia asioita kuten se, että miehellä ei olekaan ikinä vapaa-aikaa parisuhteelle tai että hän valehtelee toistuvasti tai vetää kännejä tai että se seksielämä ei olekaan yhtään hohdokasta. Jos kuitenkin on rakastunut korviaan myöden, niin valitettavasti sitä antaa anteeksi miehelle monia vikoja, joita ei sitten enää hyväksykään, kun se alkuhuuma ja intohimo vähitellen katoaa. - 3kk karsinta
Kaiken maailman tyyppien kanssa sitä on tullut tapailtua parikin kuukautta. Sanotaanko että niiden kanssa joiden kanssa ei lopulta synkkaa, sen huomaa jo viimeistään kolmessa kuukaudessa.
Mutta sopivamman yksilön kanssa alkuhuuma katoaa suunnilleen vuoden päästä. Ja silloin on jo niin paljon kiintymystä, välittämistä ja ystävyyttä pelissä, että perhosten katoaminen ei haittaa. Pieni kriisi kuuluu asiaan. Vaikka suurin hullaantuminen olisi ohi, parhaimmillaan halu kuitenkin säilyy läpi suhteen. - Meillä........
3,5 vuotta oltu yhdessä, ja meillä ainakin edelleen tämä paljon puhuttu "alkuhuuma" on läsnä. Tai no, mitälie huumaa sitten onkaan, mutta olemme siis edelleen hyvin hullaantuneita toisiimme ja meillä on upeaa.
Totta kai jotkin asiat ovat arkistuneet, ja aina ei ole ruusuilla tanssimista, mutta sanotaan että 90% ajasta meillä on tosi ihanaa! Pussailemme, halailemme ja keskustelemme paljon. Käydään yhdessä joka paikassa, koska se on kivaa. Käymme "treffeillä" joka viikko ainakin kerran, ja seksi on vallan ihanaa. Edelleen, jos emme ole nähneet toisiamme pariin-kolmeen päivään, on jännittävää tavata toinen. Vatsassa on perhosia. :) Ja tahdomme vain pitää toisiamme hyvänä.
Uskon, että tämä alkuhuuma tai mikälie, on ihan parista itsestään kiinni. Kemioista ja luonteista kiinni. - Buu123
Elämä kuljettaa. Parisuhteen toimiminen riippuu parista. Kaikki ihmiset on erilaisia. Toisilla synkkaa ja toisilla ei.
- Zenune
Mulle taas on hienot tutkimukset osanneet kertoa, että varsinainen ihastumisvaihe kestää about sen kolme kk. Se on sitä vaaleanpunaistavaihetta, kun näkee vain hyviä puolia. Sen sijaan ns. kiihkeän rakkauden vaihe kestää 2-3vuotta, tämä aika on yleensä sellaista aikaa kun rakastutaan ja aletaan huomata niitä huonojakin puolia. Sitten kun tämä 2-3vuotta on kulunut, ihmisen aivoissa naksahtaa jotain ja ne lakkaavat tuottamasta tiettyä hormonia (muistaakseni tää liitty enemmän siihen kiihkeään seksuaalisuuteen) ja joko alkavat tai eivät ala tuottaa toista hormonia (joka liittyi enemmänkin muunlaiseen läheisyyteen, hellittelyyn jne.), joka muuttaa parisuhteen dynamiikkaa joissain tapauksissa enemmän ja joissain vähemmän...
Mut enemmänkin parisuhteiden etenemiseen ja laatuun vaikuttavat omat varhaiset vuorovaikutussuhteet. Niiden vaikutus voi olla paljon suurempi kuin ihminen edes itse osaisi kuvitella.
Käytännön kokemuksesta taas... väittäisin, että pystyn muutamassa kuukaudessa määrittelemään tuleeko suhde olemaan pitkä vaiko lyhyt, eli voisiko sillä olla tulevaisuutta. Mutta en kuitenkaan luota tähän tunteeseen niin paljoa, ettäkö luovuttaisin loppuelämäni jonkun käsipuoleen tämän perusteella :D Noup. Uskon, että nykyinen suhde kestää pitkään, mutta ei minulla silti kiire ole. Jos asia on niinkuin tunnen niin onhan tässä koko elämä aikaa.
En tuomitse ketään, mutta silti jotenkin naurattaa nämä parit, jotka ryntää kihloihin parin kk tuntemisen jälkeen... Mut jos se rinkula motivoi tekemään töitä parisuhteen eteen ja pysymään saman ihmisen kanssa ni ei kait siinä... xD - kot kot kot
Riippuu varmaan viitsiikö pistää itseään peliin vielä 3kk aikana vai sen jälkeen.
Koeaika voi siis tarkoittaa ihan toiseen tutustumista ja kiintymistä mut ei vielä heittäytymistä yhtään mihinkään. - 40vuottahuumaa
3 kk:den seurustelun jälkeen menimme kihloihin. 40 vuotta avioliittoa kesti,
joten ei se huuma ihan heti sammunut ;-)- tiukka huomauttelija
Avioliiton pystyssä pysyminen (ehkä nurkat natisten) on eri asia kuin huuma.
- kokemus puhuu
Ei ole totta. Ei kaikissa tapauksissa.
Voi olla, mutta, jos huuma kestää vain kolme kuukautta, ei siinä ole takana ollut edes ihastumista.
- pelimees
kolme kuukautta !!!! Mulla kesti 2,5 tuntia saada pimu muttan baarista ja hommien jälkeen kotiinsa.. riitti mulle ihan.
- Tero33
Osallistu jännittävään tutkimukseen sosiaalisista kontakteistasi ja kiinnostuksen kohteistasi internetissä. Sinulla on mahdollisuus voittaa 20€ arvoinen Amazon-kuponki!
https://www.soscisurvey.de/OSFF- Miikuli 45
Moi vaan,
Minulla on 20v avioliitto takana mielenterveysongelmaisen kanssa.Erosin ja menin uudelleen naimisiin ihanan naisen kanssa. Nyt vuosi avioliiton solmimisesta nykyisellä vaimollani on alkanut ilmetä samanlaisia oireita kun ex-vaimollani. Ihana suukottelu ja kainallossa köllöttely ja rakastelu on loppunut siihen ,että vaimoni valittaa aamusta iltaan ja katsoo minua kuin haamua kun mainitsen että tulisit kulta viereeni tai halattaisiin. Haluan läheisyyttä ja rakkautta , mutta näin se vain menee. Ajattelen että onkohan sellaisia naisia ollenkaan jotka eivät heti muutu vihaisiksi kun alkuhuuma on ohi. Tienaan hyvin ja olen hyvän näköinen ja uskollinen , mutta ei kelpaa. Nyt vaimoni on hakenut kalliiiseen opiskelupaikkaan ja minä maksaisin mielelläni kaiken , mutta iloisuus kestää taas sen ajan kun raha kilahtaa tilille. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Ärsyttääääää !!! en haluaisi erota, en hyväksy eroa muuta kuin todella vaikeassa tilanteessa jossa toisen mielenterveys tai fyysinen terveys on vaarassa. Ennen tätä liittoa , minulla oli paljon mukavia asioita elämässäni.. ´Nyt pakenen töihin 8 tunniksi ja siihenkin vaimoni puuttuu , koska teen kuulemma ihan liikaa töitä. Jos en tekisi , miten muka nykysuomessa voi muuten elää ?´olisipa vaimoni kiltti ja hellä. :( - Maarit123
Miikuli 45 kirjoitti:
Moi vaan,
Minulla on 20v avioliitto takana mielenterveysongelmaisen kanssa.Erosin ja menin uudelleen naimisiin ihanan naisen kanssa. Nyt vuosi avioliiton solmimisesta nykyisellä vaimollani on alkanut ilmetä samanlaisia oireita kun ex-vaimollani. Ihana suukottelu ja kainallossa köllöttely ja rakastelu on loppunut siihen ,että vaimoni valittaa aamusta iltaan ja katsoo minua kuin haamua kun mainitsen että tulisit kulta viereeni tai halattaisiin. Haluan läheisyyttä ja rakkautta , mutta näin se vain menee. Ajattelen että onkohan sellaisia naisia ollenkaan jotka eivät heti muutu vihaisiksi kun alkuhuuma on ohi. Tienaan hyvin ja olen hyvän näköinen ja uskollinen , mutta ei kelpaa. Nyt vaimoni on hakenut kalliiiseen opiskelupaikkaan ja minä maksaisin mielelläni kaiken , mutta iloisuus kestää taas sen ajan kun raha kilahtaa tilille. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Ärsyttääääää !!! en haluaisi erota, en hyväksy eroa muuta kuin todella vaikeassa tilanteessa jossa toisen mielenterveys tai fyysinen terveys on vaarassa. Ennen tätä liittoa , minulla oli paljon mukavia asioita elämässäni.. ´Nyt pakenen töihin 8 tunniksi ja siihenkin vaimoni puuttuu , koska teen kuulemma ihan liikaa töitä. Jos en tekisi , miten muka nykysuomessa voi muuten elää ?´olisipa vaimoni kiltti ja hellä. :(Minä ottaisin tuollaisen miehen.....jos löytäisin :) ja jos sillä vielä kaiken koetun jälkeen on viisautta ymmärtää sitä, mikä taakse on jäänyt ja ymmärtää sitä, mikä on tässä ja osaisi hiljaisuudessakin nauttia hetkistä
- seurakuntapastori2
Miikuli 45 kirjoitti:
Moi vaan,
Minulla on 20v avioliitto takana mielenterveysongelmaisen kanssa.Erosin ja menin uudelleen naimisiin ihanan naisen kanssa. Nyt vuosi avioliiton solmimisesta nykyisellä vaimollani on alkanut ilmetä samanlaisia oireita kun ex-vaimollani. Ihana suukottelu ja kainallossa köllöttely ja rakastelu on loppunut siihen ,että vaimoni valittaa aamusta iltaan ja katsoo minua kuin haamua kun mainitsen että tulisit kulta viereeni tai halattaisiin. Haluan läheisyyttä ja rakkautta , mutta näin se vain menee. Ajattelen että onkohan sellaisia naisia ollenkaan jotka eivät heti muutu vihaisiksi kun alkuhuuma on ohi. Tienaan hyvin ja olen hyvän näköinen ja uskollinen , mutta ei kelpaa. Nyt vaimoni on hakenut kalliiiseen opiskelupaikkaan ja minä maksaisin mielelläni kaiken , mutta iloisuus kestää taas sen ajan kun raha kilahtaa tilille. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Ärsyttääääää !!! en haluaisi erota, en hyväksy eroa muuta kuin todella vaikeassa tilanteessa jossa toisen mielenterveys tai fyysinen terveys on vaarassa. Ennen tätä liittoa , minulla oli paljon mukavia asioita elämässäni.. ´Nyt pakenen töihin 8 tunniksi ja siihenkin vaimoni puuttuu , koska teen kuulemma ihan liikaa töitä. Jos en tekisi , miten muka nykysuomessa voi muuten elää ?´olisipa vaimoni kiltti ja hellä. :(Miikuli 45, suoraan sanoen, sinun kannattaisi erota, vaikka se kipeää tekeekin. Ei ole odotettavissa, että vaimosi muuttuisi myönteiseksi ja herttaiseksi. Älä kiusaa itseäsi. Yleensä kirkko ajattelee, että avioliitto on niin pyhä, ettei tulisi erota. On valjastettu psykologit kertomaan (liioittelemaan), miten terapialla saadaan suuria aikaan, ja pappeihin ja diakoniatyöntekijöihin kohdistuva koulutus on samanhenkistä. Tuloksena on vain kärsivän piinan pitkittyminen, ei liiton korjaantuminen. Aloita alusta. Ei sinulla edes ole kiirettä kolmanteen avioliittoon, katsele, kokeile, nauti elämästä. Erottuasi olet oikeasti vapaa. Siunausta sinulle.
- MR 2
seurakuntapastori2 kirjoitti:
Miikuli 45, suoraan sanoen, sinun kannattaisi erota, vaikka se kipeää tekeekin. Ei ole odotettavissa, että vaimosi muuttuisi myönteiseksi ja herttaiseksi. Älä kiusaa itseäsi. Yleensä kirkko ajattelee, että avioliitto on niin pyhä, ettei tulisi erota. On valjastettu psykologit kertomaan (liioittelemaan), miten terapialla saadaan suuria aikaan, ja pappeihin ja diakoniatyöntekijöihin kohdistuva koulutus on samanhenkistä. Tuloksena on vain kärsivän piinan pitkittyminen, ei liiton korjaantuminen. Aloita alusta. Ei sinulla edes ole kiirettä kolmanteen avioliittoon, katsele, kokeile, nauti elämästä. Erottuasi olet oikeasti vapaa. Siunausta sinulle.
Hei seurakunta pastori, miten voit suoralta kädeltä ehdottaa eroa, ennemmin parisuhde neuvontaan tms. Jos olet pastori ja uskossa, uudestisyntynyt ja uskot Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, niin lueppa raamattu vielä kertaalleen!!?? Kyllä kannattaa kokeilla kaikki mahdollinen josko avioliitto muuttuisi paremmaksi, ei se ero ole ensimmäinen vaihtoehto. Ei ihmisen myöskään tarvi kärsiä avioliitossa jos toinen on renttu ryyppää ja hakkaa, niin ero on silloin parempi vaihtoehto. Siunausta ja Hyvää Joulua kaikille.
- seurakuntapastori2
MR 2 kirjoitti:
Hei seurakunta pastori, miten voit suoralta kädeltä ehdottaa eroa, ennemmin parisuhde neuvontaan tms. Jos olet pastori ja uskossa, uudestisyntynyt ja uskot Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, niin lueppa raamattu vielä kertaalleen!!?? Kyllä kannattaa kokeilla kaikki mahdollinen josko avioliitto muuttuisi paremmaksi, ei se ero ole ensimmäinen vaihtoehto. Ei ihmisen myöskään tarvi kärsiä avioliitossa jos toinen on renttu ryyppää ja hakkaa, niin ero on silloin parempi vaihtoehto. Siunausta ja Hyvää Joulua kaikille.
"MR 2"
Valitettavasti olen joutunut seuraamaan monen avio-ongelmia. Liiton korjaantuminen on niin harvinaista, että ei ole sattunut kohdalleni koskaan. Ei kannata uhrata elämäänsä hyvin epätodennäköiselle vaihtoehdolle. Suhteessa on aina ongelmia, mutta jos ne ovat kohtuullisia, ei tietenkään pidä erota, jos eivät, ei pidä kiusata itseänsä. Riemullista Kristuksen syntymäjuhlaa! - Lycka till
seurakuntapastori2 kirjoitti:
Miikuli 45, suoraan sanoen, sinun kannattaisi erota, vaikka se kipeää tekeekin. Ei ole odotettavissa, että vaimosi muuttuisi myönteiseksi ja herttaiseksi. Älä kiusaa itseäsi. Yleensä kirkko ajattelee, että avioliitto on niin pyhä, ettei tulisi erota. On valjastettu psykologit kertomaan (liioittelemaan), miten terapialla saadaan suuria aikaan, ja pappeihin ja diakoniatyöntekijöihin kohdistuva koulutus on samanhenkistä. Tuloksena on vain kärsivän piinan pitkittyminen, ei liiton korjaantuminen. Aloita alusta. Ei sinulla edes ole kiirettä kolmanteen avioliittoon, katsele, kokeile, nauti elämästä. Erottuasi olet oikeasti vapaa. Siunausta sinulle.
Lienee oppimaton ja hyväksikäyttäjä, päsmäröijä. Onhan näitä katrihelenoja ja päivilipposia, savonmuan päsmäreitä,eronneita, naaaliäänellä kailottajia. MIten miehet menevät noin halpaan? Mikset aikanaan osakunnasta hankkinut siveää, oppinutta naista? Tekihän tuo tohtori Panu Rajalakin malliratkaisun. Etsi akateemisen vertaisensa ja nyt elävät onnellisina pian kymmenettä aviovuotta.
- h651
MR 2 kirjoitti:
Hei seurakunta pastori, miten voit suoralta kädeltä ehdottaa eroa, ennemmin parisuhde neuvontaan tms. Jos olet pastori ja uskossa, uudestisyntynyt ja uskot Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, niin lueppa raamattu vielä kertaalleen!!?? Kyllä kannattaa kokeilla kaikki mahdollinen josko avioliitto muuttuisi paremmaksi, ei se ero ole ensimmäinen vaihtoehto. Ei ihmisen myöskään tarvi kärsiä avioliitossa jos toinen on renttu ryyppää ja hakkaa, niin ero on silloin parempi vaihtoehto. Siunausta ja Hyvää Joulua kaikille.
kyllä ero on ainut mahdollisuus jos oikeasti se toinen on vaan ärsyttävä.. ..suhde ei alunperinkään ole alkanut silloin rakastumisesta vaan niin että miks mä en kelpaa sulle tyylillä...
- o891
Miikuli 45 kirjoitti:
Moi vaan,
Minulla on 20v avioliitto takana mielenterveysongelmaisen kanssa.Erosin ja menin uudelleen naimisiin ihanan naisen kanssa. Nyt vuosi avioliiton solmimisesta nykyisellä vaimollani on alkanut ilmetä samanlaisia oireita kun ex-vaimollani. Ihana suukottelu ja kainallossa köllöttely ja rakastelu on loppunut siihen ,että vaimoni valittaa aamusta iltaan ja katsoo minua kuin haamua kun mainitsen että tulisit kulta viereeni tai halattaisiin. Haluan läheisyyttä ja rakkautta , mutta näin se vain menee. Ajattelen että onkohan sellaisia naisia ollenkaan jotka eivät heti muutu vihaisiksi kun alkuhuuma on ohi. Tienaan hyvin ja olen hyvän näköinen ja uskollinen , mutta ei kelpaa. Nyt vaimoni on hakenut kalliiiseen opiskelupaikkaan ja minä maksaisin mielelläni kaiken , mutta iloisuus kestää taas sen ajan kun raha kilahtaa tilille. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Ärsyttääääää !!! en haluaisi erota, en hyväksy eroa muuta kuin todella vaikeassa tilanteessa jossa toisen mielenterveys tai fyysinen terveys on vaarassa. Ennen tätä liittoa , minulla oli paljon mukavia asioita elämässäni.. ´Nyt pakenen töihin 8 tunniksi ja siihenkin vaimoni puuttuu , koska teen kuulemma ihan liikaa töitä. Jos en tekisi , miten muka nykysuomessa voi muuten elää ?´olisipa vaimoni kiltti ja hellä. :(jos kohdallesi on sattunut kaksi mielenterveys ongelmaista niin olisikohan jo sinun päässä enempi sitä vikaa.. ..onkohan teidän suhde alkanut niin että olet mennyt ensi treffeillä naisen luo kahville ja olet alkanut jo ensimmäisenä iltana naukumaan että miks sä et pidä mua hyvänä.. ..halooo.. ..mulla oli tälläsia ukkoja aikasemmin ja nyt oon seurustellu 8kk ja pidän miehen läheisyydestä,mutta.. ...moni asia ärsyttää niin paljon että katson että meillä ei ole tulevaisuutta
- gg8
Miikuli 45 kirjoitti:
Moi vaan,
Minulla on 20v avioliitto takana mielenterveysongelmaisen kanssa.Erosin ja menin uudelleen naimisiin ihanan naisen kanssa. Nyt vuosi avioliiton solmimisesta nykyisellä vaimollani on alkanut ilmetä samanlaisia oireita kun ex-vaimollani. Ihana suukottelu ja kainallossa köllöttely ja rakastelu on loppunut siihen ,että vaimoni valittaa aamusta iltaan ja katsoo minua kuin haamua kun mainitsen että tulisit kulta viereeni tai halattaisiin. Haluan läheisyyttä ja rakkautta , mutta näin se vain menee. Ajattelen että onkohan sellaisia naisia ollenkaan jotka eivät heti muutu vihaisiksi kun alkuhuuma on ohi. Tienaan hyvin ja olen hyvän näköinen ja uskollinen , mutta ei kelpaa. Nyt vaimoni on hakenut kalliiiseen opiskelupaikkaan ja minä maksaisin mielelläni kaiken , mutta iloisuus kestää taas sen ajan kun raha kilahtaa tilille. Sitten kaikki taas alkaa alusta. Ärsyttääääää !!! en haluaisi erota, en hyväksy eroa muuta kuin todella vaikeassa tilanteessa jossa toisen mielenterveys tai fyysinen terveys on vaarassa. Ennen tätä liittoa , minulla oli paljon mukavia asioita elämässäni.. ´Nyt pakenen töihin 8 tunniksi ja siihenkin vaimoni puuttuu , koska teen kuulemma ihan liikaa töitä. Jos en tekisi , miten muka nykysuomessa voi muuten elää ?´olisipa vaimoni kiltti ja hellä. :(jos peräkkäin sattuu kaksi mielenterveys ongelmaista naista jotka kyllästyvät sinuun niin olisikohan juuri sun pää nupissa jotain vikaa.. ..?
