Missä oli Jumala ja enkelit?

Ei kai kukaan tällaisen jälkeen viitsi jumaliin enää uskoakaan.

Totuus on se, että ainaisen rukoilun ja muiden rituaalien sijaan on todella koitettava tehdä asialle jotain. Ihmiset on saatava kiinnostumaan yhteiskunnan asioista ja kokemaan olevansa osa yhteisöä!

Uskonnonopetuksen sijaan kouluihin pitää nopeasti saada kaikille yhteinen yhteiskuntaoppi/kansalaistaito, jossa todella pohditaan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia sekä laajennetaan asia yhteiskunnan tasolle. Samalla puhuttaisiin etiikasta ja moraalista sellaisina asioina, jotka ovat yhteiskunnassa merkittäviä ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen kulmakiviä - eivät mitään israelin kansan ikivanhoja lakeja tai heidän Jumalansa puheita.

Asioista on puhuttava niin, että lapsi/nuori voi kokea sen olevan todellinen, merkittävä asia. Usko ei sitä suurimmalle osalle ole.

Hei Enkelilapsi.

Kysyt kysymystä joka on varmasti ollut kaikkien mielessä viime aikuina kun tämä lapsi kuoli.(oletan että puhut siitä hiljattain kuolleesta tytöstä). Kaikki väkivalta joka kohdistuu näin julmasti lapseen, on kauhistuttavaa ja niin täynnä pahuutta, ettei sanoja ole.
Teodikea-ongelma, eli miksi Jumala sallii pahan on kysymys joka pahuuden keskellä aina nousee. Jumala on luonit ihmiselle vapaan tahdon, me olemme kaikki kykeneviä hyvään ja pahaan. Se, miksi aikuinen tekee pahaa lapselle on biologisestikin käsittämätön asia. Suojeluvaistot luulisi toimivan kaikilla aikuisilla.
Minä en tiedä miksi Jumala salli tämän lapsen kuoleman, ja niin järkyttävällä tavalla.

Mietin, mikä puuttui näiltä ihmisillä jotka surmasivat lapsen- puuttuiko heiltä kokemus rakkaudesta ja välittämisestä? mIKSI heillä annettiin olla lapsi joka kärsi?

Siksi käännän katseeni itseeni ja pyydän muitakin tekemään niin. Miksi me sallimme välinpitämättömyyden? Miksi katsomme läpi sormien asioita? Pahaa ei saa sallia, on vaan rakastettava ja uskottava siihen, että Jumala on rakkaus.
Kaisa-pappi

Usko ei toimi pahan ennaltaehkäisyssä, jälkilässytyksen tehostakin voidaan esittää perusteltu epäilys.

Ihmiset jotka selvisivät hengissä Hitlerin keskitysleireiltä luopuivat jumala uskostaan.

Miksiköhän?

Eräs nuori nainen, jonka sisko teki itsemurhan, menetti luottamuksen Jumalan rakkauteen, ja samalla meni usko Jumalaan. Ja tämä on tosi, eli ateisti ei "valehtele aina".

Yleensä pahuus saa aikaan pahaa, ja jos Jumala olisi hyvyys, hänen pitäisi se myös näyttää. Tai varmaan näyttäisikin, jos sellainen jossakin olisi.

Tiedättekö miksi kuolemaa ja kärsimystä on olemassa?

Lukekaapas 1. Mooseksen 3. luku (ja 1. ja 2. luku myös, jotta tiedätte oikean historian).

Tämä maailma on kirottu synnin takia ja kuolema on synnin palkka. Siksi tarvitsemme Jeesuksen, joka ottaa pois synnin, että voisimme elää ikuisesti ilman kärsimystä yhteydessä Jumalaan, luojaamme.

1. Kor. 15:21-22. "Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa..."

1. Kor. 15:26. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."

Maailmassa on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, ei käsittää, ei hyväksyä. Esimerkiksi tuon tytön kohtaloa ei voi millään tavalla selittää. Tai toki voi hakea syitä pahoinpitelevien julmien aikuisten käytökseen heidän lapsuudestaan ja elämästään jne. Mutta silti: MIKÄÄN ei oikeuta tuollaista kohtaloa, mikään selitys ei ole riittävä.

Minulle nousee tällaisten uutisten edessä mieleen aina Anna-Maija Raittilan runo:

"Jos kysytte
onko sallimusta
uskon ettei ole muuta kuin taistelukutsu
muuttamaan murhetta vihreydeksi."

Itse en osaa lakata uskomasta Jumalaan kaiken kauhean keskelläkään. Mutta jatkuvasti haluan haastaa itseni taisteluun murhetta ja vääryyttä vastaan: omassa elämässäni, läheisteni elämässä, koko maailmassa.

Emilia (toimittaja)

Jokin toinen aihe voisi olla korrektimpi ryhtyä väittelemään onko Jumalaa vai ei?