Olen vähän reilu parikymppinen nainen ja en enää tiedä miten selviäisin kaikesta tästä surusta minkä särkynyt sydän on minulle aiheuttanut. Seurustelin monta vuotta miehen kanssa joka kohteli minua todella huonosti. Luulin häntä elämäni rakkaudeksi mutta kun lopulta jätin hänet, en itkenyt päivääkään. Minut oli rikkirevitty niin monta kertaa etten enää tuntenut mitään kun erosimme. Kerkesin olla puolisen vuotta yksin enkä ajatellut ikinä enää kaipaavan ketään, minulla oli hyvä olla yksin. Kunnes yksi ilta tuli mies joka pisti elämäni kertaheitolla sekaisin. Hän vei totisesti jalat altani. Oli uskomatonta miltä se tuntui. Kolme kuukautta kesti tätä ihanuutta. Joka päiväisiä soitteluita ja tunnustuksia siitä miten olin tehnyt nii suuren vaikutuksen häneen ja miten hän oli ihastunut minuun. Kolmen kuukauden jälkeen hän vain lähti, sanomatta yhtään mitään. Ei mitään selityksiä eikä mitään. Yritin soittaa ja lähettää viestiä. Ei mikään auttanut, hän oli jo päättäny lopettaa suhteemme. Jäin aivan tyhjän päälle, vaille minkäänlaista selitystä mitä olin tehnyt ja mikä meni vikaan. Itkin huoneeni lattialla monta tuntia ja päätin etten halua rakastua enää ikinä. Vuosi on mennyt enkä silti saa häntä mielestäni. Joka kerta kun näen hänet, kyyneleet alkavat valua automaattisesti ja maailmani pyörähtää ympäri. Tiedän että maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita, mutta tämä on vain asia joka meinaa myllätä minun maailmani aivan sekaisin. Haluaisin tietää ihmisiltä jotka ovat kokeneet saman, pääseekö tästä ikinä yli? Paraneeko kunnolla särkynyt sydän ikinä?
Vuosi mennyt ja särkynyt sydän on edelleen hajalla
StillBroken
8707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyllä sydän paranee, mutta aikaa se vie. Vaikuttaa että podet läheisriippuvuuta, koska mies häipyi ja laittoi suhteen poikki aika tylyllä tavalla, hänellä ei ollut rohkeutta edes senvertaa että oli voinut edes ensin keskustella kanssasi, siitä miksi hän haluaisi lähteä. Tuskin tuo mies sittenkään olisi pystynyt tarjoamaan sinulle onnellista elämää kuitenkaan, ei se riitä että vain sinä rakastat häntä ylikaiken, mies ei vaan ollut ilmeisesti valmis sitotumaan kanssasi
Itselleni kävi juuri näin vuosia sitten, vuosi oli kulunut siitä kun jäin yksin ja silloin ymmärsin että takaisin en häntä ottaisi enään, niin paljon se jättäminen minua satutti, ja se että... hän tekisi sen uudellen jos ottaisin takaisin hänet...ihan puistattaa vieläkin koko ajatus.
Nämä on niitä kokemuksia joihin usein törmätään varsinkin nuorena, ja nuori on useinkin haavoittuvampi, mutta se joka ei tapa, se vahvistaa, se auttaa kestämään kolhuja ja niitä kyllä riittää sinulle ja voit olla varma ettet ole ainoa jolle näitä sattuu, halusimme tai ei.
Voimia sinulle ja sinulla on tulevaisuus vielä edessäpäin ja hyviäkin miehiä riittää sinullekin ihan varmasti jos osaat erottaa ne pelureiden seasta.
Minäkin samassa tilanteessa..samat itkut on itketty jo kaksi kertaa saman miehen vuoksi. Katosi vain yhtäkkiä vaikka oli vannonu rakkauttaan. Ei vastannut puhelimeen,viesteihin, laittoi ystävänsä hakemaan luotani tavaroitaan.. 2 viikkoa ryvin pohjamutia myöten sydän hajonneena. Muutaman kuukauden päästä tapasin uuden rakkauden joka sai unohtamaan aiemman, jopa kuukausiksi, muttei kokonaan,ei lopullisesti. Ja kun kahden vuoden yhteiselon jälkeen ero koitti, astui vanha rakkaus toistamiseen elämääni, taas horjahdin, kaikki oli erilaista,parempaa, olin niin onnellinen kun ihminen vain voi toisen kanssa olla..kunnes muutaman kuukauden jälkeen se taas tapahtui. Yhtäkkiä jutusta ei ollutkaan tulossa mitään, hän sanoi. Ei muuta. Halusin puhua,selvittää syitä, kertoa tuntemuksiani, mutta puhelin oli kiinni niinkuin aiemmin vuosia sitten, oltiin samassa tilanteessa..riuduin ikävästä, epätietoisuudesta,rakkaudesta. Ja riudun edelleen, vuoden jälkeen. En ole voinut aloittaa uutta suhdetta koska olen kiinni edellisessä.Olen miettinyt, onko hän se elämäni rakkaus. Se voi olla niin tai sitten kaikki tämä tuska ja kaipuu johtuu siitä etten saanut vastauksia kysymykseen; Miksi?