- INNAXINNAX
Ihan totta joo, jätän tosin kaikki jätkät päivässä kun kyllästyn.. niihin.
Blogissani lisää tietoa ↓
Linkki blogiini: http://jokuvaan10.blogspot.fi/ - Perkele
Ei teillä kakaroilla ole vielä edes oma arki alkanut
- fiktiotako?
3-9kk symbiotottinen primäärinarsistinen suhde
10-24kk sekundaarinarsistinen kausi, joka päättyy kaksivuotiaan uhmaan jatkuen eritasoisena
4v uhmakauteen
7v kohdlla pintaan putkahtavat eroahdistuksen tunteet, jotka liittyvät kouluunmenoon
11-18v puberteetin uudelleenelämistä,
20 viidenkypin villityset- dgjwgp
rakastuttaessa ensisilmäyksellä minuudet kohtaavat siis piilotajuisella tasolla
tuota ensimmäistä kolmen kuukauden symbioottista jaksoa voi verrata todellakin siihen symbioottiseen rintasuhteeseen, joka vauvalla on äitiin
parisuhde pitää mielestäni rinnastaa omaan lapsuuden äitisuhteeseen ja sen uudelleenelämiseen toisen itselle tärkeän kautta
parhaimmillaan parisuhde on mahdollisuus lapsuudesta lähtöisin olevien vammojen korjaamiseen, pahimmillaan parisuhde repii vanhat jo umpeutuneet haavat auki -riippumatta sen kestosta
- Aamos46
"up in the air", alkuhuuma ei missään nimessä ole ohi 3 kuukaudessa, mutta sinä aikana jo näkee, kannattaako jatkaa. Useimmin ei tarvita edes sitä. Suurin osa alkavista seurusteluista päättyy jo yhden yön seksiin. Alkuhuuma kestää 2-3 vuotta, sitten siirrytään arkeen, joko myönteiseen tai kielteiseen, valitettavasti myös kielteiseen, eikä sitä voi ennalta nähdä.
Alkuhuuman alkuperä on biologinen. Sekä naisilla että miehillä se varmistaa, että jälkeläinen saa molempien vanhempien hyvää hoitoa kriittisimpänä aikana.
Varhaiskantaisella kaudella lasten kuolleisuus oli yksinhuoltajalla huomattavasti suurempi kuin molempin vanhempien perheessä.
Nykyisinhän ehkäisy sotkee tätä kuviota, mutta meillähän on luolaihmisiltä perityt geenit, jotka määräävät käyttäytymistämme. - ...
Joillakin ihmisillä alkuhuuma ei lopu koskaan, vaan vuodesta toiseen ovat kuin vastarakastuneet, muistaakseni prisma-ohjelmassa oli tutkittu rakkautta ja rakastumista.
- peccato
Rakkaus kestää tuhat päivää mutta hyväkin kiima talttuu kolmessa kuukaudessa. Vanha Kiinalainen sananlasku.
- Kastrointi tarpeen
Alkuhuumasta puheenollen, alkuhuuma ensisuhteessa on erilaista kuin eronneen ihmisen uudelleen etsimä.
Tämä ensimmäinen suhde on monessa suhteessa alkuhuumaa ja pitkön aikaa, sillä monesti ollaan nuoria ja kuljetaan tavallaan porukoissa toisten nuorten kanssa, elämä on tavallaan biletystä ja koskettelun alkua toista sukupuolta kohtaan, ehkä ei aina edes aloiteta sukupuolisuhdetta kuin aikojen päästä. No tämähän pitää yllä jännitystä, mutta minkäänlaista kuvaa tuskin on mitä elämä yhteisen katon alla tulee olemaan, nähdään vain tuo ilonpidon puoli, ei lainkaan vastuuta tai surujen summaa taakkana.
No eronnut ihminen on sitten saanut jo monesti kokea perhe-elämän, joka tuntuukin nyt liian tylsältä ja syy löytyy monesti aiheettomasti puolisostakin, tosin hänkin saattaa käydä samaa kapinaa elämän ajatuksistaan. Sitten aletetaan kulkea erillääm, ollaan mieluusti työpaikan tilaisuuksissa ja kuten tuossa tänään julkaistun tutkimuksen mukaan noin joka kolmas mene työkaverin kanssa salasuhteeseen. Ei oikein järkevältä kuulosta, eli nuoresta ei ole kasvanutkaan vastuullista aikuista.
Salasuhteessa etsitään usein sitä alkuhumaa ja jännitystä ja varmasti sitä riittääkin, kun asiat pitäisi pitää salassa. Tässä suhteessa seksi astuu yleensä heti kuvaan ja näitä suhteita muuten solmitaan usein yritysten henkilökunnalle järjestetyissä "yhteisdhengen luomissa tilaisuuksissa" siellä viina on pääasiallien tarjottava ja mahdollisesti tanssi, jotta tässä ne kosketukset voivat luoda tunteen, että on tavannut elämänsä ihanimman ihmisen.
