En oikein tiedä mitä ajatella, joten kirjoitan tänne. Jospa teillä olisi mulle jotain hyviä ajatuksia päätäni selvittämään.
Olen tapaillu nyt 5 kk erästä ihanaa miestä. 6 kk sitten erosin edellisestä miehestä jonka kanssa olimme 3 vuotta yhdessä. Suhde oli melko myrskyisä ja ero vielä myrskyisämpi, joten tämä uusi mies tuli hyvään aikaan kuvioihin, koska sain muuta mietittävää ja miehellä oli hieman samanlainen ero takanaan. Paljon on siis yhteistä. No, miehellä on lapsi n 2 vuotias, mikä ei ole minulle ongelma.
Haluisin jo pikkuhiljaa aloittaa seurustelun, mutta mies ei luultavasti ole siihen valmis. Hänen on hyvin vaikea aloittaa uutta suhdetta koska entinen oli mitä oli.
Päällimmäinen juttu tässä nyt on se että eilen oltiin yhdessä ja, miehellä mieli maassa koska lapsi on ollut äidillään ja on tällä hetkellä kuumeessa. Kova huoli ymmärrän, mutta jollain tavalla tuntuu pahalta, koska en voi mitenkään auttaa. Ja ne sanat... "haluan vaan että tulisi pian huominen ja saan lapsen tänne". Lapsi on siis ehdottomasti se ykkönen. Kuulostaa nyt ehkä pahalta, mutta en halua olla kenellekkään kakkonen. En halua jäädä toiseksi joka asiassa. Olisin voinut ehkä olla ymmärtäisempi ja lohduttaa ja olla tukena, mutta joskus sitä vaan kaipaa itse hellyyttä. Tiedän olen varmaan ihan paska ihminen.
Kaiken lisäksi lähdin aamulla ennen kuin se heräsi. En sanonut mitään lähtiessäni. En tiedä tuleeko tästä mitään. Ehkä odotan tuleeko sieltä suunnalta enää mitään yhteydenottoa.
Olen tapaillu nyt 5 kk erästä ihanaa miestä. 6 kk sitten erosin edellisestä miehestä jonka kanssa olimme 3 vuotta yhdessä. Suhde oli melko myrskyisä ja ero vielä myrskyisämpi, joten tämä uusi mies tuli hyvään aikaan kuvioihin, koska sain muuta mietittävää ja miehellä oli hieman samanlainen ero takanaan. Paljon on siis yhteistä. No, miehellä on lapsi n 2 vuotias, mikä ei ole minulle ongelma.
Haluisin jo pikkuhiljaa aloittaa seurustelun, mutta mies ei luultavasti ole siihen valmis. Hänen on hyvin vaikea aloittaa uutta suhdetta koska entinen oli mitä oli.
Päällimmäinen juttu tässä nyt on se että eilen oltiin yhdessä ja, miehellä mieli maassa koska lapsi on ollut äidillään ja on tällä hetkellä kuumeessa. Kova huoli ymmärrän, mutta jollain tavalla tuntuu pahalta, koska en voi mitenkään auttaa. Ja ne sanat... "haluan vaan että tulisi pian huominen ja saan lapsen tänne". Lapsi on siis ehdottomasti se ykkönen. Kuulostaa nyt ehkä pahalta, mutta en halua olla kenellekkään kakkonen. En halua jäädä toiseksi joka asiassa. Olisin voinut ehkä olla ymmärtäisempi ja lohduttaa ja olla tukena, mutta joskus sitä vaan kaipaa itse hellyyttä. Tiedän olen varmaan ihan paska ihminen.
Kaiken lisäksi lähdin aamulla ennen kuin se heräsi. En sanonut mitään lähtiessäni. En tiedä tuleeko tästä mitään. Ehkä odotan tuleeko sieltä suunnalta enää mitään yhteydenottoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän ei tahdo kunnollista parisuhdetta kanssasi, olet vain joku jolta hän hakee läheisyyttä ja muuta ajateltavaa aikansa.
Lapsi on ja sen pitää olla aikuiselle aina ykkönen. Jos mies pitäisi 5 kk seurustelukumppania tärkeämpänä kuin lastaan niin hän ei ansaitsisi nimeä 'isä'.
Jos et ole valmis hyväksymään sitä faktaa, että sä tosiaan tulet miehen elämässä toisena ja lapsi ensimmäisenä niin et tosiaan ole valmis suhteeseen sen miehen kanssa. En tarkoita pahalla, mutta toi on aika kohtuuton olettamus mieheltä. Lapsi/lapset on kunnollisten vanhempien silmissä aina niitä ensimmäisiä ja tärkeämpiä. Mä en ainakaan pystyisi seurustelemaan sellaisen lapsellisen miehen kanssa, jolle mä olisin se ensimmäinen ja lapsi/lapset tulisi vasta mun jälkeen.
