Aina keskustellaan siitä,kuinka naisen tulisi meikata ja mikä on liikaa ja sitten siirrytään rinta- ja peppuaiheeseen. Nyt haluaisin kysyä (miehiltä erityisesti), millainen iho naisella tulisi olla ja missä menee hyväksyttävän ja vastenmielisen raja? Onko automaattista, että hyväihoinen mies edellyttää naisellakin olevan virheettömät persikkaposket vai onko asia sellainen,joka ei edes kiinnitä miesten huomiota? Meikillähän saa ihmeitä aikaan, joten tuleeko teille miehille joskus järkytyksenä totuus kun nainen pesee ensimmäistä kertaa meikit teidän nähden? Ja nyt siis puhutaan erityisesti ihosta.
Omalla kohdalla hämmennystä aiheuttaa se, kun ensinnäkin oma poikaystäväni on todella komea ja hänellä ihan ihan vauvan naama. Itse taas olen kärsinyt aknesta ja huonosta ihosta nuoresta pitäen. Olenkin pohtinut, että vaikka kuinka mieheni nyt rakastaakin mua vuosien jälkeen ehdoitta, en usko että olisi kelpuuttanut mua alkuunkaan, jos en olisi muuten hyvännäköinen. Ja toisekseen olen tosi tekopyhä tämän asian kanssa, sillä en itse viehäty yhtään miehestä, jolla on huono iho. Eli jos olisin sinkku,huonoihoisella miehellä ei olisi mahdollisuuksia. Mutta ehkä tämä selittyy psykologisesti juuri sillä, että se muistuttaisi mua omasta huonosta ihostani ja traumoista..
Tällaista pohdintaa, miten teillä?
Omalla kohdalla hämmennystä aiheuttaa se, kun ensinnäkin oma poikaystäväni on todella komea ja hänellä ihan ihan vauvan naama. Itse taas olen kärsinyt aknesta ja huonosta ihosta nuoresta pitäen. Olenkin pohtinut, että vaikka kuinka mieheni nyt rakastaakin mua vuosien jälkeen ehdoitta, en usko että olisi kelpuuttanut mua alkuunkaan, jos en olisi muuten hyvännäköinen. Ja toisekseen olen tosi tekopyhä tämän asian kanssa, sillä en itse viehäty yhtään miehestä, jolla on huono iho. Eli jos olisin sinkku,huonoihoisella miehellä ei olisi mahdollisuuksia. Mutta ehkä tämä selittyy psykologisesti juuri sillä, että se muistuttaisi mua omasta huonosta ihostani ja traumoista..
Tällaista pohdintaa, miten teillä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näytit juuri oman puolesi, takapuolesi.
Mun naamassa on ollu paljon finnejä ei kuitenkaan aknea. Oon käyny ihotautilääkärillä enää on vaan ne arvet jäljellä. Ja nehän saa meikillä ihan peittoon.
Ja poikaystäväni johon oon tutustunu jonki aikaa sitten kun ei ollut enää finnejä. oli
hän ihan ihmeissään mun finni arvista kun näki mut ilman meikkiä. Tosin eipä
ne niin pahat enää ole ja tuntuu hän ihan ymmärtävän.
Miten voi olla paljon finnejä olematta aknea? :D Sitähän se akne juuri on, että on finnejä. Lievää aknea tai vaikeampaa.
Nainen kirjoittaa: Minä en yleensä edes kiinnitä huomiota ihmisten ihon kuntoon. Tai siis voihan iho sinänsä olla ihan hyvässä kunnossa, väri hyvä, vaikka onkin arpia. Esim. eräs naapurustossa asuva nainen on mielestäni tosi kaunis ja hyvännäköinen kasvoistaan, enkä edes hoksannut että hänellä on aknearpia, ennen kuin mieheni mainitsi asiasta. Ennenkin olen huomannut asian, ettei aknearvet tai huono iho (ellei nyt ole tulehtuneita valtavia finnejä) eivät kiinnitä huomiotani ainakaan ensimmäisenä. Mies taas huomaa. Mutta en nyt vetäisi johtopäätöstä, että miehet huomaavat, naiset eivät, meillä se vain menee näin.