Tämä suhde johtaa yleensä ilmituloon tavalla tai toisella, toinen saattaa painostaa, tai jopa jollakin tapaa ilmiantaa tämän puolisolle suhteen, likaamatta itseään.
No näistä seuraa monesti saman katon alle muutto, melkein samalla hetkellä kun entinen puoliso astuu viimeisen kerran ulos yhteisestä kodista.
Seksi on nyt pääasia, tämä aikuinen perheenäiti tai isä on muuttunut kuusivuotiaan tasolle, eikä ymmärrä edes lastensa etua hoitaa. Lapset kärsivät, he ovat kuulevia ja näkeviä vaikka olisivat noita kuusivuotiaita tai nuorempiakin.
Lapsivapaat antavat mahdollisuuden siihen nuoruuden ensirakastuminen mukaiseen biletystouhuun.
Tämä huuma perustuu seksiin, mutta kun pari vuotta on mennyt, kyllä alkaa selvitä uuden kumppanin paheetkin ja hyveet katoavat, sillä nehän ovat "pelin henki olleet" päästä vällyjen väliin.
En usko monenkaan tähän tapaan haetun "uuden elämän" onnistuvan, juuri nytkin yksi henkii viimeisiään. On vain hyvin vaikea todeta erehtyneensä, mutta mitä nopeammin eroaa ja lopettaa uuden hakemisen, sen paremmaksi elämä muutuu. Tavallaan saa ohjat omiin käsiin kokonaan ja ne saatuaan tuskin enää antaa kenenkään siihen tulla sotkemaan elämäänsä.
Elämää voi elää ilman avio-tai avopuolisoakin, löytyy varmasti paljon sellaista jonka kokee paljon tärkeämmäksi. Seksi ei voi eikä saa olla orjuuttavaa.
Nyt olisi aika kuitenkin mahdollisille lapsille antaa aikaa, olla heidän kanssaan, saada takaisin heidän luottamuksensa, nähdä ehjä äiti tai isä kodissaan, kodissa jossa on pääasiallinen asuinpaikka, sillä tuon toisen vanhemman kotihan on vain useimmiten "kyläpaikka" ei sinne millään pysty mitään kotia rakentumaan parilla kolmella päivällä kuukaudessa ja murrosiän myötä se katoaa kokonaan pois hyvin monelta.
Nytkin tiedän, että isä hylkäsi ihan kokonaan murrosikäisen poikansa, säälittävää lasta kohtaa, sillä hänhän on vielä alaikäinen ja tarvitsisi varmasti vanhempaansa siihen sivulle kuuntelemaan enemmään kuin koskaan. Mutta taitaa tämä isä olla sellainen, joka ei itse koskaan kasva aikuiseksi, ikääkin kun on jo 50 vuotta, mutta leikkii kyllä nuorta rakstajaa joka paikassa ja yrittää iskeä naisia, varmasti löytyy joskatin kirjanpito asiasta. Pahinta lienee, että on vielä hyvin äkkipikainen on kuulemma hakannut erään koiran verinarrmuillekun koira kosketti tämän niin hienoa moottäripyörää. Kun joku olisi tehnyt ilmoituksen eläinrääkkäyksestä, tuskin tuo lyöminen on jäänyt tähän yhteen koiraan, sillä huhujen mukaan muutkin ovat iskuja saaneet. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Suomen maa on loppujjen lopuksi puolillaan näitä 3 kuukauden suhteen lapsia ja isä käy joskus huoltsikalla moikkaamassa pikaisesti lastaan jos kerkiää tankkaamisen ohessa
- lifemocker
mä en ole vielä parissa vuodessakaan valmis muuttamaan yhteen
- hhh5
Niin minkä ihmeen vuoksi täytyy muuttaa yhteen?Onhan rikkaillakin kaksi kesämökkiä toinen eteläsuomes ja toinen lapissa.kaksi omistus kerrostalo kiinteistöa toinen vuokralla ulkopuolisille toisessa asuu oma nipin napin 16v lapsi.Kaksi omistus kiinteistöä toinen egyptissä ja toinen omassa käytössä suomessa... ...Musta on ihanaa kun on oikeesti oma koti jossa määrään minä kaapin paikan.. ..jotkut kuten minä tarvitsen omaa hiljaista aikaa jotta pystyn tuottamaan kirjallisuutta ja maalaamaan tauluja.
- äitisi
Voi lapsirukka,
ei mitään kolmen kuukauden sääntöjä ole, säätöjä voi olla. Suosittelen ihan ensin testailemaan miestä/ naista yhteisellä rankalla lomalla. Kokeiltuina esimerkkeinä parin viikon vaellus Lapin erämaassa, liftireissu sateisena kesänä Euroopan halki, inter-rail erittäin pienellä budjetilla. - Miesvaan45
Onpa hätäistä touhua, jos kolmen kuukauden kuluttua suhteen alusta, miettii tollaisia asioita.
Omat "kultaiset sääntöni" olisivat nämä.
Yhteen muuttamista voi harkita neljän vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Siinä ajassa pahimmat alkuhuumat ovat menneet ohi ja osaa katsoa asioita realistisemmin.
Lasten hankkiminen voisi tulla harkintaan kolmen vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Nämä ovat siis minimiaikoja. Lasten hankkimisen kanssa ei todellakaan kannata kiirehtiä, ellei halua eroperhettä ylläpitää.- 68 / 64
Hieman tuohon suuntaan.
Huumani oli purkautunut poikamiehen kiertolaisvuosiin ja elämänarvot alkaneet jäsentymään uudelleen.
Kahden vuoden jälkeen muutimme yhteen. Ajankohtaan vaikutti valmistumiseni ammattiin ja ensimmäinen työpaikka ja paikkakunta.
Minun ehdotuksestani elelimme kahdestaan juuri nuo 3-vuotta matkustellen mm. auto-telttareisu 4,5 viikkoa Etelä-Eurooppaan, bussi-laiva matka köpikseen ja kesäviikonloput telttaillen autioilla rannoilla.
Halusin todella varmistua, ettemme hanki lapsia riitaiseen perheeseen.
Tuo 3-vuotta oli toisaalta tarpeeton koska tulimme hiivatin hyvin toimeen keskenämme mutta siinä mielessä hyödyllinen, että saimme kahden elämisen pahimmat tarpeet tyydytetyiksi.
Sosiaalinen elämä ja lomien sallima matkustelu.
Alun alkaenkaan kummallakaan ei ollut mitään tarvetta roolin vetämiseen tai itseään muuttaen toisen miellyttämiseen.
Mitään en tekisi kokemustenikaan perusteella toisin!
