Lapsen koululta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Lapsi oli alkanut itkeä koetilanteessa "ei selviä tästä" ja että "isä hakkaa hänet kuoliaaksi", Olen ollut viranomaisten kuultavana. Olen myöntänyt, että hän on lievästi väkivaltainen, tai, että ei hän väkivallatonkaan ole, kuten ei isänsäkään.
Mieheni on menossa ensi viikolla viranomaisten pakeille. En ole näyttänyt hänelle tehtyä ilmoitusta, sillä pelkään, että hän raivostuu. Ei omasta mielestään "ole tehnyt mitään", vaikka on viime aikaisilla kouluviranomaisia vastaan suunnatuila valitus- ja kanteluprosesseilla saanut minut aivan uuvuksiin. Nuorempi normaalisti kuivaksi oppinut lapsi on alkanut kastella uudelleen.
Mieheni pelkää sitä, että viranomaisprosessista voisi aiheutua hänelle jatkossa vaikeuksia työnhaussa. Ainakin syyttäjälle asti etenevät jutut näkyvät turvallisuusselvityksissä.
Vielä elän toivossa, että päästäisiin jonkunlaiseen sopuun. Lastensuojeluviranomaiset ovat kuitenkin aika kyynisiä ja mielellään jo nyt erottamassa meistä. Milloin väkivalta määrällisesti tai laadullisesti on sellaista, että avioero on parempi ratkaisu. Tietysti asiassa pitää olla lähtökohtaisesti nollatoleranssi. Mieheltäni on nyt karannut mopo käsistä sen suhteen, mitä hän lapsilta vaatii.
Ongelmana nyt vaan on, että ei ole ollut kovin innokas, kun olen ehdottanut osallistumista Jussi-työhön tai pariterapiaan kanssani.
Väkivalta lähtökohtaisesti raakenee ajan kanssa. Mutta olen kuullut tapauksista, että joskus on turvauduttu väkivaltaan, mutta sitten sen jälkeen sitä ei ole enää koskaan ilmennyt. Siis kaikki on mahdollista!
Mieheni on menossa ensi viikolla viranomaisten pakeille. En ole näyttänyt hänelle tehtyä ilmoitusta, sillä pelkään, että hän raivostuu. Ei omasta mielestään "ole tehnyt mitään", vaikka on viime aikaisilla kouluviranomaisia vastaan suunnatuila valitus- ja kanteluprosesseilla saanut minut aivan uuvuksiin. Nuorempi normaalisti kuivaksi oppinut lapsi on alkanut kastella uudelleen.
Mieheni pelkää sitä, että viranomaisprosessista voisi aiheutua hänelle jatkossa vaikeuksia työnhaussa. Ainakin syyttäjälle asti etenevät jutut näkyvät turvallisuusselvityksissä.
Vielä elän toivossa, että päästäisiin jonkunlaiseen sopuun. Lastensuojeluviranomaiset ovat kuitenkin aika kyynisiä ja mielellään jo nyt erottamassa meistä. Milloin väkivalta määrällisesti tai laadullisesti on sellaista, että avioero on parempi ratkaisu. Tietysti asiassa pitää olla lähtökohtaisesti nollatoleranssi. Mieheltäni on nyt karannut mopo käsistä sen suhteen, mitä hän lapsilta vaatii.
Ongelmana nyt vaan on, että ei ole ollut kovin innokas, kun olen ehdottanut osallistumista Jussi-työhön tai pariterapiaan kanssani.
Väkivalta lähtökohtaisesti raakenee ajan kanssa. Mutta olen kuullut tapauksista, että joskus on turvauduttu väkivaltaan, mutta sitten sen jälkeen sitä ei ole enää koskaan ilmennyt. Siis kaikki on mahdollista!
Vastaukset 30
Vanhimmat
LAPSEN ETU AINA NUMERO 1 !!!!
Siitä on lähdettävä. Järki käteen ja silmät auki!
Sä et kato tätä asiaa järjellä. Sinuna eroon miehestä jos haluat pitää lapsesi muuten ne otetaan sultaki pois ennen pitkään. Sun pitäs osata äitinä suojella lapsiasi! sun lapses kärsii mutta sä ajattelet vain mitä miehelles tapahtuu töissä jne.. Mies on väkivaltanen, vahingoittaa lapsiasi, ei ole kiinnostusta parantaa asioita....Sun pitää herätä ja nähä miten asiat on. Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen ja ajattele ittes ja lastes parasta. Pistä se mies pellolle heti ja anna lapsilles mahdollisuus terveeseen elämään.
