Tahtoisin lukea ajatuksia ja kokemuksia siitä, mikä eron tultua yllätti ja mihin et osannut varautua?
Mikä yllätti?
Kainuli
29910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Exän kanssa tunnettiin 10 vuotta josta 6 vuotta yhdessä. Kun yritin selvittää hänen kanssaan syitä eroon, en niitä saanut - tämä yllätti. Exä haki tavaransa 3 kk'tta sitten, ja vieläkin paljon tunteita häntä kohtaa, tähän ei osannut varautua ja se myös edelleen yllättää. Tunteiden määrä kuollutta suhdetta ja lähtenyttä exää kohtaa.
Eron jälkeen yllätti, että selvisin sittenkin siitä ex:n kaipuusta ja uskaltaudin uuden ihmisen kanssa kimppaan... jopa uuteen avioliittoon. Voisin sanoa, että en osannut varautua siihen, että tässä uudessa avioliitossani, olen jopa onnellisempi kuin mitä olin ex:n kanssa!
Ennen luulin, että kukaan muu kuin ex-kumppani ei voisi tehdä minua onnelliseksi.
Tuskin tässäkään kysytiin sitä, löytyykö uusi, vaan niitä asioita, joita erilleen muuttaminen ja ero toivat elämääsi, olitko todella varautunut kaikkeen muutokseen, minkä ero aiheuttaa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Nuo kertomukset tuosta uuden heti hausta ja tulosta, ovat pakoa, pakoa juuri näitä asioista joita tässä yritettiin saada selville. Pakenemalla asiat eivät parane, joudut vielä sen eteen, että entisen liiton asiat tulevat käsiteltäksi ja ihan varmasti, sillä niitä pakoon ei uuden kainalossakaan pääse ja onneksi.
Minut yllätti täysin seuraavat asiat tililläni on rahaa,jopa palkkapäivän jälkeenkin, menemisestä ja tulemista ei tarvi selitellä, voin viipyä kauppareissulla vartin pidempäänkin, tavarat pysyy paikoillaan samoin auto, narinaa ei kuulu, olipa kattilassa mitä ruokaa tahansa, lapsetkin nauraa ja laulaa,eivätkä hyssyttele nurkissa, saan soittaa silloin kun haluan ja laulaakin jos siltä tuntuu. Yöllä saan nukkua rauhassa, ilman jatkuvaa kuulostelua mikä nyt ahdistaa, tietokonettakin voi käyttää ilman jatkuvaa kyttäämistä. Eli en todellakaan kaipaa avioliiton aikaista elämää, mikään asia ei ainakaan huonommaksi ole mennyt. Niin ja sitä uutta ei ole näköpiirissä ja en ole aivan vakuuttunut sen tarpeestakaan,eletään nyt lasten kanssa ihan rauhassa.
Aamen. Samat fiilikset. Erosta alkaa olla neljä vuotta eikä edelleenkään ole mitään hinkua uuteen "24/7-parisuhteeseen". Elämä on mukavaa näin ; joskus käyn tuulettumassa lasten ollessa isällään ja pientä säpinää on - mutta pidän varani, etten lupaile liikoja.
Ihanaa kun on omat asiat, omat rahat, oma rauha, oma lupa tehdä asioita...
Ihanaa!
Navettapiialta olisin kysynyt että kauanko olitte yhdessä ja mitä yrititte tehdä liittonne eteen?
Elän samassa tilanteessa tällä hetkellä, mutta en ole eronnut...