Ps. Haen huomenna tyttöjen matkalta palaavan iltaruskoni auringon asemalta.
- pildemaisteri
Kyl ne ongelmat naisista huomaa yleensä jo treffailuvaiheessa. Pakko niitä on vaan yrittää kestää, jos mielii pillukkaa saada.
- asdasdadas
Suhteen hyvä vaihe: 3 kuukautta tai sata panoa.
- merkillinen nimi
Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä, itsellä kahden vuoden suhde takana, ja pitkään seurasin, että kaikki ei ole kunnossa. En tosiaan uskaltanut esitellä häntä sukulaisilleni yms.. Eo vaon luotto enää riittänyt.
Yhteen muuttoa suunniteltiin jne. mutta aina tuli jotain. ja viimein tuli sitten ero. Ei tosin minun toimesta, mutta kuitenkin. Eron älyttömyyskin, tai se mistä se tuli, niin huh huh.. kertoo, että ei ollut ihan terve suhde loppupeleissä. Olisi pitänyt jo aiemmin tajuta itsekkin, että jotkin asiat eivät vain muutu. - totta turiset...
Omat suhteeni päättyvät aina kolmessa kuukaudessa, ennätys on ollut neljä kuukautta... Tämä on siis täyttä totta! Ei todellakaan kannata puhua mistään kihlautumisesta tai yhteenmuutosta. Omasta mielestäni kannattaa odottaa ainakin vuosi tai kaksi, vaikka tosin minulla ei olekaan kokemusta niin pitkistä suhteista =/
- Veitsi haavassa
Ex miehelläni tais mennä vähän ajantaju sekaisin. Olimme 10 v yhdessä, emme naimisissa koska miehen mielestä siihen ei ollut tarvetta, 2 lasta saimme ja viime kesänä sitten oli 15v nuorempi naikkonen kainalossa. 3kk eron jälkeen oli naimisissa ja pian sen jälkeen nuorikko pieniin päin..
Jaa eikö yhtään niinku nopeeta toimintaa? Ja kun lapset olivat ensimmäistä viikonloppua isällään niin nuorikko jo esiteltiin. Että semmonen oli mun eksä. Luojan kiitos pääsin siitä eroon tässä vaiheessa, olis pitäny laittaa lusikat jakoon jo vuosia sitten.
Voitte ehkä arvata kaiken sen vihan ja katkeruuden jota olen kantanut.. On ollut vaikka mitä fantasioita eksän ja sen akan tappamisesta ym. Mutta kai se ohi menee, pakko lasten takia jatkaa elämää.- Veitsi haavassa
Niin ja en ole mikään seinäruusu tai tylsimys. Äijä ei todellakaan mikään komistus, en ymmärrä mitä siinäkin alunperin näin, taisi olla olosuhteiden pakosta. Se vaan osaa esittää jotain muuta kuin on, jotta naiset lankee. Itse sitten yritin pitää liittoa viimeiseen asti yllä, mut ei auttanu.
- toinentoistaki
Veitsi haavassa kirjoitti:
Niin ja en ole mikään seinäruusu tai tylsimys. Äijä ei todellakaan mikään komistus, en ymmärrä mitä siinäkin alunperin näin, taisi olla olosuhteiden pakosta. Se vaan osaa esittää jotain muuta kuin on, jotta naiset lankee. Itse sitten yritin pitää liittoa viimeiseen asti yllä, mut ei auttanu.
Oon todella pahoillani sun puolesta. Mun ystävän perheessä kävi lähestulkoon samalla tavalla, ja oon läheltä joutunut katsomaan vastaavanlaista tilannetta. Miksi v*tussa se mies ei laittanu sitä suhdetta pois ajoissa???? Mitä se hyöty siitä, että piti sitä entistä vaimoaan löysässä hirressä vuostolkulla?
Toivottavasti itse jaksat vielä uskoa ihmisiin. Valtavasti tsemppiä ja hyvää jatkoa!! - halla2
Mä en kyllä oikeesti ymmärrä tollasta riippaketjua.Tollanen aika on tosiaan pitkäaika olla yhdessä joten en yhtään ihmettele että mies oli jo sinuun kyllästynyt.Etkö itse tunne kyllästymisen tunteita?Minun mielestä enää nykypäivänä ei ole tarvetta elinikäiseen avioliittoon ollaan vaan yhdessä niin kauan kuin on kivaa vaikka sit sen 10v.Parin vuoden suhteetkin on mukavia ja helpotuksesta huokaan kun sekin lyhyt suhde loppui-
- Sydän verellä
Vaikka usein kuuleekin aivan järjettömiä mielipiteitä, on kuitenkin tosiasia, että uskoton nainen kuvailee vastuunalaisia kontradiktioita. Todellisuudessa uskoton mies havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.
- etanatoista
WTF??? :DD
- Biquitta
Minulla tuo "humu" on kestänyt sen 3 viikkoa. Mies ollut innokas situoutumaan ja olen tietysti esitellyt hänet perheelleni ja ystävilleni. Kiva sitten hetken kuluttua olla vaan, että juu: se on nyt menneen talven lumia... Sen olen oppinut, että jos mies on liian innokas sitoutumaan suhde tulee päättymään myös nopeasti.
- ninni59
Veitsi haavassa, kyllä se menee ohi! Itsellä yli parivuosikymmentä kestänyt avioliitto josta vihdoin viimein (olisi pitänyt lähteä 15 vuotta aiemmin!) tajusin erota. Nyt, reilun parin vuoden jälkeen hämmästelen sitä, miten paljon aikaa ja viavaa exäni käytti valehteluun, petokseen (taloudellinen) ryyppäämiseen, sekä sitten täyskäännökseen, eli raitistumiseen, kun se ei kuitenkaan johtanut parempaan elämään. Ei hänen, eikä minunkaan kannalta. Mitä hänelle jäi siitä käteen? Valtava velka, jota hän pakoilee, pelko siitä että joutuu vastuuseen. Mitä hän menetti? Lojaalin ystävän, jota oli joskus rakastanutkin. Kannattiko se? Ei minusta. On paljon asioita joita ei voi rahalla ostaa, kuten kunnioitus, rakkaus, ystävyys, luotettavuus jne.
3 kkn jälkeen varoituskellot eivät olleet vielä soineet. Ensimmäisen kerran ne pärähtivät muistaakseni vuoden avioliiton jälkeen.
Eron yhteydessä minulle selvisi, että olin ollut naimisissa vahvoja narsistisia piirteitä omaavan miehen kanssa.
