Valitus veropäätöksestä

Kyllähän valituksen voi tehdä. Tulli ei kylläkään ole mikään pajatso, josta rahaa kilahtaa noinvaan. Huhut arvonlisäveron palautumisesta ovat täyttä puppua, eikä veronpalautuksella ole mitään tekemistä alvin kanssa. Onnea yritykseen.

Veron laskentaperuste on kuitenkin liian korkea, samoin veroprosentti. Ei kai sinunkaan päätöksessä ele perusteluja sille miksi on käytetty tiettyä prosenttia? Lisäksi jokatapauksessa vero Elvi yhdessä on enemmän kuin vastaavasta autosta vähiten veroa maksanut on joutunut maksamaan.
Valittaminen ei maksa kuin hieman vaivaa ja postimerkin, kirjekuoren ja paperin hinnan. Juuri Sinun valituksesi saattaa olla se mikä laukaisee koko järjettömän verohölmöilyn suman!!

(Yhdistelty sieltä täältä ja keskeneräinen, käytät omalla vastuulla mutta valitusperusteita riittää...Hallinto-oikeus ja KHOkin voi pyyhkiä tällä takapuolensa mutta jokaisesta väärästä tulkinnasta se pääsee selittämään EYT:ssä tai Ihmisoikeustuomioistuimessa mikä on homman nimi täällä Stalinlandiassa missä Volvokin on Mersu mitä autoverotukseen tulee...)

Helsingin hallinto-oikeus
PL 120
00521 Helsinki

Muutoksenhaku autoveropäätökseen nro xxxxxxx

Olen tuonut käytettynä maahan bensiinikäyttöisen Volvo S40 2.0 –henkilöauton valmistusnumeroltaan ABCDEFGAHXYZ123456. Auton ensimmäinen käyttöönottopäivä oli 1.6.1999. Auto on rekisteröity Suomeen 3.10.2002. Sen rekisteritunnus on XYZ-123.
Tein autosta autoveroilmoituksen 2.10.2002. Samana päivänä Tullilaitos antoi autoveropäätöksen numero A2002-11-275-643-002Ö. Sen mukaan autosta oli maksettava autoveroa 5 316,57 euroa ja autoverosta arvonlisäveroa 1 169,64 euroa, eli yhteensä veroa 6 846,21 euroa.

Muutoksenhaun perustelut

Liittymällä jäseneksi Euroopan Unioniin 1.1.1995 Suomi on samalla sitoutunut yhteisön sopimuksiin ja tavoitteisiin, joiden joukossa on mm. ihmisten, pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Yhteisön lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ovat myös Suomessa sitovaa lainsäädäntöä, vaikka Suomi olisikin laiminlyönyt kansallisten lakien muuttamisen tekemiensä sopimusten mukaiseksi.

EY-tuomioistuimen päätöksestä on luettavissa käytettyjen autojen tuontia koskeva syrjintäkielto. Päätöksessä edellytetään, ettei käytetyn tuontiauton tuojaa voida verotuksellisesti asettaa huonompaan asemaan kuin uuden auton tuojaa. Verotus ei yksittäistapauksessakaan saa olla käytetylle tuontiautolle korkeampi kuin maassa jo olevalle, vastaavalle autolle. Tämä syrjivyyden kielto voidaan, uusia EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksiä hakemattakin, laajentaa koskemaan myös muita syrjivän verotuskohtelun lajeja. Verotuksen on oltava syrjimätöntä riippumatta siitä, minä ajankohtana auto on tuotu maahan, onko sen tuoja yksityishenkilö vai elinkeinonharjoittaja, onko auto tuotu maahan uutena vai käytettynä tai onko auto tuotu maahanmuuton yhteydessä tai maahanmuutosta erillään. Erikseen on huomattava, ettei EY-tuomioistuin edellyttänyt Suomelta, että kaikista autoista pitäisi yksilöllisesti tai edes mallisarjakohtaisesti ottaa selville niistä todellisuudessa maksettu vero, EY-tuomioistuin edellytti vain, että käytäntö ei yksittäistapauksessakaan saa olla käytettyjen autojen tuontia syrjivä. Asettamalla veroksi nolla prosenttia Suomi voi varmistaa, ettei käytettyjen autojen tuontia syrjitä.