Voin kertoa sinulle omakohtaisen tarinen itsetäni. Olen päälle parikymppinen nainen ja elin ensimmäiset 18 vuotta elämästäni väkivaltaisessa kodissa. Isäni on juuri sinun kuvaamasi miehen kaltainen. Äitini taas oli hiljainen "hyväksyjä". Hän ei koskaan jättänyt isääni ja me lapset saimme kärsiä. Olisipa minulla ollut lapsena rohkeutta pyytää apua kolusta tai muualta.
Se mitä tulet aiheuttamaan lapsellesi on Pysyvät Traumat. Nuo tilanteet muokkaavat hänen persoonaansa pysyvästi. Ja Sinä olet yhtälailla siihen syypää kuin miehesikin. SINÄ et vie lastasi turvaan tai ajattele lapsesi parasta, vaan altistat hänet kauhulle.
Suurin katkeruus mikä lapsella tuosta tilanteesta muodostuu, on viha sinua kohtaan. Koska sinä olit se turvallinen aikuinen, joka ei välittänyt. Valitsit miehen lapsesi edelle. ÄLÄ TEE TÄTÄ VIRHETTÄ!! Tuhoat lapsesi elämän.
Minä käyn jatkuvasti terapiassa, en kykene muodostaa pysyviä parisuhteita koska en kykene luottamaan kehenkään. En uskalla lähteä opiskelemaan, koska pelkään epäonnistuvani. Olen käsinyt syömishäiriöistä ja pohtinut itsemurhaa monesti.
Auta Sinä lastasi, minun äitini ei auttanut.
Sinä kuulostat täysin raaalta ja kelvottomalta äidiltä!
Kuinka sinä selität itsellesi että avuttomat ja sinusta riippuvaiset lapsesi jotka olet huolellisesti ja hyvin harkiten aikaansaanut ovat tehneet mitään niin pahaa joka oikeuttaa miehen pahoinpitelemään heitä .
Miten maailmassa pelottava ja ilkeä miehesi VOI mennä lastesi edelle? MITEN?!
Nainen oletko sinä menettänyt järkesi! Eiko sinun kutistuvaan aivoosi mahdu ajatusta että sinä olet lapsistasi vastuussa. Miehesi tuottaa noille pienille ja avuttomille ihmisille valtavaa psyykkista ja fyysistä tuskaa ja
sinä jankutat miehen maineesta kun edes joku tervejärkinen yrittää pitää lasten puolta!!!!!!!!!!
Eiko todellakin olisi parempi jos antaisit lapset adoptioon perheeseen jossa heitä rakastetaan, hoivataan, ohjataan, tuetaaan ja josssa heille luodaan turvallinen ja rauhaisa kasvuympäristo?
Sinä ja miehesi voitte sitte kahdestaan aivan rauhassa pieksää toisianne ja vaikka tappaa.
Lapsille tuollainen elämä EI!! kuulu.
"Siis kaikki on mahdollista! " Totta, niin kauan kuin sinä tuet tuota hirvio pahoinpitelijää niin kaikki on mahdollista: avuttomien lasten henkinen ja (todennäkoisesti) fyysinen tuhoaminen, sinun koko olemuksen rappioituminen ja miehen tapettua jonkun tai kaikki teistä, hänen (toivottavasti) kuritushuoneeseen joutuminen lopuksi elämävnsä.
Avasiko tuo edes silmäsi näkemään sinun luomasi tilanteen kauheuden?! Joko nyt olet valmis pakoon lastesi kanssa suojellakseen heitä ja itseäsi tuolta hirvioltä?
Varaudu siihen ,että sossu saattaa pakottaa sinut ottamaan avioero. Se laittaa ehdon, joko mies ulos tai lapset huostaanotetaan. Ei ole vaikeaa arvata miten kelvottomat äidit usein valitsevat...
tapana ajanmyötä raa`istua.Mietipä mitä sattui keväällä helsingissä 8-vuotiaalle tytölle.Väkivallan seuraukset ovat aina ikäviä ja pitkäaikaisia korjata.Toimi heti ja suojele lastasi,ennen kuin on liian myöhäistä.Sinä ja lapsesi satte apua ,kun sitä pyydätte.Miehesi tarvitsee myös apua mikäli on lapsena kokenut väkivaltaa.Hän on kuitenkin aikuinen ja siten vastuussa teoistaan.Aikuisen tehtävä on suojella,ei tuhota lasta.