Itselläni on huono iho, aknearpia on jonkin verran, mutta vanhemmiten kai häipyneitä. Tosi huono iho ei ole, ei kuoppia, koska sellaisia isoja paiseita minulla ei ole ollut. Sinällään iho ei ole hyvän värinen enkä ole kaunis muutenkaan, mutta kelpasinpa vain tuollekin ihot huomaavalle miehelle. :) Järkevä ihminen katsoo ja arvostaa kumppanissaan ihan muita kuin näin pinnallisia asioita. Nuorena toki ollaan epävarmoja, sen ymmärrän, mutta huolestuttavan paljon täälläkin palstoilla näitä ulkonäköasioita pohditaan näköjään.
Muuten en kommentoi, mutta jos teillä on lapsia ja heille tulee akne, niin viekää nyt ihmeessä ne ihan ihotautilääkärille ja hoitakaa se homma kunnolla alusta alkaen. Itse olen sitä onnellista porukkaa, jolla geenit pitivät ihon puhtaana eikä finnejä ollut kuin pari satunnaista silloin tällöin, mutta muistan kun lukiossa osalla porukasta naama oli aivan hirveässä kunnossa ja sitä sitten hoidettiin tyyliin jollain clearasilillä ja juomalla vettä iltaisin. Vakavuudeltaan vastaava tulehdus ja märkivä iho kun olisi vaikka pakaroissa, niin henkilö olisi suunnilleen ihonsiirrossa Meilahdessa, mutta kun kyse on naamasta niin se mukamas kuuluu asiaan murrosikäisellä. Tämä oli siis asenne silloin joskus ja moni kaveri kantaa niitä arpia edelleen. Suututtaa niiden puolesta, että vanhemmat eivät puuttuneet asiaan.
Samaa mieltä ja hyvä kannanotto!
Itse olen nyt 32, aika vaikeasta aknesta kärsinyt 12-vuotiaasta asti eli se tekee... 20 vuotta. Jostain syystä vaan aknea ei suostuta näkemään lääketieteellisenä ongelmana, vaan sanotaan sen kuuluvan ikään ja murrosikä on ohi, se on "jokin hormoniasia". Kaiken kukkuraksi potilasta vielä syyllistetään - hän ei muka pese kasvojaan, osaa hoitaa niitä oikeilla tuotteilla ja syö epäterveellisesti.
Itsekin noudatin aivan äärimmäisen tiukkaa ruokavaliota vuosien ajan - ei auttanut. Siinä oli ventovieraatkin antamassa ohjeita: pese kuumalla vedellä, pese saippualla, juo enemmän vettä ja lässyn lässyn. Ihan kuin kaikkea mahdollista ei jo olisi kokeiltu.
Vasta ihotautilääkäri sai vaivan kuriin. Oikeasti, ohjatkaa lapsenne IHOTAUTILÄÄKÄRILLE ja maksakaa hänelle KOSMETOLOGIN TEKEMÄ IHONPUHDISTUS. Kuka jaksaa vuosikausia elää tulehtuneen naaman kanssa, jota ei kehtaa missään näyttää?
Ihotautilääkäritkin kannattaa valita huolella.
Niitäkin on huonoja. Minulle määrätiin aknevoidetta (avicid) jonka jälkeen muutamista finneistä kärsinyt kuiva naamani oli kuin kuiva erämaa. Iho oheni ja tuli juonteita ja muhkuroita... iho meni pilalle liian voimakkaista tuotteista.
Minulla ei ole ollut aknea. Silti nuoruuden poikaystävä moitti, että ihoni näyttää huonolta. En tiedä millainen ihoni olisi pitänyt olla, mutta joillakin miehillä on kovat kriteerit. Hän ei pitänyt myöskään suuni muodosta ja ehdotti kauneusleikkausta tähän ratkaisuksi. Joillakin miehillä kriteerit ovat kovat.