Nyt jo myönnän sen, olimme yhdessä liian kauan pakosta. Lähdin exän kelkkaan 16 vuotiaana ja yhdessä oltiin 26 vuotta. Exä ei suostunut minnekään pariterapiaan lähtemään ja kun väsyin toivottoman edessä, laitoin eron vireille. Yritettiin sitä puhua ja tilannetta muuttaa, mutta jos voi kuvitella, mitä se arki oli, kun toinen sairasti tai muuten vetkutteli pois töistä ja toinen hoiti navetan ja liudan lapsia, alkuun kävin vielä tilan ulkopuolella töissä. Exä keksi itselleen aina uusia juttuja,milloin ne oli ihmisiä, joita piti auttaa milloin joku uusi työ tai lemmikkieläin, mikä sitten jäi hoitamatta. Joskus tuntui, että olin äiti koko sakille ja exän mielialojen tulkki, kun ne vaihteli murtovesien mukaan, välillä oltiin masentuneita ja välillä maailman kuningas, huh. Nyt perhetilanne on rauhottunut, vaikka kyllä joskus pamahtelee, kun lapset purkaa pahaaoloaan, kun isän kanssa aina sai hyssytellä ja purra hammasta. Syytän paljosta itseäni, kun olin niin sokea tilanteelle ja vanhimmilta lapsilta meni lapsuudesta paljon pilalle, kun isän miellyttäminen oli se elämän tehtävä ja itse olin niin paljon poissa töissä. Jos nyt jotain saisi muuttaa elämästä niin minun olisi pitänyt lähteä heti nuorimmaisen synnyttyä ja uskoa siihen, että pärjäämme.
Minut erossa yllätti se, että heti samana päivänä löysin uuden. Siis olimme eronneet jo kuukaisi sitten ja ex haki viimeiset tavaransa pois, kun löysin sattumalta uuden ihan taloni edustalta. Yllätti myös se, että en ikävöinyt exää päivääkään. Kaikki on nyt paremmin kuin ennen. Takana siis 2 ihanaa vuotta uuden kanssa.
Navettapiika ja ioy78ui7yik nimimerkit, onnea jatkoonkin, olette järkeviä ihmisiä.
Olette itsellisä ja rohkeita ihmisiä, huolehditte lapsistanne ja elämänne näyttää olevan tasapainossa, kuten ajatuksennekin.
Tätähän sitä toivoisi jokaisen eronneen hakeneen, tavallisen ja turvallisen elämän, ei uusi ihmissuhde tuo tätä tullessaan, vaan se on rakennettava ihan itse. Uusi suhde vain vie entistäkin alemmas juuri nämä asiat, ero on vain uusi määräilijä, kyttäilijä tai vaatija.
Se, että elämä on "tavallista", on monille kirosana... Lähipiirissä on muitakin eronneita ikätovereita ja toisille menee vähän turhankin lujaa, kun yrittävät pakoon "tavallisesta arjesta" eli kuviosta, jossa pitäisi elää sitä omaa elämää lasten lähihuoltajana. Sitten ihmettelevät minua, kun en hae uutta kumppania. Noh, heille totean, että en tarvitse itselleni elättäjää enkä lapsilleni isää...
"Tavallinen" on minulle hyvää elämää - tavallisistakin asioista saa uusia puolia irti ja oppii nauttimaan niistä, kun on aikaa pysähtyä fundeeraamaan niitä sen sijaan, että polttaa itseään loppuun kitkuttamalla pystyynkuolleessa parisuhteessa. Tai heittää heti ja oitis uutta matoa koukkuun ja "saa" itselleen uuden määräilijän/kyttäilijän/vaatijan...
No jaa. Itselläni onnistui ihan hyvin tavallinen ja turvallinen elämä sen jälkeen kun pääsin exästä eroon. Sai viimein olla oma itsensä, ei ollut mitään vaikeuksia sen suhteen eikä tarvinnut edes rakentaa mitään. Exän kanssa eläessäni tein kaiken hoidin lapset ja kodin, pesin pyykit, laitoin ruuat, toimin kodin puuha-petenä (exää ei innostanut perinteiset miesten työtkään). No ennen kaikkea tienasin rahaa ja hoidin perheen raha-asiat. Ystäviä tapaan enemmän kuin ennen, ei ole yhtään kurjaa eikä siinäkään mitään rakennettavaa :)
Uusi suhteeni ei ole määräilijä, kyttäilijä ja/tai vaatija, vaan tasavertainen kumppani, joka osaa keskustella.