Väkivalta ei ole oikeutettua. TIlanne kuitenkin eskaloitui nyt muutamia päiviä sitten. Mieheni ei todellakaan ole kroonisesti väkivaltainen. Väkivalta ei ole ollut meidän seuralaisemme 15 vuoden yhteisellä matkallamme. Enemmänkin tässä tilanteessa on kyse hermostumisesta, joka eskaloitui näin tässä tilanteessa. Tämä ei ole ollut meidän perheessämme jatkuvaa. Tämän takia kirjoitukseni sävy oli mikä oli.
Olen kuullut, että sosiaalitoimi pyrkii erottamaan perheitä, vaikka tietyillä tukitoimilla, kuten miehen osallistumisella Jussi-työhön saataisiin ainakin meidän tapauksessa tulosta aikaan.
Nimim. "Hetkesi on nyt", en todellakaan ole samanlainen ihminen kuin äitisi. En voisi hyväksyä vuosia jatkunutta systemaattista väkivaltaa. Nyt on kyse hermostumisesta. Eikö ihminen voi saada anteeksi ja uutta mahdollisuutta yrittää. Kuulostatte tosi armottomilta tässä suhteessa. Tietysti, jos uusi mahdollisuus ei tuota tulosta, ja lieväkin väkivalta jatkuu, on tilanne jo toinen. Mieheni on kuuma-kalle, joka saattaa hermostua, ja silloin saattaa olla kovakourainen, mutta tämä ei tosiaan ole joka päiväistä, viikoittaista tai kuukausittaista. Ehkä hänen pitäisi nyt parantaa ymmärrystään siitä, että myös lievä väkivalta esim. tukistaminen on väkivaltaa, joka ei koskaan ole oikeutettua. Tästä on siis kyse. En koe olevani hirviö-äiti, vaan yritän katsoa kokonaistilannetta. Ei avioerokaan ainakaan meidän tapauksessa tee lapsista onnellisia. Lapsi, josta ilmoitus tehtiin, itse sanoi, että "häntä pelottaa, että jos te eroatte".
Sinä katsot tilannetta aikuisen näkökulmasta. Tekstistäsi pomppaa esiin kuitenkin seuraavaa:
Lapsi itkee koetilanteessa, kun ei selviä siitä ja pelkää, että "isä hakkaa kuoliaaksi". Nuorempi on alkanut kastella uudelleen. Mieheltä karannut mopo käsistä sen suhteen, mitä lapsilta vaatii. Et uskalla näyttää tehtyä ilmoitusta, kun pelkäät miehen raivostuvan. Mies on kuumakalle, joka ei koe tehneensä mitään väärää.
Sinä voit järkeillä miten tykkäät. Ymmärrä nyt kuitenkin, että tuo kokonaistilanne on lapsille aika hemmetin erilainen, kuin sinulle. Ei tuollainen pelko seuraa jostain yksittäisestä hermostumisesta.
Onneksi koulu sentään on puuttunut tilanteeseen. Jos haluat muutosta parempaan, pitää sinunkin lopettaa vähättely.
Olet todella paha!
Nyt sinä yrität silotella ja kaunistella miehesi hirmutekoja. Miehesi ja sinä olette pelotelleet lapsenne jo pois tolaltaan, toisella jo nyt on fyysisiä nakyviä tuloksia teidän kauhuteoista.
Ole hyvä ja tee yhteiskunnalle valtava oikeus: anna lapsesi adoptioon. Sinun ja miehesi tekemä kauhujen pesä EI ole heille sopiva paikka kasvaa.
Lapsenne ovat jo tarpeeksi neuroottisia, he alkavat syyllistää itseään teidän pahoinpitelystä. He pelkäävät jopa tilanten parantumista eli teidän eroa. Onko kumpikaan teistä tarpeeksi täysijärkinen pitämään lapsia? Ehkä ei!
Miksi maailmassa sitten teitte heidät?
Lasten mieli on hyvin pehmeä ja mukautuvainen. Sinä ja miehesi teette kaikkenne että tuo kaunis ja puhdas mieli murhataan ja täytetään pelolla, ahdistuksella ja kauhulla.