Nyt olen parisuhteessa johon olen erittäin tyytyväinen! Joo, kolmenkuukauden huuma on jo ohi :). MUTTA nautimme arjesta, meillä on kivaa yhdessä ja viihdymme einomaisesti. Olemme jo sen verran iäkkäitä, että emme näe mitään syytä kiirehtiä mihinkään = meillähän onkin edessämme koko loppuelämämme!
En tiedä muutammeko ikinä yhteen. En näe siihen mitään erityistä syytä.
Miksi vetää arkea ihanaan suhteseen? Miksei vain nauttia siitä että on ihanaa tavata, käydä ulkona syömässä, mennä jommankumman luo rakastelemaan, halailla ja pussailla? Ja kun haluaa olla omassa rauhassa, mennä omaan kotiin.
Molemilla on jo omat piintyneet tapamme. Jotkut niistä ärsyttää, tietenkin! Juuri siksi tämä onkin loistava ratkaisu! - juketboy
ei liian skeptinenkään saa olla..
Alkuhuumasta viis.
Jokainen suhde on yksilöllinen, eikä sitä voi yleistää. Kaikkihan tietävät, että se alkuhuuma kestää 2 kk-2 v ja sen jälkeen painavat vaakakupissa ihmisen muut luonteenpiirteet, jotka erottavat tai yhdistävät.
Itselläni oli pitkiä seurustelusuhteita takana, mutta kenenkään kohdalla ei ollut varmaa oloa, että tämä se on. MUTTA kun tapasin tulevan mieheni, kaikki loksahti heti kohdalleen ja 3 kk kuluttua olimme kihloissa ja 6 kk kuluttua naimisissa. Yhteiseloa kesti 40 vuotta.- maverik1
Olen huomannut saman asian. Kolmen kuukauden kohdalla tulee kummasti aina joku "kriisi" ja jos sen yli pääsee kunnialla niin suhde voi jatkua pitkäänkin. Useimmiten suhde kuitenkin päättyy siihen kolmeen kuukauteen.
- kylanmies
Värikkäästi kerrottua asiaa parisuhteista ja ihmissuhteista ylipäätään: http://kaikentakanaonnainen.blogspot.fi/
- monkkikuja
"mikä helvetin aamuhuuma" :D
- säännötön
Minulle valkeni vasta vuosien päästä että exän outo käyttäytyminen johtuikin suvussa kulkevasta paranoidisesta skitsofreniasta. Laskin 7-8 erilaista persoonaa jälkeenpäin kun olin asian tajunnut. Ihmettelin myös sitä miksei se muistanut mitään joistain tilanteista tai asioista. Enpä enää sen jälkeen kun tajusin mistä oli kyse.
Lähtökohtaisesti ihmiset esittää vajaat 3 kk? Tavallaan voisin uskoa jopa tuohon.. onhan näitä pelureita niin naisissa kuin miehissäkin. Media vahvistaa myös sitä käytöstä.
Itse en turhaan kainostele näyttää vaikka vähän aikaa sitten tapaamaani naista vanhemmilleni, koska tiedän että mikään ei ole varmaa ja mitä siinä muka häviää? Ihan sama. En jaksa ottaa turhan suurta stressiä siitä että joku näkee jonkun. Voishan ne nähdä vaikka kaupassa ihan sattumalta ja vaihtaa naisten kesken ajatuksia vaikka jostain tuotteesta :D Joo tiedän et on eri asetelma mut relax kuitenkin.
Toisaalta kun ikää tulee ei ole enää niin kauaa aikaa odotella et mitähän tästäkin tulee. Nuorena ei ole kiirettä eikä hätää. Sanoisin että silloin kun on 35 täynnä ja ei vielä lapsia niin turha se on vuosia enää uhrata. Ei muuta kuin asiat puheeksi ja pitkiä keskusteluita mahdollisimman paljon tilanteita joissa näkee miten toinen toimii ja siitä ne ehkä vois avautua. Siis että pistetään se toinen käyttäytymään sillä ne teot merkkaa enemmän kuin sanat. - Tottapajoo
Aloittaja puhuu alkuhuumasta. Ja tottaha se on. Eihän outoa ihmistä heti tunne. Se, mihin olet rakastunut, saattaa olla sinun toiveitasi ja mielikuvituksesi tuotetta.
- Ttustukaa rauhassa
Varsinkin sitä toiveiden ja mielikuvituksen tuotetta.
- en ole kristitty
Oletteko, koskaan miettineet sellaista hommaa, että se Kristittyjen (sun muiden uskontojen) Ei seksiä ennen avioliittoa - teesi on tarkoitettu ihan omaksi hyödyksi, vaikka se tuntuukin ihan kauhealta harrastaa itsehillintää. Siinä ei siis ole kyse opressiosta vaan kyseessä on lähinnä ohjenuora.
En nyt rupea mistään moraalin rappiosta jauhamaan, mutta sen sanon, että hyppiminen suhteesta toiseen ja yhdenyön jutut meinaavat jäädä tavaksi. Niistä tuntuu muutenkin aika syviä ''henkisiä arpia''. On nähty
Ei se ihminen noin vaan sormia napsauttamalla rauhoitu, sitten kun täytetään 30-vuotta.
Hyvää kannattaa odottaa! Lyödäänkö vaikka vetoa ;) - Nylky Pohjelahkeinen
Seurustelin 5 kuukautta joista kaksi kuukautta oli ehdottomasti liikaa.
- 24½v. Nainen
No meillä alkuhuuma kesti vuoden. Nyt ollaan oltu 5 v. yhdessä.
- voi luoja!!!
Meillä ei koskaan oikeastaan alkuhuumaa ole edes ollut. En aluksi edes ihastunut koko mieheen. Olemme seurustelleet vasta 4kk ja asumme yhdessä, elämme normaalia arkea riitoineen ja ihanine hetkineen. Hetkeäkään en ole miettinyt että onko tuolla mielenterveyongelmia! Yritämme myös pian lasta.
Ettehän te nyt helvetti voi alusta asti ajatella että mitähän vikaa tuossa ihmisessä mahdollisesti on tai tulee olemaan! Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Ei suhde voi toimia jos etsitään vikoja ja niitähän meissä kaikissa on takuuvarmasti!
Mielenterveysongelmien kanssa pystyy elämään!- Pää pöhnässä
Liian nopeaa toimintaa ja sanosinko tyhmää. Mielenterveysongelmien kanssa painivan kumppanin kanssa saa varautua raskaaseen elämään, varsinkin, jos kumppani on turrutettu lääkkeillä. Eihän sellainen ihminen edes tunne mitään, ei iloa, eikä surua.
kuulostaa aika lapselliselta tuo kommentti yritämme myös pian lasta?