(Tähän Siilin – veroprosentti)


Verotuspäätöksen tekotavan puutteet

Verotuspäätös on syntynyt Hallintomenettelylain vastaisesti. Verotuksen lopputulos ei ole ollut järkevästi ennakoitavissa ennen verotusta. Verotuspäätöksen perusteita ja kaikkea sen taustalla olevaa tietoaineistoa ei ole toimitettu veronmaksajan tarkistettavaksi. Verotuspäätös perustuu autokaupan antamiin tietoihin, mikä on paitsi kilpailulainsäädännön vastaista, myös vastoin Suomen perustuslakia. Perustuslain mukaan verolait säätää eduskunta, ei autokauppa tai Tulli. Tämän valituksen tekoa varten tarpeellisia tietoja, kuten markkinahinnan tarkkaa määrittelytapaa, ei ole annettu. Käytetyn veroprosentin määräytymisestä ei ole annettu mitään taustatietoa, ei edes sitä mihin nyt valittu prosentti perustuu. Myös Tullin viivyttelyssä verotaulukoiden julkaisemisessa on menetelty Hallintomenettelylain vastaisesti. Lisäksi Tullin viivyttelyllä on aiheutettu haittaa niille, jotka ensimmäisenä ovat käytettyjä autoja maahan tuoneet. Kaikkien osapuolten tiedossa on, että hintataso tulee aikaa myöten laskemaan tuontiautojen tuonnin lisääntyessä. Siksi vastaavan auton markkina-arvoa ei tule määrittää maahantuontihetkellä vaan sillä hetkellä, jolloin käytettynä tuotujen hintataso Suomessa vakiintuu ja tasaantuu.

Arvonlisäveron syrjivyys

Arvonlisäveron kantaminen kahteen kertaan EU-maiden välisessä kaupassa on vastoin Suomea sitovaa lainsäädäntöä. Suomen kansalliseen lainsäädäntöönkin sisältyy kielto periä veroa verosta. Lopulta arvonlisäveron periminen rikkoo syrjivyyskieltoa, koska auton Suomeen tuova elinkeinonharjoittaja pystyy vähentämään sen verotuksessaan, mutta yksityinen autontuoja ei. Tähän syrjivyyteen ei vaikuta se, miksi Suomi perimäänsä arvonlisäveroa haluaa kutsua. Viitataan ITÄVALTA-PÄÄTÖS

Veroprosentin syrjivyys

EY-tuomioistuin on määrännyt Suomen varmistamaan, että yksittäistapauksessakaan käytetystä tuontiautosta ei voida kantaa enempää veroa kuin sitä on suomalaisessa vastaavassa autossa jäljellä. Veroa on eräissä suomalaisissa autoissa jäljellä vain 13% ostohinnasta, joten mitään tuontiautoa ei voida verottaa enempää kuin 13%.

Lisäksi jos on olemassa yksikin autoyksilö, joka on tuotu maahan esimerkiksi muuttoautona tai muutoin verotta, eli sen osalta veroprosentti on 0 (nolla) % ja auton hinnassa on jäljellä veroa 0 (nolla) euroa, ei ole mahdollista määrätä millekään samanmerkkiselle ja –malliselle autolle veroa tämän enempää rikkomatta syrjivyyden kieltoa.

Jos kuitenkin Tulli voi asiapapereilla todistaa, että yhtään muuttoautoa ei ole maahan tuotu, ja lisäksi, että kyseisestä automerkistä ja mallista sekä vuosimallista on tiettynä maahantuontikuukautena??/käyttöönottokuukautena ja tietyllä varustelutasolla maksettu aikanaan autoveroa enemmän kuin 13%, ei veroa kuitenkaan voida periä enempää kuin 25%. Suomi on nimittäin laskenut uusien autojen verotusta vuonna 2003 25%:iin, mikä tietenkin laskee kaikkien suomalaisten käytettyjen hintatasoa heti vastaavasti.

