Eilen mieheni kanssa "puhdistimme" ilmaa riitelemällä oikein kunnolla. Hyökyaalto lähti liikkeelle aivan mitättömästä ja sai mahtavat mittasuhteet vyörytessään eteenpäin. Ilma ei puhdistunut kunnolla ja vähän jäi vielä inhottava olo.
Taustaa: Meillä on kaksi lasta 3v ja 6v. Olemme molemmat päivätöissä ja lapsemme ovat päivähoidossa. Arki on välillä väsyttävää ja silloin tulee meillä liian herkästi yhteen törmäyksiä. Huono puoli siinä on, että olemme molemmat erittäin tempperamenttisia (isovanhemmilta slaavilaista verta) ja mieheni on erittäin huono keskustelemaan.
Yleensä riidat ovat yhtä huutoa ja asia ei etene yhtään koska se on yhtä inttämistä, toistamista ja oman päänsä pitämistä. Olemme monesti erimieltä lasten kasvatus asioista.
Tällä hetkellä voimani vievät meidän chilipippurilla höystetty 3-vuotias uhmaikäinen tyttäremme. Pikku neidin uhmakas ja riidanhaluinen käytös rasittaa tällä hetkellä perhettämme. Tyttö on kaiken lisäksi isänsä kanssa törmäyskurssilla, koska ovat samasta puusta veistetyt. Molemmat itsepäisiä ja lyhyt pinnaisia.
Perhepäivähoitaja ei ole syystä tai toisesta laittanut neitiä päiväunille ja illat ovatkin olleet yhtä h......ä. Pimu on aivan liian väsyntyt ja silloin kaikki korostuu pahemmin.
Hoitajan käytös johtuu ilmeisesti siitä, kun on ollut viimeinen viikko hoidossa ja sen jälkeen lapset (onneksi) menevät päiväkotiin.
Eilinen riita alkoi siitä kun olin väsynyt työpäivän jälkeen ja hoitaja outo käytös sekä turha valitus sai minulle pääsäryn ja ärtyneen olon. Tyttö jatkoi perinteistä iltarumpaansa ja mahaani alkoi koskea (vatsahaava?) kokoaikaisesta kieltämisestä, komentelemisesta ja nalkutuksesta. Laitoin lapsia nukkumaan ja kun rauhoittelin lapsia sänkyymme (uusi sänky jota halusivat kokeilla) nukkumaan, niin mieheni heitti kommentteja koko ajan olohuoneesta. Jota on jatkunt jonkin aikaa...
Lapset nukkuvat omissa sängyissään mutta soin heille rutiineista poikkeamisen ja pienen ilon hetken nukkua meidän sängyllä vierekkäin.
Silloin napsahti - olin niin väsynyt siihen että kun olen komentanut lapsia ja sitten vielä minun pitää perustella kaikki tekoni myös miehelleni.
Siitä se lähti ja aina riidan edetessä mieheni sanoo että mitä sinä noin pienistä hermostut ja en minä tuota tarkoittanut - ymmärrät aina kaikki väärin. Hänen mielestä emme ole enään mistään samaa mieltä ja puhumme "eri kieltä".
Minun napsahdus ei ole pelkästään noista asioista vaan pienistä pisaroista tuli pikku hiljaa lasi täyteen.
Lasten täti pyysikin lapset tänään yökylään, koska vuorottelemme näin, jotta saisimme joskus hengähdystauon. Näillä näkymin iltaa varjostaa eilinen riita ja nyt kun olemme kahden, haluaisinkin alkaa aukaisemaan parisuhteemme solmuja. Onko neuvoja? Miten voisi kotona tehdä parisuhde terapiaa? Meissä molemmissa on vikamme mutta miten niiden kanssa elämme?
Itse luen paljon ja haluaisin käydä avioliitto leireillä, koska monet asiat unohtuu arjen pyörityksessä. Mutta mieheni ei ole kiinnostunut aiheesta. Yksin on vaikea pitää yllä toimivaa parisuhdetta. -ollaan eri planeetoilta, mutta toimeen on tultava-
Taustaa: Meillä on kaksi lasta 3v ja 6v. Olemme molemmat päivätöissä ja lapsemme ovat päivähoidossa. Arki on välillä väsyttävää ja silloin tulee meillä liian herkästi yhteen törmäyksiä. Huono puoli siinä on, että olemme molemmat erittäin tempperamenttisia (isovanhemmilta slaavilaista verta) ja mieheni on erittäin huono keskustelemaan.