T. Lapsellinen nainen, jolle omat lapset on ykkösiä eikä kukaan kiilaa ohi
Minulla on lapsi ja miehellä myös, ja arvostan hänessä suuresti juuri sitä, että lapset ovat hänelle ykkösiä. Munlaista miestä en voisi koskaan kunnioittaa ja rakastaa. Minusta ap:n kuvailema mies on päinvastoin loistotapaus. Oma huoleni olisi eronneen isä-miehen suhteen, että ex-vaimo on lempannut hänet ulos suhteesta, koska mies on täydellinen itsekäs epäkypsä luuseri, joka ei kyennyt ottamaan vastuuta vanhemmuudesta.
Jos asia häiritsee ap:ta, niin kannattaisi ehkä etsiä sellainen mies, jolla ei vielä ole omia lapsia ja vapauttaa tämä vastuullinen isä takaisin markkinoille muiden naisten löydettäväksi.
Mä en haluaisi miestä jolle lapsi tulisi vasta seurustelusuhteen jälkeen. Mieti sitäpaitsi jos te tekisitte yhdessä lapsen joku päivä. Kuvittele tilanne missä mikään asia menisi teidän lapsen edelle. Jos se ei tunnu mahdottoman oudolta ajatukselta, niin sun pitää hankkia itsellesi joku jonka arvomaailma on yhtä kuralla kun itselläsi
Minä nyt en olisi ihan yhtä jyrkkä aloittajan tuomitsemisessa. Jos ymmärsin alkuperäisen kirjoituksen oikein, tuo lapsi ei ollut nyt miehellä vaan äidillään. Silti mies ei pystynyt keskittymään ollenkaan uuteen tuttavuuteensa vaan oli jatkuvasti huolissaan lapsestaan joka on kuumeessa. Jos nyt kyse ei ole jostain ihan erityisestä sairaudesta, ei pelkkä kuume ole mitenkään vaarallista ja lapsikin oli oletettavasti ihan hyvässä hoidossa äitinsä luona.
Jos mies ei pysty asettamaan seurustelukumppaniaan koskaan ykköseksi, ei edes selloin kun lapsi on poissa ja hyvässä hoidossa, on miehessäkin aika lailla vikaa. Huolehtivassa isyydessä ei ole mitään vikaa. Mutta myös ihan perinteisessä parisuhteessa täytyy osata laittaa välillä se puoliso ykköseksi ja antaa hänelle jakamaton huomio, vaikka sitten vasta iltamyöhään kun lapset ovat nukkumassa. Ja sama täytyy myös yh:n osata tehdä jos haluaa joskus seurustella. Lapsen laittaminen ykköseksi ei tarkoita että lapsi olisi aina ja joka ikinen hetki ykkönen vaan silloin kun hän sitä tarvitsee.
" Kuvittele tilanne missä mikään asia menisi teidän lapsen edelle. Jos se ei tunnu mahdottoman oudolta ajatukselta, niin sun pitää hankkia itsellesi joku jonka arvomaailma on yhtä kuralla kun itselläsi"
Minä olen sitten varmaan kauhean huono isä mutta ajattelen kyllä asioista vähän eri tavalla. Minusta on asioita jossa on nimenomaan lapsen etu että häntä ei aina aseteta ykköseksi. Kyllä vanhempien täytyy myös pystyä hoitamaan parisuhdettaan, ottamaan joskus yhteistä aikaa ja huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan. Se on taatusti lapsen etu vaikka voi olla yksittäisen hetken kannalta muuta kuin lapsen asettamista ykköseksi. Mutta sitähän se koko perheen edun ajaminen on. Sitä että katsotaan että koko perhe toimi perheenä ja että kaikilla on hyvä olla. Eikä se onnistu jos lapsi on joku pomo joka estää kaikkien muiden elämän täysin. Lapsi on toki 90% ajasta se ykkönen mutta ei aina. Ja se on lapsellekin myös terveellistä oppia, eli se että muillakin kuin hänellä on tarpeita ja että hänkin joutuu joskus jotain hiukan odottamaan eikä se silti tarkoita että hänestä ei huolehdittaisi tai häntä ei rakastettaisi.
Kun katsoo vaikka jotain suurperheitä joissa on vaikka viisi tai kuusi lasta, niissä yksittäinen lapsi on tuskin kauhean usein se ykkönen. Sen sijaan hän on yksi tärkeä jäsen koko perheessä jolla on oma paikkansa aja aikansa mutta hän joutuu myös oppimaan että välillä tehdään sitä mitä muut haluavat. Ja silti noissa suurperheissä kasvaa usein ne täyspäisimmät ja sosiaalisimmat lapset , ei niissä joissa yksi lapsi on saanut jakamattoman huomion.
On hirveää jos sinun pitää olla mustasukkainen lapselle. On hyvä että tuo mies rakastaa tuota lasta. Kyllä olet kuvauksen mukaan vain hyvä ystävä miehen sydämessä ja lapsi on se number 1. Ei hän ole sillai iahastunut sinuun vaikka itse oletkin.