Olen nähnyt elämässäni kaikenlaista, hyvää, mutta riittävästi vaikeaakin ja en jaksa ottaa kovin tosissaan kaikkia pieniä kommelluksia tai sitä että kaikki ei aina mene niin kuin strömsössä. Olen työporukasta tai harrastuspiireistä se, joka ei ikinä kiehu eikä kilahda tai hermostu mistään työasiasta tai harrastukseen liittyvästä muutoksesta tai vastaavasta. Yleensä nauran asioille, että menipä taas.. Enkä jaksa suhtautua kovin vakavasti mihinkään.
Enkä oikeastaan lotkauta korvaani, jos esim työasiat siirtyvät jostakin syystä muulle päivälle, käyn tai teen turhaan jonkun työn eikä mun kärsivällisyyttä koettele oikeastaan mikään kuviteltavissa oleva asia niiltä tiimoilta. Olen siis ärsyttävä naureskelija, kun muut hermostuvat ja ärsyyntyvät hommiin tai niiden toimimattomuuteen.
Mun vakavat asiat menee vasta linjalla: kuolema, sairastelut, onnettomuus, katastrofit, ero jne.. Arkielämän kurjuus ei sinänsä ole mitään kovin liikuttavaa, kaikkea nyt voi sattua ja hidasteita ja esteitä tulee joka asiaan. Joten ärsytänkö minä muita naisia suunnattomasti? Mä joskus itsekin hämmästelen, miten voi reagoida niin eri tavoin, mä nauran ja hymähdän jollekin asialle, mistä joku muu kiehuu ja pistää kovan haloon pystyyn. Olenko mä liian kiltti? Vai järkevä ja fiksu? Vai enkö mä sitoudu asioihin, jos ne ei merkitse mulle yhtä paljon, että suuttuisin niistä?
Enkä oikeastaan lotkauta korvaani, jos esim työasiat siirtyvät jostakin syystä muulle päivälle, käyn tai teen turhaan jonkun työn eikä mun kärsivällisyyttä koettele oikeastaan mikään kuviteltavissa oleva asia niiltä tiimoilta. Olen siis ärsyttävä naureskelija, kun muut hermostuvat ja ärsyyntyvät hommiin tai niiden toimimattomuuteen.
Mun vakavat asiat menee vasta linjalla: kuolema, sairastelut, onnettomuus, katastrofit, ero jne.. Arkielämän kurjuus ei sinänsä ole mitään kovin liikuttavaa, kaikkea nyt voi sattua ja hidasteita ja esteitä tulee joka asiaan. Joten ärsytänkö minä muita naisia suunnattomasti? Mä joskus itsekin hämmästelen, miten voi reagoida niin eri tavoin, mä nauran ja hymähdän jollekin asialle, mistä joku muu kiehuu ja pistää kovan haloon pystyyn. Olenko mä liian kiltti? Vai järkevä ja fiksu? Vai enkö mä sitoudu asioihin, jos ne ei merkitse mulle yhtä paljon, että suuttuisin niistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mene terapeutille,niille voi jutella ja sen kanssa pohtia. Ei kukaan voi antaa sinusta mitään arviota yhden kirjoituksen perusteella. Ihmisessä on aika paljon muutakin, kuin mitä yhteen nettipalstatekstiin saa mahtumaan,joten ne arviot mitä saatkin, ei ole osuvia.
Tekstisi vaikuttaa vähän turhamaiselta,ja,sen takana on luultavasti taka-ajatus mikä ei tästä selviä...:) Mutta kuten sanottu, ei voi arvioida tuntematta.
Turhamaisuuskin voi olla ihan väärä heitto,mene ja tiedä.
Asian taustalla on muutaman kerran silkka hämmennys ja hämmästys siitä, että kun menee naureskelemaan jollekin asialle, joka ei taas kerran sujunut, ja joku muu siitä kiehahtaa reilusti, niin tulee tunne, että nielaisempa sanani ja olen ennemminkin nyt ihan hiljaa. Kun jotenkin koen, ettei ole oikeastaan sosiaalisesti hyväksyttävää olla hermostumatta tietyissä tilanteissa, silloin varsinkin, jos useimmat vaan reagoivat ja toimivat toisin ja viimeinen virhe on sitten vaikka naureskella, että joo ei taas asiat sujuneet niinkuin piti. Terapeuteille pitää olla ihan oikeat syyt mennä, tällaseen pohtimiseen ne ei kallista aikaansa tuhlaa. Eli koen et se on väärin ja ärsyttävää toisista. Turhamaisuus on musta (valitettavastikin) aika kaukana, ei haittaisi, jos olisin turhamaisempi.
Sekin riippuu ihan täysin terapeutista. Et vaikuta ärsyttävältä vaan punnitsevalta ja onhan sullakin ollut omat vastoinkäymiset joita vasten peilaat muiden kokemuksia. Ehkä sulla on se hyvä tyyli että löydät positiivisuutta ja tilannetajua koska haluat kuitata humoristisesti jonkun toisen kiukutteluun. Vaikutat ihan mukavalta ihmiseltä joka mahdollisesti pakertaa stressaantuneiden tai tylsistyneiden(pikkuasioista isoa numeroa tekevien) tms. kanssa. Ehkä sulle ois hyvä jos innostuisit jostain piristävästä ja ihanasta jutusta/asiasta siten että sulla ei olisi tarvetta analysoida itseäsi. Entä viihdytkö työssäsi ja pidätkö työstäsi ja työkavereistasi? Toivon että sulla on hyvä ystävä johon luotat ja jonka kanssa voit pohtia näitä juttuja ja turista. Hyvää syksyä!
Ihmetyttää sellainen että löydetään jotain turhamaista sellaisesta missä sitä ei ole ja kerrotaan että terapeutti kertoo lisää. Tosi houkuttelevaa.. tai siis vähemmän.
No et kyllä ihan täysillä käy. Ihmisillä on eri tunteita, ja sellaiset jotka eivät koskaan kilahda, saavat sydänkohtauksen muita herkemmin. Ei ole normaalia aina vain naureskella ja hymyillä varsinkaan jos kaikki menee v*tuiks. Ja kyllä tyhmät ihmiset ja tyhjän naurajat ärsyttävät minua.
Eli siis kannattaa katsoa mitä kirjoittaa ja minne.. voi saada äkkipikaisen vihaisen besserwisserin analyysin ja todeta että tulet haukutuksi tyhmäksi ja suunnilleen 'maahan poljetuksi'. Kiltti sanaa eivät edes pysty ymmärtämään ne, jotka käyttävät sitä haukkumasanana.
monienkin pitäisi ottaa mallia alkup kirjoittajalta. Turhan monet kiukuttelee liian pienistä asioista. Oikein pelottaa heidän puolestaan mitä sitten tapahtuu kun jotain todellista kamalaa sattuu.
pikemminkin päinvastoin, jos elämässä menee liikaa asioita päin puuta, ei kukaan kestä ilman huumoria. Siihen rypemiseen ja raivoomiseenkin kyllästyy joskus, sitäpaitsi samalla energialla korjaa jo monta asiaa, minkä käyttää siihen, että nostaa hirveän metelin.