Taloudellista tukea vai ei?

Kuinka te tuette toisianne taloudellisesti? Onko mielestänne siihen moraalinen velvollisuus? Miten toisen yllättävissä laskuissa/ menoissa toimitte?

Minä olen meidän parisuhteessamme se, joka on huolehtinut taloudestaan hyvin, saanut säästettyä ennen kuin aloitin uudet opinnot. Mies ei ole saanut säästettyä, vaikka olimme kumpikin töissä ennen kuin päätimme vaihtaa aloja. Hänellä on vain luottokortti velkaa, ja tuntuu että se velka ei ole vain hänen vaan meidän, ja kunnioitus mieheen on karissut kun ei ole saanut hoidettua asioitaan ja on muka aina persauki vaikka tienasi enemmän kuin minä. Nyt yllättävän laskun (ei oma töppäys vaan todiste ettei oikeus ole aina huijatun puolella) kohdatessa ollaan taas käsi ojossa pyytämässä apua. Periaatteessa meillä on omat rahamme, mutta missä menee raja toisen tukemisessa. Lopettaisi tupakoinnin ja yrittäisi edes hakea töitä kun kerran opinnot antaa periksi, niin selviäisi laskuista paremmin :P Mutta kuinka siis teillä?
6219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Pummi kumppanina on todella syvältä. Se ketä velan tekee, se sen myös maksaa. Kyllä hän sossun luukulta viimeistään saa sen verran rahaa että ei ihan nälkään kuole. Jos pakko on niin sitten hänen on mentävä leipäjonoon niinkuin kymmenet tuhannet muutkin Suomessa.

Äänestä

Meillä minä maksan kaiken, mies työtön.

Äänestä

Jos jompikumpi teistä kuolisi niin toinen ei saa toisen omaisuutta. Olette erillisiä joten velatkin on erillisiä. >Jos lahjoitat maksat yli 4000 euroa miehen velkoja se on lahja ja siitä menee lahjavero.

Äänestä

Tyhmät ämmät makselee miestensä laskuja. Miksi olette sen miehen kanssa jos se ei osaa huolehtia laskuista?

Äänestä

Meidän puolivuotisessa suhteessamme mies maksaa elämisen. Molemmat maksaa omat laskunsa. Hän on ehdottanut, että muuttaisin hänen luokseen, eikä minun tarvitsisi maksaa vuokrasta mitään osuutta. Mulle se on liian iso pala purtavaksi vielä, olen vasta totuttelemassa pakkaajan rooliin kaupan kassalla. Mut laskut on omat, ja täytyykin olla, sillä hän on yrittäjä ja minä matalatuloinen palkollinen. En missään tapauksessa halua hänen maksavan mun puhelinlaskujani tai vakuutuksiani, koska muutenhan menetän kontrollin omasta rahankäytöstä ihan kokonaan.

Äänestä

Minä opiskelen, mies on töissä, ja meillä on aikalailla yhteiset rahat. Erilliset tilit on, mutta toisten tileille siirrellään aina rahaa tarvittaessa, ja ihan suuriakin summia, että molemmat voivat käydä kaupassa jne. Jos toinen haluaa ostaa uutta vaatetta, elektroniikka ymv ei ole mitään väliä kumman tililtä se maksetaan, pääsääntöisesti sen tililtä jolla on enemmän rahaa Tällä hetkellä mies luonnollisesti toimii maksumiehenä enemmän, mutta aikoinaan kun minä olin töissä ja hän opiskeli, oli homma toisinpäin.

Tällainen systeemi ei todellakaan sovi kaikille. Minun mielestä jos jommalla kummalla vaivaa toisen elättäminen, kannattaa jo yhteen muuttaessa sopia kuka maksaa mitäkin, niin että hommat menevät tasan. Toki voi miettiä parisuhteen laatua pariin otteeseen, jos on valmis jättämään toisen ruoatta, mutta toisten velkoja ei kukaan ole velvollinen maksamaan.

Meille tällainen on täysin luonnollista, osittain siksikkin että lähitulevaisuuden suunnitelmissa on avioliitto ja lapset. Opintolainatkin maksetaan pois suht yhteisesti, kun molemmilla on mielessä yhteisen tulevaisuuden rakentaminen. Samoin miehen aiemmat nuoruuden pöljyyksissä hankitut velat. Silti harvalle suosittelisin tällaista tapaa jo avoliitossa. Jos vähänkin häiritsee olla toisen maksumiehenä, tulee se ennemmin tai myöhemmin vaikuttamaan parisuhteeseen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Larska_ kirjoitti:

Kuinka te tuette toisianne taloudellisesti? Onko mielestänne siihen moraalinen velvollisuus? Miten toisen yllättävissä laskuissa/ menoissa toimitte?

Minä olen meidän parisuhteessamme se, joka on huolehtinut taloudestaan hyvin, saanut säästettyä ennen kuin aloitin uudet opinnot. Mies ei ole saanut säästettyä, vaikka olimme kumpikin töissä ennen kuin päätimme vaihtaa aloja. Hänellä on vain luottokortti velkaa, ja tuntuu että se velka ei ole vain hänen vaan meidän, ja kunnioitus mieheen on karissut kun ei ole saanut hoidettua asioitaan ja on muka aina persauki vaikka tienasi enemmän kuin minä. Nyt yllättävän laskun (ei oma töppäys vaan todiste ettei oikeus ole aina huijatun puolella) kohdatessa ollaan taas käsi ojossa pyytämässä apua. Periaatteessa meillä on omat rahamme, mutta missä menee raja toisen tukemisessa. Lopettaisi tupakoinnin ja yrittäisi edes hakea töitä kun kerran opinnot antaa periksi, niin selviäisi laskuista paremmin :P Mutta kuinka siis teillä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu