Hei,
kirjoitan lyhyesti minua vaivaava asian. Erosin entisestä tyttöystävästäni toukokuun lopussa, olin kaukosuhteessa lähes vuoden hänen kanssaan, joka lopulta päätyi eroon välimatkan aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hän asui Saksassa ja minä luonnollisesti Suomessa. Opiskelujemme takia emme voineet muuttaa yhteen, ja saksan kielentaitoni oli vielä tuona aikana aika heikkoa.
Itse ehdotin eroa, koskaan sen jälkeen en ole häntä pyytänyt takaisin vaan olen välttänyt yhteydenpitoa. Nyt hän poisti minut facebookista ja kertoi samalla mailitse, että hänen on aika mennä elämässään eteenpäin. Hän ei pystynyt näkemään minua jatkuvasti onlinessa, ja näkemään yhteisiä kuvia jne...Näin oli parempi minunkin mielestäni, että emme ole enää kavereita facebookissa, turhahan paikka se on loppujen lopuksi...
Olen kuitenkin hyvin murtunut tapauksesta, koska haaveilen yhä hänen perään. En ole päässyt yli hänestä, vaikka jo niin kuvittelin ennen hänen mailia. Tiedän, että hänellä on tunteita yhä minua kohtaan, mutta en halua missään nimessä alkaa hänen kanssaa uudestaan nyt, koska tällä hetkellä se tarkoittaisi kaukosuhdetta, johon me molemmat emme aikoinaan kyenneet.
Haaveilen nyt muuttamisesta Saksaan ensi kesänä valmistumiseni jälkeen, tapaavani hänet siellä jälleen ja rakastuvani häneen uudelleen ja loppuelämä menisikin hänen rinnallaan.
Onko tämä nyt aivan tyhmää? Jotenkin en vaan pysty keskittymään itseeni ja omaan hyvinvointiini vaan unelmoin yhä yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan. Hän oli upea nainen, mutta kaukosuhteemme ongelmat saivat meidät lopulta erilleen. Stressi koulun ja rahan takia, matkustelun ja ajan vuoksi, kasvoivat liian suureksi..
Tällä hetkellä haluan tavata uusia ihmisiä, ja tavata ehkä uuden naisen. Mutta kun vanha suhde loppui ja rakkaus jäi, se tulee kaivelemaan mieltäni vielä kauan enkä usko että olen hyväksi vielä kenellekään uudelle vielä pitkään aikaan.
Jotenkin vaan tuntuu helpommalta odottaa ja toivoa, että ens kesänä voisin tavata exän, palata hänen kanssaan yhteen, jos hän vielä haluaa..
Tässä ei taida olla mitään järkeä, olen täysin hajalla vieläkin lähes 4kk eron jälkeen. Auttakaa?!
kirjoitan lyhyesti minua vaivaava asian. Erosin entisestä tyttöystävästäni toukokuun lopussa, olin kaukosuhteessa lähes vuoden hänen kanssaan, joka lopulta päätyi eroon välimatkan aiheuttamien ongelmien vuoksi. Hän asui Saksassa ja minä luonnollisesti Suomessa. Opiskelujemme takia emme voineet muuttaa yhteen, ja saksan kielentaitoni oli vielä tuona aikana aika heikkoa.
Itse ehdotin eroa, koskaan sen jälkeen en ole häntä pyytänyt takaisin vaan olen välttänyt yhteydenpitoa. Nyt hän poisti minut facebookista ja kertoi samalla mailitse, että hänen on aika mennä elämässään eteenpäin. Hän ei pystynyt näkemään minua jatkuvasti onlinessa, ja näkemään yhteisiä kuvia jne...Näin oli parempi minunkin mielestäni, että emme ole enää kavereita facebookissa, turhahan paikka se on loppujen lopuksi...
