Tunnen useita ihania, mukavia, kauniita ja älykkäitä naisia, jotka ovat kolmenkympin jälkeen edelleen naimattomia ja sinkkuja. Itseasiassa nämä naiset ovat mielestäni ominaisuuksiensa vuoksi niitä parhaimpia pakkauksia kumppaniksi. Heiltä kaikilta puuttuu pakottava tarve olla parisuhteessa, vaikka he kumppania vierelleen kaipaisivatkin.
Usein nämä samaiset naiset ovat sukulaistensa ja tuttavapiirinsä säännöllisen parisuhdeutelun ja voivottelun kohteena. Etkö ole vieläkään löytänyt ketään? Sä taidat olla liian kranttu? Kyl se oikea sieltä tulee, älä huoli.
Olen koulututtavia ja yliopiston opiskelukavereita seuraamalla tullut siihen hämmentävään tulokseen, että naimisiin ovat ensimmäisinä menneet, ei suinkaan se mukavimmat naiset, vaan usein lievästi manipuloivat, tarrautujat tai pohjimmiltaan jotenkin epävarmat. Myös ne, jotka kovasti välittävät muiden mielipiteistä ja haluavat siksi edetä elämässään sosiaalisesti hyväksytyssä järjestyksessä, ovat jo naimisissa.
Sitä en missään nimessä sano, etteikö myös mukavat ja ihanat ihmiset menisi naimisiin, mutta tuntuu, että usein he eivät ole ensimmäisinä alttarilla.
En pyri tällä kirjoituksellani, millään tavoin, haukkumaan tai leimaamaan naimisissa olevia nuoreja pareja. Sen sijaan haluan herätellä keskustelua ja kuulla muiden mielipiteitä asiasta.
Usein nämä samaiset naiset ovat sukulaistensa ja tuttavapiirinsä säännöllisen parisuhdeutelun ja voivottelun kohteena. Etkö ole vieläkään löytänyt ketään? Sä taidat olla liian kranttu? Kyl se oikea sieltä tulee, älä huoli.
Olen koulututtavia ja yliopiston opiskelukavereita seuraamalla tullut siihen hämmentävään tulokseen, että naimisiin ovat ensimmäisinä menneet, ei suinkaan se mukavimmat naiset, vaan usein lievästi manipuloivat, tarrautujat tai pohjimmiltaan jotenkin epävarmat. Myös ne, jotka kovasti välittävät muiden mielipiteistä ja haluavat siksi edetä elämässään sosiaalisesti hyväksytyssä järjestyksessä, ovat jo naimisissa.
Sitä en missään nimessä sano, etteikö myös mukavat ja ihanat ihmiset menisi naimisiin, mutta tuntuu, että usein he eivät ole ensimmäisinä alttarilla.
En pyri tällä kirjoituksellani, millään tavoin, haukkumaan tai leimaamaan naimisissa olevia nuoreja pareja. Sen sijaan haluan herätellä keskustelua ja kuulla muiden mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Seurustelun aloittaminen ja parisuhteen solmiminen vaatii aina jonkin verran aktikvisuutta, myös naisen puolelta. Seurusteluun täytyy panostaa ja olla täysillä mukana jos haluaa onnistua. Pitää myös uskaltaa heittäytyä vähän tuntemattomaan ja antaa vain mennä.
Minun kokemuksieni mukaan pitkään naimattomina pysyviltä puutuu juuri tuo todellinen panostaminen ja heittäytymisen kyky. Ollaan vaan ja vaikka joku mies osoittaisi kiinnostusta niin ei oikein uskalleta katsoa mitä siitä tulee. Tiedän todella monta naista jotka ovat löytäneet parisuhteen kun ovat lopulta vain päättäneet että nyt he oikeasti ovat aktiivisia ja katsovat mihin homma johtaa kun kiinnostava ihminen tulee vastaan. Se on siis hyvin paljon asenteesta kiinni. Parisuhde harvoin vain kävelee eteen ilman mitään omaa panostusta.
Ne mukavat ja ihanat ihmiset menevät naimisiin. Ne takertuvat ja epävarmat eivät pääse tai uskalla mennä naimisiin.
Naimisiin menevät ne, jotka haluavat sitoutua toisiinsa ja näyttää sen myös puolisolleen. Naimisiin meno ei itsessään muuta suhdetta paljon miksikään, mutta se on ainakin osoitus siitä, että toisen kanssa ollaan tosissaan. Se tuo suhteeseen vakautta ja turvallisuuden tuntua (eikä tämä tarkoita sitä, etteikö avoliitossa elävä parikin voisi niin tuntea). Avioliitto ei pelasta huonoa suhdetta, mutta yleensä naimisissa olevat ovat valmiita panostamaan enemmän ongelmiensa ratkaisemiseen. Tällaisia ajatuksia minulla... :)
Kaikki ystäväni ovat naimisissa ja ketään heistä en kyllä tunnista tuosta "manipuloivat, tarrautujat tai pohjimmiltaan jotenkin epävarmat"! Enkä kyllä itseäni. Tosin en kyllä ole ollut ensimmäisenä alttarilla, mutta pitkässä parisuhteessa kyllä ennen avioitumista. Eräs ystäväni avioitui lyhyen seurustelun jälkeen ja hänkin sai kuulla ihmettelyjä, että kun menivät niin nopeasti naimisiin. "Oletko raskaana" yms. En tiedä mikä olisi ihanteellinen yhdessäolo aika ja ikä...
Ovatko nämä tuntemasi naiset kuitenkaan niitä parhaimpia pakkauksia kumppaniksi... Koska voi olla, että heille avioliitto, avoliitto tai muunkaanlainen parisuhde ei ole niin tärkeä. Ja esim. sitoutuminen. Ehkä he kaipaavat kumppania, mutta haluavat säilyttää tietynlaisen vapauden.