Itse yllätin itseni selviämällä elämäni kauheimmasta painajaisesta voittajana.
Ero laitettiin vetämään keväällä. Meillä ero oli useamman vuoden harkinnan tulos ja hyvä sellainen. Kun kertakaikkiaan asioista ei tullut enää mitään ja kaikki olivat onnettomia.Olimme 20v yhdessä. Yllättynyt olin siitä että pelkäsin jos rupeaa kaduttamaan tai jos tulee ikävä ex-ä. Ikävä ei ole tullut eikä kaduta.
Olen myös yllättynyt siitä miten hyvä olo voi olla ilman mitään syytä.Miten kevyt hengittää ja ahdistus poissa. On rauhallisempi ja levollinen olo. Olen kärsinyt univaikeuksista vuosia ja pistänyt ne vaihdevuosien syyksi. Nyt nukuttaa joten unettomuuskin johtui parisuhdeongelmista
Haastavaa on ollut murrosikäisten lapsien reagointi muutokseen. Vastaanottaa niitä kipeitäkin tunteita ja sitä myllerrystä, kun itsekin käy samaa läpi. Se tunnemyllerrys nimittäin on edessä kaikilla vaikka ero olisi miten hyvä ratkaisu.
Otin eron 40 vuoden avioliiton jälkeen. En ymmärtänyt, miten paljon surua sei toi tullessaan. Sitä tässä iässä ilman muuta odotti, että yhdessä vanhetaan.
Sinkuksi en vieläkään itseäni miellä, vaikka erosta on monta vuotta. Pahoin pelkään, että olen niitä fossiileita yhden miehen naisia.
Toisaalta yksinolossa on puolensakin, kukaan ei määräile, saa tehdä mitä haluaa, ei tarvitse miellyttää, yksinäisyyskin voi olla ihana olotila.
Niin minäkin odotin että yhdessä vanhennuttaisiin kuten omat toisiaan loppuun saakka rakastavat ja huolehtivat vanhempani. Mutta ei. Meilläkin on 40 vuotta yhdessä takanapäin. En osaa kuvitella että enää etsisin uutta puolisoa, eikä tietysti näin vanhana sellaista todennäköisesti löytyisikään.
Meillä on ero vasta vireillä, emme ole kertoneet asiasta edes aikuisille lapsillemme. En haluaisi kertoa heille mieheni valehtelemisestä, pettämisestä eron syynä.... En haluaisi olla katkera enkä rakentaa heidän ja isänsä välille muuria, heidän suhteessaan onvaikeuksia muutenkin.
Tuossa tuli tuo tunnemyllerrys esille. Se on totta se myllerrys on sitä rajumpi, mitä pitempi on ollut liitto. Ja kuten tuli esille se myllerrys tulee kaikille perheeseen kuuluville ja läheisillekin.
Puoliso käy sitä omalla tavalla ja parisuhteeseen liittyviin kysmyksiin liittyen, lapset ovat menettäneet hirvittävästi, sillä koti ei enää olekaan oikein koti, sillä puolet on siirretty muualla, talous ei anna samoja mahdollisuuksia, se voi rikkoa nuoren elämän lopuksi ikää, sitten tulevat omat venhemmat, he käyvät valtavaa tunnemyskyä, ja pelkäävät lpsensa ja lastenlastensa puolesta, lisäksi heillä on valtava suru myös menetetystä vävystä, miniästä ja hänen laheisistään. Heltäkin katoaa maa jalkojen alta.
Mutta missä on auttajat, heitä ei näy missään, ei kenellekään näistä.
