Miksi sinkut on sinkkuja, kysely?

Mjaa.

Sana sinkku on kuin kirosana kirkossa. Sinkku sanana on jotenkin negaatio, vaikka ihminen sinkkuuden sisällä olisi sitten mitä tahansa.

Tämä on vähän venkoileva aihe, sillä ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen selittämätön tarve yhdistyä joksikin yhdistykseksi, ja lyödä porinan päätteeksi nuija pöytään.

Mä en oikein tiedä. Mun korviin sinkkuus on ollut aina vajaa tila, jossa elävä kärsii.

Siis mulla on paljon sinkkuystäviä.


(mjuu)

sinkkuna on hyvä olla, voi kulkea omia polkuja pitkin

Sinkkuus on yksi monista muodoista olla ja elää. SIngle= yksi, eli siis myös leskeytynyt. Tai naimisissa ja molemmilla omat asuinosoitteet. Tai eronnut.

Jos jonkun mielestä pariutuminen on ainoa oikea, elää omassa kapeassa putkessaan. Jossain 1800-luvun aatemaailmassa.

Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa totuuttaa tai tapaa elää.

Se joka tahtoo osoitella toisen elämäntavalla on kehittymätön.

siis miks just sinkkunainen..?
mää en ny ainakaan äkkiseltään osaa nimetä yhtään sinkkunaista tuttavapiirissäni
et se siitä "Kaikki varmaan tuntee..."
sinkkumiehiä tiiän muutaman, mut enpä kyllä oo niiltäkään tullu kyselleeksi et Miksi ne on sinkkuja..
ei se oo mun asia,

mur

Kysynnän ja tarjonnan laki, nimenomaan kaikkien pienten nyanssiensa osalta.
Sinkun kannalta huomattavasti osuvampi kysymys, olettaen ettei ole tilaansa tyytyväinen, on se miksi jotkut sitten ei olekaan kinkkuja. Siis vinkkuja. Eiku sinkkuja. Ja sama itse asiassa toisinpäin.

"....miksi joku tuntemanne nainen on sinkku?"

Ehkäpä yksinäisyys tekee itsekkääksi?

Leskeksi jääminen oli niin kova isku, etten ole uskaltanut katsella ketään uutta.

Suostuin aikoinaan suhteeseen 11 vuotta nuoremman 'miehen' kanssa joka myöhemmin myönsi hakevan suhteessa vain jonkinlaista 'äidin turvaa' koska biologinen äitinsä oli aikanaan hylännyt. Tämä 'mies' ilmeisesti katsoi oikeudekseen 'kostaa' sillä tavoin hylätyksi tulemisen kokemuksensa. Kaduttaa todella että suostui kuuntelemaan sitä ruikutusta kun tuli itse vaan leimatuksi ja todellakin meni maku nuorten miesten iskuyrityksistä.

Tunnen ainakin 4 sinkku naista. Yks on sellanen et sille ei kelpaa mikään. Se luulee itse olevansa täydellinen vaikka ei edes huolehdi itsestään, on ylipainoinen ja törkeä käytökseltään. Sit yhtä yritin iskeä pari vuoden ajan. Sanos aina et olen muuten täydellinen mut liian lyhyt. Joo olen 166 cm ja se muija on 160 cm ja haluaa vähintään 185 cm miehen. Muu ei kelpaa. Naiset haluaa komea miehen et ulkonäkö mättää kun kukaaan ei ole tarpeeksi komea.

On muutama sinkkunainen tuttavapirissä. Yksi sanoo, että ei onnistu löytämään miestä, jonka kanssa homma vaan toimis. Toinen sanoo ettei halua enää uutta miestä, kun vanha kuoli ja kolmas sanoo, että miehen pitää täyttää ne kriteerit mitä hän miehelle asettaa. Vähempi ei kelpaa.

Sinä muutama realistinen selitys.

Ite jos jäisin sinkuksi joskus syystä tai toisesta, en kans enää haluis uutta miestä.

Yli puolet Suomen kotitalouksista on yksinasuvien talouksia ja tämä asumistyyppi lisääntyy. En löytänyt tarkkaa lukemaa, mutta muistelisin, että 52-55% Suomen kotilaouksista

http://www.hel2.fi/tietokeskus/suunnat/ss105/Kansi.html

Ja niistäkin yli puolet oli yksinäisiä miehiä. Väestön ikääntyminen ja lekeytyminen on yksi syistä. Siinä on omat riskinsä, mutta ei sinkkuus ole nykyään enää mikään vika, vaan ominaisuus muiden joukossa.