Kenen maksettavaksi heidän sisäinen hoito jää vuosikymminksi eteenpäin? Yhteiskunnan!
Kun taas sinä ja miehesi jatkatte noita tekoja ja olette täysin tyytyväisiä vähättelemällä hirmutoitänne!
En ole väkivaltainen äiti, vaan rakastava ja hellä. Olen imettänyt esikoista 18 kk ja kuopusta 14 kk, ja rakastanut heitä. Meidän perheessä on nollatoleranssi nyt, siitä ei ole mitään epäselvää. Enkä halua vähätellä tapahtunutta. Kyseessä on toisen vanhemman ja koulun pitkään jatkunut konflikti, jossa lapsi on ollut välikappale, eikä hän tietysti ole itse tätä ymmärtänyt.Tästä reaktio edellisenä päivänä kotona eskaloitunut tilanne. Mieheni pitää saada järkiinsä sen suhteen, mikä on tarkoituksenmukainen tapa toimia lasten asioissa. Hän kyllä nyt on jo alkanut ymmärtää. Kyllähän tällainen tilanne pistää kriisiin koko perhe-elämän ja panee miettimään, jo noin objektiivisestikin arvioiden. Haluan muutosta parempaan. Siinä olen kanssanne samaa mieltä, että näin ei voi jatkua ja muutos on nyt tultava. Mutta- avioero ei aina ole se oikea ratkaisu, vaan asioissa voidaan päästä eteenpäin muullakin tavoin.
Sinä et taida lainkaan ymmärtää miten pahasti olette tehneet ja todennäkoiseti jatkatte samaa kaavaa.
Nyt miehesi, sanojesi mukaan, on viimeisessä 15 tunnissa muuttunut ja alkanut tajuamaan pahuutensa. Kas kun se tapahtuikin äkkiä.
Huomenna taas on eri ääni kellossa, lapset vapisevat koulussa, miehesi pahoinpitelee heitä ja sinä taas sanot että ei miehen käytos niin kovin paha ollutkaan, se vain vähvn hermostui!
Juuri kun (ehkä) lapset alkavat uskoa parempaan, te tietoisesti revitte kaiken hetkessä hajalle etteivät lapset suinkaan saa koottua henkistä olemustaan vaan että he varmasti kauhulla pelkäävät rakastavia ja helliä vanhempiaan!
Missä tuossa on tervejärkinen logiikka?
Tuota tuota, lapsi ei ihan vähästä kerro muille ihmisille että "pelkää isän hakkaavan". Silloin tilanne on jo Todella vakava. Lapsi pyrkii suojelemaan vahmpiaan viimeiseen asti ja lapset Erittäin väkivaltaisita perheistäkään eivät halua lähteä. Ja eivät halua vanhempiensa eroa. Tämä johtuu tosin pelosta, ei järjestä. Se että lapsi sanoo opettajalle tuollaista, kertoo jo että tilanteen on oletava äärimmäisen vakava. YKSIKÄÄN lapsi ei sano tuollaista jos on ollut vain YKSI tuollainen "eskaloitunut" tilanne. Jätätkö lapsesi yksin miehesi kanssa? Mistä tiedät mitä kotona tapahtuu kun et ole paikalla? Minulla isäni käyttäytyi suht. hyvin kun äitini oli kotona, kun hän ei ollut, muuttui isäni ihan hirviöksi. Lapsi myöskään EI usein kerro tätä toiselle vanhemmalleen, koska haluaa suojella myös toista vanhempaansa (isää).
Teet erittäin väärin lastasi kohtaan jos jatkat suhdettanne. Ja se on sitten SINUN kontollasi kun lapsesi alkaa voida huonosti. Toivottavasti sosiaaliviranomaiset puuttuvat todella tuohon, sinulla ei näköjään ole minkäänlaista harkintakykyä.
Ymmärrän, että sinulla on syvällä olevia traumoja. Mieheni ei varmasti käytä väkivaltaa "salaa", etä olisin täysin ulalla koko asiasta. On voinut olla jokin yksittäinen tapaus esim. tukistus, mutta ei tuollaista vuosia kestävää systemaattista jatkuvaa piinaa, mitä sinä olet joutunut kestämään. Itse haen perheelleni terapia-apua. Ja aion pidän huolen, että nyt tämä ylisukupolvinen väkivaltakierre katkeaa.