Eihän vuosi ole mitään. Minua kusetti yks muija kun olin 16-v, ja pahasti kusettikin. Olin luottanut häneen yli 5-vuotta, ja seurustelun piti olla todellista. Meni luotto kaikkiin tyttöihin ja naisin. Sen jälkeen tunteet eivät enää tulleet takaisin. Kesällä täytin 30, ja vieläkin haluan vain olla yksin. Laske siitä kauan on sydän kestänyt toipua, tai toipuuko enää ollenkaan. Ikäviä hommia tollaset, otan osaa. Anna ajan kulua ja katso mitä tapahtuu, toivottavasti ei mene noin kauan kun mulla.
Kiitos teille jotka olette vaivautuneet kirjoittamaan tähän hieman omaa tarinanne. Toisaalta helpottavaa mutta toisaalta taas hirveää kuulla että on niin paljon muitakin ihmisiä joille on käynyt samalailla. Tiedän kyllä että asiat voisivat olla vieläkin huonommin ja suhde olisi voinut romahtaa kasaan sata kertaa pahemmin! Silti jokaisella on oma taakkansa kannettavana.. Olen katsonut myös mtv3:sella "11tapaa jättää nainen" -ohjelmaa ja yhdessä jaksossa oli nainen jonka 24 aviovuoden jälkeen mies jätti ihan ilman mitään sen kummempaa syytä eikä hän ikinä saanut siihen vastausta miksi näin kävi. Jos ihminen voi selvitä tuollaisesta, kai tästäkin voi selvitä :) Toivon ainakin niiin, ei auta muuta kuin toivoa ja miettiä että joku vielä parantaisi kaikki arvet mitkä tämä edellinen mies taaksensa jätti.
Ihmissuhteissa joissa on avannut sydämensä toiselle, tulee kaikkein syvimmin haavoitetuksi.
Itsekin olen kokenut niin paljon surua ja hylkäämistä, että olisin varmaan psyykelääkkeillä jollen olisi päättänyt noudattaa muutamaa periaatetta.
- Luovun oikeudestani olla katkera ja itsesäälin vallassa.
- En alennu kostamaan.
- Annan anteeksi vaikka minulta ei pyydettäisi anteeksi, mutta en myöskään jää kynnysmatoksi sellaisten ihmisten seuraan, jotka jatkuvasti ja tahallisesti haavoittavat minua.
- En kuitenkaan enää ODOTA toisilta että he kohtelisivat minua hyvin, vaikka itse olisin ollut hyvä. En siis oleta että saan automaattisesti vastarakkautta yhtä paljon kuin itse rakastan.
- Pyrin asettumaan toisten ihmisten asemaan. Sen avulla olen voinut antaa isälleni anteeksi sen että perheemme lapsuudessani hajosi, olen antanut anteeksi
ihmiselle joka yritti tappaa minut kun olin parikymppinen jne. jne. On ollut helpompi ymmärtää eri tapahtumia kun on miettinyt niiden ihmisten taustoja tai elämän tilanteita, joiden haavoittamaksi olen joutunut.
- En pakene vastoin käymisiä. Eli en yritä elää helppoa elämää, sellaista jossa en voi tulla haavoitetuksi koska en koskaan uskalla yrittää mitään. Paikalleen jämähtänyt ihminen on usein katkeruuden ja menneisyyden vanki.
- Odotan elämältä hyvää, kaikesta huolimatta.
- Tärkein: arvostan itseäni ja periaatteitani, seison omilla jaloillani enkä koskaan nojaa toisiin ihmisiin koko painollani.
Arvostan yhtä lailla muita ihmisiä, eli annan heille vapauden päättää haluavatko he elää kanssani vai ei.
Olen parisuhteessa mutta sanonut kumppanilleni, että hänen on lupa lähteä koska vain siltä tuntuu, en voi pitää häntä väkisin jos joku toinen nainen alkaa enemmän kiinnostaa.Ja sen sanominen ihmiselle jota rakastaa todella, ei ole helppoa.
Voin sanoa että näillä periaatteilla on ollut elämääni ratkaiseva vaikutus, on helpompi kestää elämän vastoinkäymiset ja olla onnellinen myrskyistä huolimatta.
Monet hyvät asiat ovat elämässäni tapahtuneet sen jälkeen kun päätin hylätä katkeruuden.
Sitä se ei takaa etteikö elämässä tulisi suuria suruja edelleenkin, mutta niistä yli pääsee helpommin.
Sä vaan takerruit tunnetasolla liian nopeasti. Miehet osaa vetää oikeista naruista ja esittää olevansa kiinnostuneita, vaikka niitä tunteita ei juuri olisikaan.
hyvä CSC. voi sitä mieskin takertua tunnetasolla toiseen, ja rikkoa itsensä kun ei saa sitä vastarakkautta. kaikki me esitetään jotain, jotkut ehkä enemmän.
Ehkäpä häntä ei vaan huvittanut kuunnella sitä itkua ja hammastenkiristelyä ja päätti valita sen helpoimman tien. Eikä 3 kuukautta ole vielä edes aika eikä mikään. Ettehän te vielä edes seurustelleet.