Olen kuitenkin hyvin murtunut tapauksesta, koska haaveilen yhä hänen perään. En ole päässyt yli hänestä, vaikka jo niin kuvittelin ennen hänen mailia. Tiedän, että hänellä on tunteita yhä minua kohtaan, mutta en halua missään nimessä alkaa hänen kanssaa uudestaan nyt, koska tällä hetkellä se tarkoittaisi kaukosuhdetta, johon me molemmat emme aikoinaan kyenneet.
Haaveilen nyt muuttamisesta Saksaan ensi kesänä valmistumiseni jälkeen, tapaavani hänet siellä jälleen ja rakastuvani häneen uudelleen ja loppuelämä menisikin hänen rinnallaan.
Onko tämä nyt aivan tyhmää? Jotenkin en vaan pysty keskittymään itseeni ja omaan hyvinvointiini vaan unelmoin yhä yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan. Hän oli upea nainen, mutta kaukosuhteemme ongelmat saivat meidät lopulta erilleen. Stressi koulun ja rahan takia, matkustelun ja ajan vuoksi, kasvoivat liian suureksi..
Tällä hetkellä haluan tavata uusia ihmisiä, ja tavata ehkä uuden naisen. Mutta kun vanha suhde loppui ja rakkaus jäi, se tulee kaivelemaan mieltäni vielä kauan enkä usko että olen hyväksi vielä kenellekään uudelle vielä pitkään aikaan.
Jotenkin vaan tuntuu helpommalta odottaa ja toivoa, että ens kesänä voisin tavata exän, palata hänen kanssaan yhteen, jos hän vielä haluaa..
Tässä ei taida olla mitään järkeä, olen täysin hajalla vieläkin lähes 4kk eron jälkeen. Auttakaa?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä tapauksessa vanha sanonta "aika parantaa haavat" pitää kutinsa. Toisaalta taas, miksette voisi yrittää uudelleenkin? Nyt ei ollut suhteellenne otollinen hetki, mutta jos kerta suunnittelet Saksaan muuttoa, miksei voisi yrittää tietysti uudelleenkin? Oletko ottanut asiaa puheeksi exäsi kanssa? Kannattaa selvitellä hänenkin ajatuksiaan ja tunteitaan, ettet muuta vieraaseen maahan ja pety kun rakastettusi onkin löytänyt rinnalleen jonkun toisen.
Suosittelisin kuitenkin, että otat kaikessa rauhassa nyt aikaa itsellesi ja ajatustesi selvittämiselle. Erot ovat aina raskaita ja kaipuu säilyy kauan.
Tsemppiä kuitenkin :)
Kiitoksia viestistä Pieni enkeli!!
En ole keskustellut hänen kanssaan sitten viime mailin, enkä usko, että hän haluaa palata takaisin, kun olosuhteet ovat tällaiset; asumme eri maissa. Ja henkilökohtaisesti, en halua minäkään tällä hetkellä. On vain sopeuduttava tilanteeseen.
Olen ottanut aikaa itselleni ja voinut hyvin viime aikoina, tavannut uusia ihmisiä, mutta kun olen yksin, exä tulee heti mieleen...
Ajatus on edelleen muuttaa Saksaan, mutta koitan nyt valaa ajatusta, että en mene sinne exäni takia vaan uusien kokemuksien odottamalla innolla. Haaveena on kumminkin työskennellä ja asua ulkomailla.
Rakastan häntä yhä erittäin paljon, mutta haluan yrittää luoda suhdetta samassa maassa ja kaupungissa. Ennen kaikkea haluan tavata hänet uudelleen, ja katsoa mihin tilanne voisi johtaa, jos hän ei ole vielä varattu. Tulemme olemaan mailitse yhteydessä kerran parissa kuukaudessa, näin sovimme. Saa nähdä, kuinka kauan tulemme olemaan yhteydessä. Toivon vain että KAUAN! Nyt minun pitää kuitenkin yksinkertaisesti keskittyä itseeni, koulunkäyntiin ja unohtaa nämä muutto-ajatukset toistaiseksi..