Vastaavan auton valinnassa tehty syrjivyys

Suomessa jo oleva vastaava auto tarkoittaa Suomessa jo olevaa, käytettynä maahantuotua autoa. Autoliikkeiden mukaan näille autoille on syntynyt selvästi erilliset markkinat, joilla vallitsee huomattavasti Suomessa uutena myytyjen hintatasoa alempi hintataso. Autoliikkeiden mukaan osa autoliikkeistä ei lainkaan huoli vaihdossa tuontiautoja, eli niiden tarjoama hinta tuontiautosta on nolla (0) euroa. Toisten autoliikkeiden mukaan hintataso on jopa 30 % alempi kuin suomiautoilla. Tästä asiasta kirjoittaa esimerkiksi sanomalehti Karjalainen 3.6.2003: " Käytettynä maahan tuodut ovat Nurmisen mukaan Ruotsissa 20-30 prosenttia halvempia. Autoalan keskusliiton mukaan Suomessa mennään todennäköisesti samaan käytäntöön" sekä uudestaan Karjalainen 3.8.2003: "Hintaerosta on jo näppituntumaakin : tuontiautonsa vaihtoarvoa kyselleille tarjotaan noin 30 prosenttia halvempaa hintaa kuin luvattaisiin vastaavalle kotimaassa uutena rekisteröidylle."

Varustelutaso on tuontiautossa toisenlainen kuin jos kyseinen auto olisi myyty Suomessa uutena. Siitä puuttuvat mm. valomuisti, valojen korkeussäätö, talvirenkaat, lohkolämmitin, sisätilalämmitin sekä muita talvivarusteita, jotka normaalisti sisältyvät Suomessa uutena myytyjen autojen hintatasoon myös käytettynä.

Tulli käyttää arvonmäärityksen perustana autoliikkeiden pyyntihintoja. Näistä se tekee kaavamaisen 500 euron ja 4% vähennyksen, jolla on tarkoitus estää arvonmäärityksessä liiallinen arvo. Kuitenkin yleisen elämänkokemuksen mukaan ns. käteisalennuksen osuus on käytettyjen autojen kaupassa n. 10%. Yksityisten myyjien hintapyynnöt ovat jopa 20% alhaisempia kuin autoliikkeiden, lisäksi niissä ns. käteisalennuksen osuus on samaten suurempi, jopa 15%.

Tullin nyt käyttämän arvonmääritystavan sijasta arvo on määritettävä kaikissa oleellisissa kohdissaan täysin toisella tavalla: arvoa ei tule määrittää pyyntihinnasta vaan ostotarjoushinnasta, tai sen puuttuessa todellisesta sisäänoston kauppahinnasta; arvoa ei tule määrittää autoliikkeiden omistamista autoista vaan yksityisten omistamista autoista, arvoa ei tule määrittää Suomessa uutena myytyjen autojen hintatasosta vaan Suomeen käytettynä tuotujen autojen hintatasosta. Syrjivyyden kiellon toteutumisen varmistamiseksi vertailuhintana on käytettävä halvinta hintaa, joka edellä kuvatulla tavalla löydetään. Jälleen Siilin, alin veroprosentti muutaman vuoden ajalta on etsittävä.

Maahantuomani auton verokohtelusta

Jos kuitenkin Tulli haluaa pysyä kannassaan, että auton yleinen vähittäismyyntihinta Suomessa on xx.xxx euroa, sisältää tämä hinta 22% arvonlisäveroa sekä tuntemattoman määrän myyjän katetta, joiden kummankaan osuudesta tietenkään ei autoveroa saa kantaa. Siten tuosta arvosta on vähennettävä vähintään 22% eli xxxx euroa ja lisäksi myyjän katetta vastaava osuus eli vähintään xxxx euroa, yhteensä xxxx euroa. Autoveroa voidaan siten kantaa vain xxxxxx arvoisesta osuudesta 25%, eli xxxx euroa. Kumpikaan komponentti, arvonlisävero eikä myyjän kate eivät ole Euroopan Yhteisön Tuomioistuimen tarkoittamia vastaavan auton arvossa veroa jäljellä olevia komponentteja.

Jotta Tulli voi varmistaa, ettei yksittäistapauksessakaan autosta peritä enempää veroa, kuin jo maassa olevan vastaavan auton arvossa on veroa jäljellä, ja kun on syytä olettaa, että vastaavia autoja on tuotu tai olisi voitu tuoda maahan ns. muuttoautoina lainkaan veroa maksamatta, on veroa perittävä nolla (0) prosenttia.

Arvonlisäveroa ei tule periä lainkaan edellä esitetyistä syistä.