Laki velvoittaa koulun tekemään lastensuojeluilmoituksen aina, kun jotain väkivaltaan viittavaa ilmenee lasten puheissa tai teoissa. Erittäin hyvä, että joku edes välittää lapsesta, kun sä et sitä taida tehdä.
Sun suurin murheesi on, että meneekö mieheltäsi maine! Menisi vaan. Mua säälittää lukea tällaisia juttuja, joissa edes äiti ei rakasta aidosti lapsiaan. Turha sun on selittää, kuinka kauan lastasi imetit yms. ja miten hyvä äiti olet. Kaikki on noin toimineet äiteinä. Hyvään äitiyteen ei kuitenkaan mielestäni kuulu se, että annat mieleltään sairaan puolisosi pahoinpidellä lapsiasi. Eikä normaalilla järjellä ja itsehillinnällä varustetut vanhemmat kyllä käy taistelemaan viranomaisia vastaan etenkään jos tietävät ja tajuavat olevansa väärässä.
Hyvä jos terapiaan olette menossa. Säkin tarvitset sitä ja ennenkaikkea sun lapset. Mutta miten meinasit siihen saakka turvata lastesi olon? Ei sua kukaan pakota avioeroon, mutta toivottavasti joku muu huolehtii jatkossa lapsistasi. Mua vihastuttaa tuollainen. Sä et tajua, mitä lapsillenne teette.
Tulet huomaamaan et viranomaiset ei saa sitä väkivaltaa loppumaan. Kukaan ei loppupeleissä välitä kuten 8 vuotiaan erikan tapauksessa. Voit itse erota ja lähteä kauas pois miehestäsi ja suojella lastasi
Milloin väkivalta on määrällisesti sekä laadullisesti sellaista, että kannattaa erota ? Luin kirjoituksen alusta loppuun ja täytyy myöntää, että vihaksi pistää. Ketjun aloittaja, tuntuu että olet jossakin vaiheessa katsonut parhaimmaksi työntää pääsi pensaaseen ja kerrot siellä itsellesi tarinoita.
Jokaisesta vastauksestasi paistaa läpi "asioiden selittely parhain päin". Miehesi hakemalla hakee tilanteita, joissa voi rankaista lapsia, kun he eivät kykene toimimaan hänen vaatimustensa mukaisesti. Heidän ei ole tarkoituskaan selvitä, vaan epäonnistuessaan miehelläsi on perusteltu syy rankaista heitä. Ja sinä jatkat satujen kertomista itsellesi. Lapsesi oireilevat, he eivät ole turvassa OMASSA KODISSAAN ! Mietippä tilanne, jossa kuluu muutama vuosi ja yksi lapsistasi tulee nuorena aikuisena kysymään; Äiti, tiesit, mitä oli tekeillä. Mikset tehnyt mitään ??? Rupeatko silloin selittämään määrää ja laatua ja mitätöimään lapsesi kokemukset. Sinä et voi rinnastaa omaa kokemusmaailmaasi lapsesi omaan. Se mikä sinulle ei ole niin paha juttu, voi olla lapsellesi musertava. Lapsesi hädän ilmaus koulussa kertoo hyvin selkeästi, kuinka heikoissa kantimissa hänen jaksamisensa on tässä vaiheessa. Toivoisin, että tekisit sen, mikä on sinun velvollisuutesi äitinä. Viet lapsesi pois tästä. Jos päätät sensijaan jatkaa miehesi hyysäämistä, toivon, että joudutte kohtaamaan tulevaisuuden niin, että lapset ovat päässet paikkaan, jossa heidän ei tarvitse enää pelätä.
Sinä äitinä olet pahempi vihollinen lapsille kuin miehesi. Lapsesi kauhulla pelkää miestäsi, etkä sinä!!!! äitinä, edes turvaa heitä!!
Nautit vain kun lapsesi ovat suunniltaan pelosta. Yritit laimeasti puolustella itseäsi "imetinhän minä lapsiani", ellet olisi edes ruokkinut heitä, istuisit jo vankilassa lastesi nälkään näännyttämisestä.
Kuinka sinä voit ja osaatkaan olla noin hirveän paha!