Yleensä riidat ovat yhtä huutoa ja asia ei etene yhtään koska se on yhtä inttämistä, toistamista ja oman päänsä pitämistä. Olemme monesti erimieltä lasten kasvatus asioista.
Tällä hetkellä voimani vievät meidän chilipippurilla höystetty 3-vuotias uhmaikäinen tyttäremme. Pikku neidin uhmakas ja riidanhaluinen käytös rasittaa tällä hetkellä perhettämme. Tyttö on kaiken lisäksi isänsä kanssa törmäyskurssilla, koska ovat samasta puusta veistetyt. Molemmat itsepäisiä ja lyhyt pinnaisia.
Perhepäivähoitaja ei ole syystä tai toisesta laittanut neitiä päiväunille ja illat ovatkin olleet yhtä h......ä. Pimu on aivan liian väsyntyt ja silloin kaikki korostuu pahemmin.
Hoitajan käytös johtuu ilmeisesti siitä, kun on ollut viimeinen viikko hoidossa ja sen jälkeen lapset (onneksi) menevät päiväkotiin.
Eilinen riita alkoi siitä kun olin väsynyt työpäivän jälkeen ja hoitaja outo käytös sekä turha valitus sai minulle pääsäryn ja ärtyneen olon. Tyttö jatkoi perinteistä iltarumpaansa ja mahaani alkoi koskea (vatsahaava?) kokoaikaisesta kieltämisestä, komentelemisesta ja nalkutuksesta. Laitoin lapsia nukkumaan ja kun rauhoittelin lapsia sänkyymme (uusi sänky jota halusivat kokeilla) nukkumaan, niin mieheni heitti kommentteja koko ajan olohuoneesta. Jota on jatkunt jonkin aikaa...
Lapset nukkuvat omissa sängyissään mutta soin heille rutiineista poikkeamisen ja pienen ilon hetken nukkua meidän sängyllä vierekkäin.
Silloin napsahti - olin niin väsynyt siihen että kun olen komentanut lapsia ja sitten vielä minun pitää perustella kaikki tekoni myös miehelleni.
Siitä se lähti ja aina riidan edetessä mieheni sanoo että mitä sinä noin pienistä hermostut ja en minä tuota tarkoittanut - ymmärrät aina kaikki väärin. Hänen mielestä emme ole enään mistään samaa mieltä ja puhumme "eri kieltä".
Minun napsahdus ei ole pelkästään noista asioista vaan pienistä pisaroista tuli pikku hiljaa lasi täyteen.
Lasten täti pyysikin lapset tänään yökylään, koska vuorottelemme näin, jotta saisimme joskus hengähdystauon. Näillä näkymin iltaa varjostaa eilinen riita ja nyt kun olemme kahden, haluaisinkin alkaa aukaisemaan parisuhteemme solmuja. Onko neuvoja? Miten voisi kotona tehdä parisuhde terapiaa? Meissä molemmissa on vikamme mutta miten niiden kanssa elämme?
Itse luen paljon ja haluaisin käydä avioliitto leireillä, koska monet asiat unohtuu arjen pyörityksessä. Mutta mieheni ei ole kiinnostunut aiheesta. Yksin on vaikea pitää yllä toimivaa parisuhdetta. -ollaan eri planeetoilta, mutta toimeen on tultava-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei muutakuin pyllistä miehellesi riidan päätteeksi, asiat korjaantuu seksillä!
Olipa kiva kommentti... tuskin kaikkia erimielisyyksiä selvitellään kuule punkassa!!!
Siellähän päästään lähikontaktiin... kaikki aikaisemmat asiat unohtuu... näin on näreet
Mut ei kai sillai voi kaikkia asioita käsitellä??? Mun mielestä kaikkea ei suinkaan pidä unohtaa, vaan käsitellä asiat puhumalla... Tuolla tavallahan ne vaan lykätään johonkin hamaan tulevaisuuteen jossa ne taas sopivassa kohtaa pamahtaa käsiin.