Teet siis lapsen tuntemattoman kanssa? Aika rohkeaa. - pallero3
Pää pöhnässä kirjoitti:
Liian nopeaa toimintaa ja sanosinko tyhmää. Mielenterveysongelmien kanssa painivan kumppanin kanssa saa varautua raskaaseen elämään, varsinkin, jos kumppani on turrutettu lääkkeillä. Eihän sellainen ihminen edes tunne mitään, ei iloa, eikä surua.
kuulostaa aika lapselliselta tuo kommentti yritämme myös pian lasta?
Teet siis lapsen tuntemattoman kanssa? Aika rohkeaa.ootkos testannut lääkkeitä.Lääkkeet on keksitty just sen takia ettei nämä ääliö jätkät saa pompoteltua ja rikottua tavallista arki elämää johon kuuluu opiskelu ja töissä käyminen.. ..mitä siitä tulee jos itkee kolme kuukautta jonkin ääliön perään.Lääkkeet yllä pitävät kykyä keskittymään välttämättömiin arki töihin ja asioihin kuten lastenhoitoon ilman turhia itkuja.Lapset kärsivät enemmän lääkkeettömästä tunteiden vallassa olevasta (sekavasta)vanhemmasta
- SANIS
Joo, samoilla linjoilla olen. Kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin edes muuttaa yhteen. Toinen voi etsiä pelkkää kulujen jakajaa yhteiseen arkeen. Kokemusta on.... Mies sanoi ettei halua sit seurustella jos ei muuteta yhteen. Eli eipä se sitten ollutkaan sitä rakkautta !
- Ei liian kiireesti
pelkkää asiaa, näin on aivan samaa mieltä.
- petri18
Itselle ainakin riitti tuo kolme kuukautta. Valkeni siinä ajassa monenlaiset ongelmat. Piilojuoppous ( Antabukset kaapissa) sekä erittäin vaikea mielenterveyshäiriö. Itsehän todella onnellinen olen että tuosta eroon pääsin. Näyttää vaan tämä nainen jatkavan touhujaan edelleen. Miehiä pyörittää ja kauniita puhuu. Niin ja sanonpa heti tähän et katkera en todellakaan ole, vaan erittäin helpottunut. Varoituksena kuitenkin muille. Kannattaa todellakin vähän miettiä pidempään asioita kun tehdä äkkinäisiä ratkaisuja. Niin ja Oulunseudulla vaikuttaa tämä blondi naikkonen...
- pallero3
rumiako se pitäs puhua.. ..rumien puhuminen alkaa kun halutaan eroon naputtavasta jätkästä.. ..enkä tosiaan oulunseudulla vaikuta.. ja elän onnellisesti yksin niin kauan kuin löytyy todellinen sielunkumppani.teissä jätkissä on se ongelma että alatte suhteeseen heti ensi tapaamisen jälkeen ettekä näin ollen kerkiä ens alkuun keskustelemaan eriävistä tai samansuuntaisista mielipiteistä ja tavoista.. ..ei se mitään rakkautta ole jos aletaan lähennellä jo ensi tapaamisella saatikka toisella kertaa.Paljon pitäs treffailla ja keksiä yhteistä tekemistä.Eli jätkät kertokaa heti ensitapaamisella mitkä piirteet ärsyttävät niin ei tarvii toista kertaa tavata.
- Ei lisää nykäsiä
Kurrille potkut perseeseen..
Jari Kurri,yksinkertainen kiekkojätkä kuuluu vaihtaneen lapsikatraansa ja Vansessansa nuorempaan. Kaikki on tehty miehelle eteen vuosikymmenten varrella, valmentajat, huoltajat, vellikin syötetty lusikalla suuhun. Kas kun vaan potkitaan aisan yli, Sopii vetää suojatyöpaikka jätkän ,alta ja katsoa, miten seisoo omilla jaloillaann nämä Kurrit, Selänteet, Nykäset- - Muutamat treffit riittää
No jaa. Yleensä 2-5 treffit on riittänyt sen toteamiseen että ei tule mitään. Ja aikaa on mennyt yleensä viikosta-kahteenkuukauteen riippuen kuinka usein tavataan. Tyypillistä mulle. Ainoastaan 2pidempää suhdetta on ollut joskus nuorena vuoden suhde ja sitten tietenkin se 10vuoden suhde jonka kanssa asetuttiin aloilleen sitten jo ihan vakavassa mielessä.
Mulle on riittänyt viikosta 1,5kk.n. Sinä aikana tulee kyllä luonnehäiriöt ja tunnelukot aika pitkälti esiin.
- pallero3
Mä kiinnitän herkkään huomiota uuden kumppanin ärsyttäviin piirteisiin.. ...kuten käsilaukun tonkimiseen saadakseen vähän lisä valuuttaa.. ..naputtamisees pikku asioista jos kerta on niin paljon minussa ärsyttäviä tekijöitä niin on tosi ärsyttävää kun mies itkee sit perään vai onko se vain näyttelyä jotta saa lisä aikaa käyttääksen mua hyväkseen taloudellisesti.. ..minä kyllä vedän mun mielenterveys ongelman aina silloin esille ja sanon vain että ei sussa mitään vikaa ole mä oon vaan masentuneisuuteen taipuvainen ja viihdyn paremmin yksin kun ei tarvitse kuunnella pikku naputtamista,vaikka ite vedättelee niin että mä jo rukoilen sen löytäneen uuden.Siis minä olen mielenterveys ongelmainen ja kiitos good bye.. ..pääsenkö jo eroon sinusta?
- ggt5
Mä oon rakastunut 16v eka kerran sit toinen kerta oli pari kymppisenä ja kolmannen kerran noin kolme kymppisenä ja sen vuoksi en ala seurusteleen ihan jonkun vaan ensimmäisen netti treffit palstalta löydetyn juipin vuoksi kun tiedän miltä tuntuu olla ihan lovena jonkun perään ja en todellakaan ole seurustellut yhdenkään kanssa johon olin lovena vaan nää oli kauko rakkautta eli en edes kunnolla tuntenut heitä.. ..yhden kerran olen ollut naimisissa ja se suhde päättyi taloudelliseen hyväksikäyttöön
- Anonyymi
Huomannu saman.
Alku huumassa mies oli hankkimassa lasta, taloa ja naimisiin.
Onneksi en ollut tyhmä ja en suostunut.
Lopuksi mies paljastui pelleilijäksi.
Pahoinpitelyä, vieraita ja mustasukkaisuutta.
Itse teki kaikki ja ilkesi muita syytellä .
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166070Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334167- 823372
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä183006Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2582100Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441866- 1431805
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81706Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881579