Läheisen yhtäkkinen kuolema on shokki.tavallinen päivä ja olet keskellä kuolema-asioita.itse40v. Aviomies menehtyi aivan yllättäen. Just olit pohtinut vaateostoksia,ja nyt valitset arkkua.epätodellista. Mieti en halua tätä,en voi,en osaa! Kaikki kun on pakko hoitaa.sitä miettii toisen viime hetkiä:tiesikö kuolevansa,mitä tunsi,ajatteli.oliko tuskaa.kun tuli aika nähdä hänet viimeisen kerran,ensikerta kuoleman jälkeen,oli aivan pakottava tarve.toisaalta jännitti valtavasti. Heti kun näin hänet arkussa puettuna,kasvoilla oli liina,harmitus sekä helpotus.se rauha oli käsittämätön.ja tajusin heti ettei mieheni ole siinä enää. Vain kuori.se tunne oli voimakas. Otin kiinni kädestä ja silitin kättä.juttelin hänelle.silitin päätä ja hiuksia.suukotin hiuksia.ruumiinavaus oli tehty, joten ei aivan ollut kuin ennen.muisto on todella surullinen mutta kauniskin.ja jättää rakkaimmalleni jäähyväiset.
kuoleman kokeminen
nuori lapseton leski
7465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämämme on täällä hetkellistä. Ihmisiä, tuttuja ja sukulaisia lähtee kuoleman kautta jatkuvasti, mutta sitten kun asia tulee ihan läehlle - kohtaa ydinperheeseen kuuluvaa tai ihan rakkainta se on uskomatonta. Itsekkin sain siasta muistuksen noin puolitoista kuukautta sitten. Sain lyhytaikaisen aivoverenkiertohäitiön ja ehdin jo ajatella että kuolenko nyt tai pimeneekö vinttini lopullisesti.
Olen kristitty ja en pelkää kuolemaa: se on itselleni vain ovi todelliseen elämään, mutta kyllä silti pysäyttää. Viimeistään nyt laitoin testamenttiasiat ym. kuntoon. Vaikka omat vanhempani ovat kuolleet suhteelisen nuorena ja monia läheisiä on kuollut, niin koskaan kuolema ei muutu rutiiniksi.Jokaisen lähtö on ainutlaatuinen ja suru myös.
Osanottoni vaikeassa elämänvaiheessa.
Rakas nuori leski, jouduin kaksi vuotta sitten juuri samanlaiseen tilanteeseen kuin sinä. Mieheni kuoli yllättäen ja kävin läpi saman tunnemyrskyn kuin mistä sinä kerroit. Minulla oli samoja kysymyksiä ja samoja ajatuksia avoimen arkun äärellä ja olin yksin. Yksin oli hoidettava kaikki asiat. Mielessä takoi vain ajatus, että ei elämä näin voi mennä. Pillerillä nukutun yön jälkeen heräsin itkuuni ja päivä pelotti. Sururyhmä ja leskille tarkoitettu kurssi olivat ainoita muistamiani tapahtumia ensimmäisenä vuotena. Nyt arki on löytänyt uomansa ja hyviäkin asioita on, mutta ilo puuttuu. Suru ja ikävä ovat lähellä. Yhteisiä eläkevuosia ei meille suotu.
Olin 39 kun menetin vaimoni ja tunteet olivat samanlaiset.
Yhtäkkiä puhelinsoitto ja olin yksin 3 lapsen kanssa.
Aika pian tein päätöksen että en halua jäädä paikalleen ja käpertyä suruun.
Elämä on mennyt eteenpäin ja suru on jäänyt taka-alalle mutta en ole unohtanut vaimoani.
Katsoin erästä ohjelmaa ihan hiljattain ja siinä haastateltiin iäkästä rouvaa joka oli jäänyt leskeksi.
Hän kertoi surreensa puolisoaan paljon ja hänen tytär oli ottanut ohjat käsiin ja vienyt hänet puoliväkisin tansseihin.
Tämä henkilö kertoi että suru jäi sinne tanssilavalle, elämän suunta muuttui.
Surulla ei kunnioiteta poismennyttä, sillä tehdään oma elämä hankalaksi.
Tietenkin surulla on paikkansa ja aikansa mutta kohtuu kaikessa.
Lopuksi vielä tärkeä seikka, älä ajattele mitä muut sanovat ja ajattelevat, tee niinkuin sinusta tuntuu hyvältä.
Kiitos telle kommenteista. Lohduttavaa.tämän asian kanssa on niin yksin.on tietty läheisiä ja ystäviä,mutta silti sitä on surun ja ikävän kanssa yksin.kaikki muistuttaa yhteisestä elämästä.kaikki on epätodellisa.sylin ja läheisyyden kaipuu on valtava.ja niin paljon mitä tästä haluaisi kertoa,juuri hänelle.tuntuu tyhmältä että haluaisi puhua tästä ja kysellä miehelleni,vaikka siksi olen tässä tilanteessa kun hänet menetin. Elämästä on kadonnut ilo eikä mikään tunnu miltään.limme yhdessä 24v. Olen ensi kertaa elämässäni yksin.ensi kertaa asun yksin.päivä kerrallaan eteenpäin.vaikka tuntuu että ikävä ja suru rikkoisi oman sydämen.
Että otat jossakin vaiheessa itseä niskasta kiinni ja lähdet kavereiden kanssa tuulettumaan, ei ehkä heti mutta jossakin sopivassa saumassa.
Anna lupa hymyillä.
Surulla et kunnioita edesmennyttä puolisoasi, tuskin hänkään haluaisi sinun surevan maailman tappiin asti.
niinkö