miten olenkaan itseni tähän soppaan keittänyt

itse olen kaukosuhteessa elänyt olosuhteiden pakosta n. vuoden verran, tämän jälkeen yhteen muutettu ja elämä kukoistaa. Eli peukkuja nostan teille ja kannustan jatkamaan mikäli hyvälle tuntuu!

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta (asuttu reilu vuosi yhdessä) josta viimeisen reilun puolen vuoden ajan olemme olleet kaukosuhteessa (edessä vielä noin vuosi.)
Ei kannata odottaa yhteisiltä viikonlopuilta mitään ihmeellistä rakkauden ilotulitusta ja räiskettä, yleensä sellaisilla odotuksilla vain pilaa mukavan viikonlopun. Toimivampaa on suhtautua yhteiseen aikaan rennosti (yleensä silloin odotukset ylittyvät!).
Riidat ja eripurat kuuluvat elämään, myös kaukosuhteeseen. Yhdessäolon tulisi olla rentoa ja sellaista, että molemmat saavat olla omana itsenään. Meidän viikonloppu yhdessäolo on melkeimpä samanlaista kuin yhdessä asuessa. Saunomista, rentoa yhdessäoloa, joskus toki juhlimista (molemmat saavat puuhata myös omia juttuja! Viikonloppua ei tarvitse viettää kuin iilimato). Homma toimii jos molemmat ovat liikkeellä hyvällä asenteella.

itse olen ollut vuoden kaukosuhteessa. mieheni opiskelee ulkomailla mutta on iha suomesta kotoisin. väli matkaa on noin 400 km. näemme korkeintaan kerran kuukaudessa mutta hyvin menee :) alussa minulla oli ongelmia mustasukkaisuuden kanssa ja mielikuvitus laukkasi kaiket päivät. mutta kun asiaan tottui ja luotti siihe että ei mies petä kaikki on mennyt hyvin. itsekkin aina suunnittelen paljon mitä tehtäisiin kun näämme mutta tulen aina siihe tulokseen että se rakkaan kainalossa olo on paras vaihtoehto kaikista :) ei kannata odottaa aina kaikkea hienoa koska se että näkee toisen on pää asia!