Työikäisiä mies-sinkkutalouksia on pks alueella eniten ehkä Espoossa.
Pohjoinen sijainti, maaseutu ja harvaan asuttu maa.

Outo kysymys

Syyni sinkkuuteen? Urakeskeisenä sinkkuna opiskelu ja työ on ollut prioriteetti. Ei ole haitannut, ettei miestä ole ollut rinnalla, koska oma tulevaisuus on rakennettava itse. Nyt kun opiskelut on takana ja työasiat mallillaan, ja ikä 30 , seura olisi mukavaa, nyt on kunnolla aikaa panostaa suhteeseen.

Tietty sekin seikka, ettei sopivaa ole osunut kohdalle. Tai kiinnostuksen kohde on ollut varattu tai muita mutkia matkassa. Niin on vaan käynyt. Jos elämän mies olisi tullut vastaan, en kai olisi sinkku nyt. Tai jos jutut ei olisi päättynyt sydänsuruihin. Mutta ei voi ottaa ensimmäistä vastaantulevaa vain siksi, että on joku. Ei tee hyvää kummallekaan osapuolelle.

Viinanhuuruinen nuoruus on takana, enää ei alkoholia kulu, urheilu on iso osa elämää. Ei kai mussa vikaa ole. Kiinnostuneitakin olisi, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Sille ei oikein voi mitään.

Ei myöskään tule enää juurikaan käytyä viihteellä viikonloppuisin a) humalaisten sekoilu ei uppoa, b) lähes kaikki ystävät on parisuhteessa (ei rieku ulkona), c) ehkä osittain usko loppunut, vaikka samalla toiveikas, että jos joskus.

Siis miksi lähtökohtana on että naisessa on (tai miehessäkään) olisi mitään vikaa jolleii seurustele.Tuo on vain tuollaista yhteiskunnallista paskaa etttä kaikkien pitäisi olla pariutuneena jotta olisi "ok tapaus".
Ehkäpä enemmin ne jotka ovat pariutuneet juuri tuohon kysymkseen vastakaseen "olen pariutunut" ovat niitä viallisia.
Itse näen parisuhteen päämääränä että se kestää LOPPU ELÄMÄN!Ei 2,5,10 tai 15 vuotta jonka jälkeen eukko vaihtoon.Ei!Tarkoitus on löytää neiti joka tekee sydänkäyrääni ylimääräisen lyönin ja tunteen että tuota ei voi laskea elämästään pois.Se on se mihin pitäisi pyrkiä eikä nykyajan pinnallisen "raha ja seksi" parisuhteet.

Ehkä jotkut on sinkkuja myös siksi jos ympäristö on leimannut jonkun sellaiseksi ns.hylkiöksi ja näin tavallaan estää sinkkua edes löytämästä kumppania.

Mä olen ollut kohta 3 vuotta sinkkuna piitkän liiton jälkeen. Mä en juurikaan käy baareissa enkä harrasta mitään sellasta missä miehiä tapais. Nettideiteiltä ei vaan ole ketään sopivaa löytynyt. Et ei siinä sen kummempaa syytä ole

Minä olen sinkkuna, koska olen ylipainoinen. Kasvoiltani olen kaunis. Joten todella toivon, että se on se ylipaino syynä sinkkuuteen. Koska eihän miehet mun luonteesta voi tietää, jos ne ei edes tule juttelemaan.

Olen laihtunut n.10kg ja toinen samanlainen olisi vielä edessä. Olen saanut nyt baareissa kiinnostuneita katseita, mutta harvoin miehet uskaltavat lähestyä. Kaveriani joka on saman verran ylipainoinen, mutta ei mitenkään erikoisennäköinen, tullaan baarissa useammin iskemään.

Toisaalta olen miettinyt, että olenko liian suulas ja räväkkä miesten mielestä? Tykkäiskö ne enempi hiljasista ja rauhallisista naisista... mut mä on tällainen, kai mä jollekkin omana ittenäni kelpaan :D