Miten selviämme tästä tunnemyskystä, sillä se todella koettelee myös näiden toisilleen tärkeiden ihmisten ihmissuhteita julmalla tavalla. Jos tähän vielä änkeää, joku seksinhimoinen ääliö muka lohduttamaan tuota eronnutta, on kuin hirvitys ilmestyisi tai pikemminkin paholainen vielä sotkemaan.
Niin missä on apu, että eronnut ei joudu hyväksikäytön uhriksi ja sitä kautta lapset ja vanhemmat romukoppaan.
niin, mikä yllätti, se miten kovasti se ahdisti vuosia ja olisi halunnut palata entiseen, myös se miten ex.ä aloitti heti uuden kanssa ja miten hän onnitui niin nopeasti, ehkäpä hän ei rakastanut minua sittenkään..
Yllätti miten paljon tämä koskee. Myös se on ollut iso yllätys miten voi purskahtaa vähän väliä itkuun ja itkeä näin paljon. Ihmiselle joka yleensä on tunteidensa kanssa pidättyvä on tämä valtava tunnemyrsky iso yllätys.
Olen mies joka on tunteidensa kanssa pidättyvä. Tämä pidättyväisyys on minulla kuori jolla suojelen omaa haavoittuvaisuutta, sitä pikku-poikaa joka jäi jotain vaille lapsuudessa. Meillä ei tunteista puhuttu eikä tunteiltu, paitsi kun vanhempani tappelivat/rakastelivat. Ero on minulle kuoren repeytyminen, joka on muutoksen paikka ja haaste itselle. Ottaa päähän että suhteessa suojelin tätä pikku-poikaani enkä tuonut aitoja tunteita esille. Samalla lailla tein edellisessä suhteessani.
Tämä yllättää. Mitenkä ihminen samoja virheitä toistaa.
Se kauhistuttaa. Mitenkä osaan välttää seuraavassa parisuhteessa samat virheet.
Minut yllätti se, miten älykäs ja järkevä nainen muuttui yhtäkkiä kostonhimoiseksi ja katkeraksi nartuksi heti, kun yhdessä erosta sovittiin. Oli kuin olisi nappia painanut. Ehkä tavaroideni "vahingossa" särkeminen ja minun mollaamiseni yhteisille tuttaville kuuluivat hänen eroprosessiinsa, mutta en olisi sitä juuri häneltä odottanut.
Toki pääsin itse erosta paremmin yli, kun hän niin raivokkaasti todelliset karvansa paljasti.
Meillä on erohakemus vireillä 40 vuoden yhdessäolon jälkeen. JOulun tienoilla paljastui että mies oli ihastunut 20 vuotta nuorempaan naiseen ja piirittänyt tätä jo pari vuotta. Saman tien selvisi että viimeisen 15 vuoden aikana hän oli enemmän tai vähemmän tosissaan deittaillut useita naisia. Minä en ollut huomannut mitään! Kun valheet alkoivat paljastua mies puolusti touhujaan sanoen ettei tiennyt että välitän. Hän ei ole ikinä ollut mikään hellä ja romanttinen mies ja nyt lempeä lurittelee kaikille tapaamilleen naisille. Miehellä on ikää jo 66 vuotta!
Haluaisi kyllä jatkaa minun kanssani mutta ei ymmärrä miksi olen vihainen ja järkyttynyt. Minä en voi jatkaa koska hän ei näe tehneensä mitään väärää minua kohtaan.
Jaksamista Sinulle, "Tyhmä vanha vaimo". Kertomasi on tuttuakin tutumpi myös minulle. Pettäjä ja avioliiton rikkoja ei loppujen lopuksi tajua lainkaan tekojensa vakavuutta. Elää kuvitelmissaan, että puoliso ei välitä ja hakee siitä tekosyytä ja oikeutusta pettämiselle. Ja kun käry aikanaan käy, ei kykene ymmärtämään petetyn näkökulmaa ja reaktioita, vaan pyrkii väheksymään pettämistään ja jopa syyllistämään petettyä. Avioero pitkänkin liiton jälkeen tekee seuraukset konkreettisiksi. Se kyllä kirpaisee molempia, mutta uusi rehellinen elämä on parempi kuin kuin jatkaminen valheiden teatterissa. Ja lopuksi: et ole ollut tyhmä, vaan olet ollut luottavainen. Siinä on vissi ero.
