Aloin tuossa hetki sitten miettimään, että kelpaavatko lihavat parisuhdemarkkinoille.
Kysyn tietoja naisilta, jotka ovat olleet lihavia jo suhteen alussa ja "menneet kaupaksi" normaalipainoiselle. Oletko ollut lihava, kun olet tavannut kultasi ja silti kelvannut?
Kysyn tätä siksi, että itse lihoin onnettomassa parisuhteessa ja kun se loppui, aloin palata pikkuhiljaa omaksi itsekseni, mutta matkaa on vielä.
Nyt olen ihastunut, mutta en uskalla lähestyä - etten vaan kompastu vatsamakkaraani.
(Ja jätetään sitten ilkeilyt minimiin?)
Kysyn tietoja naisilta, jotka ovat olleet lihavia jo suhteen alussa ja "menneet kaupaksi" normaalipainoiselle. Oletko ollut lihava, kun olet tavannut kultasi ja silti kelvannut?
Kysyn tätä siksi, että itse lihoin onnettomassa parisuhteessa ja kun se loppui, aloin palata pikkuhiljaa omaksi itsekseni, mutta matkaa on vielä.
Nyt olen ihastunut, mutta en uskalla lähestyä - etten vaan kompastu vatsamakkaraani.
(Ja jätetään sitten ilkeilyt minimiin?)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen aina ollut ylipainoinen ja seurestellut 3 kertaa vakavasti monta vuotta, myös sinkku aikoina olen hyvin haluttua seuraa, tosin olen myös hyvin sosiaalinen luonteeltani mutta pointti oli se että ei se ylipaino ole mikää este millekkään ;) ne jotka eivät välitä luonteestai vaan vain ulkonäöstäsi eivät ole arvoisiasi! =)
itsellä riittää vientiä baari-illan aikana niin paljon, että kun yhden äijän saa kannoilta karistettua, niin seuraava on vuorossa. itse olen erittäin sinut kokoni ja painoni kanssa, ehkäpä juuri tämä itsevarmuus vaikuttaa viennin ja kiinnostuksen määrään. jännä juttu kun hoikat/norm.painoiset ystäväni valittavat kuinka saavat seisoskella tiskillä ilman seuraa tuntikausia..
olen myös kaksi piiitkää suhdetta aloittanut plösönä, ja ei ole kyllä nuo miehet lenkille olleet patistamassa. okei, lenkkeilen kyllä ilman patistustakin :D
Ei yllätä yhtään. Moni mieshän on baarissa lähinnä seksin perässä ja valomerkin lähestyessä rima suorastaan romahtaa :)
Moni mies ajattelee, että se iso tyttö on helpompi houkutella mukaan kuin joku missimittainen. Baarissa saadusta miesten huomiosta ei siis voi vetää johtopäätöksiä siitä ovatko musustakin kiinnostuneita.
En nyt yrittänyt ilmeillä, vaan tuo on valitettava fakta. Itsekin olen kyllä kiinnostunut ihan tosissani ylipainoisistakin naisista. Muut asiat merkkaavat paljon enemmän kuin paino, vaikka suurin osa kyllä näyttää paremmalta normaalipainoisena.
Olen aina ollut isokokoinen, terveellisistä elämäntavoista ja urheilu harrastuksista huolimatta.
Kyllä ne suurimmat itsetunto ongelmat jne onkin aina ollut normaalikokoisilla ystävilläni. Joskus se on niin surkuhupaisa fiilis kun hoikka ystäväni valittaa minulle läski ongelmistaan :D
Jos ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa, liikakiloilla tai ilman, niin kyllä muutkin sen hyvän olon ympärillä huomaavat.
Miehistä ja rakkaudesta ei ole ollut pulaa. Eikä orgasmeista :)
Löytyi se puolisko, vaikka olin tanakka tyttö silloin nuorempanakin. Vuodet kului ja painoa tuli ja meni, mutta sitten alkoi terveys reistata. Niinpä hakeuduin lihavuusleikkaukseen, painoa lähti 45 kiloa ja niin lähti ukkokin. Sain kuulla, etten ole enään se sama ihminen, jonka kanssa oli liittoon lähdetty. Kun sain itsetuntoni takaisin, niin se oli puoliskolle liikaa. Olin tietenkin kilojen allla aika suostuvainen ja sopeutuva exän vaatimuksiin, niin nyt laihempana en kelvannutkaan. Vaikka kuinka epätoivoinen olisit painosi kanssa, älä lähde näitten hyväksikäyttäjien matkaan, kyllä lihavallakin on oikeus olla rakastettu sellaisen kuin on.
Olipa ihana lukea noita juttuja! Olisipa näitä lisääkin!
Kaikki ovat pylleröille niin ilkeitä, kaikilla on oikeus arvostella pylleröä, huomautella ja huudella. On todella ihanaa, että joku tässä ilkeässä maailmassa myös rakastaa pylleröään.
Vaikea arvioida kuinka pyllerö olen, BMI on kuitenkin yli, eli lievää ylipainoa. Olin vuosi sitten tosi timmissä kunnossa ja haku kova. Mitä jäi käteen: ei mitään kuin hampaat irvessä yrittämistä ja salilla juoksua.
Tänä kesänä olin taas tuhdimmassa kunnossa ja muutenkin "valot pois päältä" eli ei hakua eikä myöskään irvokasta oman ulkonäön tuijottamista. Mitä tapahtui? Löysin elämäni miehen, vielä vähän nuoremman, hoikan ja veilä suht. varakkaan.
Ko. miehen mielestä "naisen pitää olla pehmeä". Mies on jopa kehunnut niitä vatsamakkaroitani, joita olen ikäni inhonnut. Hoikka, missin näköinen kaverini on hänen mielestään liian laiha.
Aina löytyy niitä miehiä, joille grammakin on liikaa. Sitten on miehiä, jotka ovat päättäneet itse oman makunsa eivätkä anna muiden vaikuttaa. Toivottavasti löydät tällaisen itsevarman aidon miehen ja HUOM: itsesi mieleisen. Sillä miehiä riittää, joka koossa ja iässäkin.