Kiitos sanoistasi. Ne jotenkin lohduttavat, antavat voimia yrittää ja uskoa tulevaisuuteen. Niin minäkin toivon että kunhan tämän pahimman shokin yli pääsen, elämä kuitenkin jatkuu. En sellaisen kanssa voi elää johon ei voi yhtään luottaa.
1. Miehillä on ollut muualla nainen ja naisia. 2. Puhumattomuus ja katoaminen heiltä. 3. Miehet ei itse kerro totuutta, vaan selviää muualta. 4. Välittäminen, sitä ei ollut tai se loppui kuin seinään.
Yhteistä taivalta 23 v, joista naimisissa 18. Erosta nyt reilu 2v. Eniten ihmetyttää ex-miehen välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan- kaksi teinityttöä. Ei kiinnosta tapailla, ei osallistua elämään millään tavalla.
Itselle ero vuosia kestäneestä ahdistavasta suhteesta oli suunnaton helpotus. Alkoholi muuttaa fiksun ja empaattisen ihmisen kostonhimoiseksi, henkistä ylivaltaa käyttäväksi narsistiksi.
Yllättävää on myös se, että vaikka perheessä nyt vain yksi tienaa, rahat riittävät paremmin kuin ennen eroa. (Ei johdu sossun tuesta, lapsilisä tulee yhdestä lapsesta enää, elarit samoin, minimi 150 e) Asun omistusasunnossa ja lyhennän velkaa, käyn töissä ja opiskelen. Mutta kun rahaa ei kulu yhtään kaljaan eikä taksiin...
Täytyy ensimmäisenä sanoa, että erossa yllätti toisen osapuolen käyttäytymisen muutos silmissä. Yhdessä oltiin 6 vuotta ja naimisissa vain vähän aikaa. Nyt ero vireillä , kun mukana ex-vaimolla toinen ukko. Toisaan yllätti se, että koko yhdessäoloajan aina kertoi, että pettäminen on pahinta maailmassa. Mutta mites kävikään...
Itsessäni yllätti se, että pystyin puhumaan minulle vaikeista asioista läheisilleni ja se että he kuuntelivat oikeasti. Aikaisemmin on ollut vähän huonot välit, mutta ne ainakin korjaantuivat nyt.
Kun sain eron vaimostani 25 vuoden liiton jälkeen, niin mukavinta oli hiljainen ja puhdas talo, ilman kyräilevää silmäparia ja pirullisia letkautuksia.
Parasta oli uuden 12 vuotta nuoremman vaimon saapuminen Aasiasta. Naurua, puhetta, ruokaa, yhteisiä asioita. Ja hänen aloitteellisuus seksissä jaksaa edelleen yllättää 5 vuoden jälkeenkin.
Parasta erossa on uuden suhteen alkaminen.
..tota...mitähän te puhutte, kun tnuo tuontinaiset eivät kovin kummoista englantiakaan puhu...."Hav sex? Jees, sööl!".
Kuulut siis samaan ryhmään kuin Tauski, Vesa Keskinen &kumpp. Jotka ovat vihdoin löytäneet "onnen" naisesta joka ei osaa suomen kieltä ja jonka mennyt ammatti on....ja nyt - nainen antaa koko ammattitaitonsa yksin sinun hyödyksesi. Muista inttää kaikille, että hän ei ole h***a vaan ihan tavallinen maalaistyttö. Kaikki tuontiin ryhtyneet käyttävät tätä selitystä, ei me ihmiset sanota siihen mitään svastaan. Onnea elämääsi!