Kovasti olette kritisoineet minua. Tiedoksenne, olen nyt turvakodissa, jo toista päivää. Annettiin vaihtoehdot: toinen (isää pelkäävä) lapsi huostaanotetaan tai äiti lapset turvakotiin. En halua, että lapsi joutuu vieraisiin oloihin. Siispä pakenimme. Tulevaisuus on nyt suuri kysymysmerkki. Riippuu siitä, suostuuko mies hoitoonohjaukseen vai ei.
että olet tehnyt tuollaisen päätöksen. Kunhan sinulla vain olisi rohkeutta jatkaa valitsemallasi tiellä, pärjäätte kyllä lasten kanssa ilman miestä, hyvin moni on selvinnyt ennenkin.
En ole ennen tähän keskusteluun ottanut kantaa, mutta voin myös kertoa omasta isä-suhteestani jotakin, jotta päätöksesi vahvistuisi. Koin systemaattista fyysistä (lievähköä) väkivaltaa, kuten tukasta repimistä ja läpsimistä läpi varhaislapsuuden. Olisin voinut oikeastaan unohtaa ja voida nykyisin jopa todella hyvin, ellei isän väkivaltainen käytös olisi puhjennut uudelleen silloin, kun olin teini-ikäinen. (Henkistä väkivaltaa nyt oli aina siinä välissäkin, mutta siihen olin jo tottunut.) Teini-iässä isääni suututti väkivaltaisuuteen asti mm. seurusteluni, se etten lukenut tarpeeksi kokeisiin (vaikka keskiarvoni oli aina kiitettävä), tai se, kun olin masentunut ja syömishäiriöinen. Muun muassa näitä piirteitä isäni yritti kitkeä väkivallalla...ja yllättäen, olen nyt reilusti täysi-ikäinen, mutta edelleen saatan herätä painajaisiin, joissa isäni yrittää murhata minut tai läheisiäni. Ahdistun, kun pitää tavata isää, koska hänen kanssaan ei koskaan voi olla oma itsensä vaan jokaisen sanan on oltava tarkkaan punnittu.
Kuulostaa siltä, että miehesi ap. on juuri samanlainen tapaus kuin oma isäni. Eikö kerro paljon jo sekin, mistä syystä lapsesi oli pelännyt isän kamalasti suuttuvan? Niin mitättömästä, että jos saisi kokeesta huonon numeron? Saisi siis sen kuvan, että isä vaatii lapsiltaan täydellisyyttä, he eivät kelpaa lapsina, eivät ihmisinä miehellesi.
oli siis kuvata sitä, että vaikka kuinka toivoisi, ihminen joka ajattelee omia lapsiaankin esineinä, ei ikävä kyllä muutu sen paremmaksi.
Jouduit nyt tekemään päätöksen selkä seinää vasten. Olo on varmasti hämmentynyt ja ehkä myös vihainen. Päätäntävalta siirtyi sinulta viranomaisille. Olen sitä mieltä, että kunhan pöly laskeutuu ja saat työstettyä tätä asiaa, havaitset ehkä, että jopa näinkin radikaali muutos voi ajankuluessa saada ajatuksesi siihen suuntaan, että näet elämässäsi uuden mahdollisuuden. Ehkä myös toteat, ettet nähnyt asioita kotona niiden todellisessa valossa vaan liennytit ne sellaiselle tasolle, ettei sinun tarvinnut todella nostaa kättäsi miehesi käytöstä vastaan.
Anteeksi nyt vaan ....Rakastava äiti vaikka kuolee suojellakseen lapsiansa. Sun pienet lapset elää pelkotilassa. Kastelee housuihin kun pelkää. Miten voit antaa kenenkään satuttaa pieniä lapsiasi. En voi ymmärtää.
niin milloin on erottava itse tein ilmoituksen poliisille kun mieheni kävi minuun käsiksi yhden kerran se oli ensimmäinen ja toistaiseksi viimenen lapset näkivät sen joten automaattisesti ilmoitus meni myös lasten suojeluun vaikkei heihin koskettu mutta he näkivät.
Tilanteesta rapsahti tietysti sakot joten mies muisti tekonsa vielä yli puolivuotta jälkeenpäin maksaessaan sitä osissa. tunnelma oli aina maksu päivänä hirmu kireä. aluksi mieheni ei nähnyt tehneensä väärin vaan oli vihainen kun soitin poliisit niin "vähästä" paikalle mutta kuukausien aikana alkoi nähdä tilanteen selkeämmin.
Itse koen että tekemäni ilmoitus antoi selkeän viestin etten hyväksy vähäisintäkään kiinni käymistä itseäni kohtaan. tässä on oikeastaan se mikä on minun käsissäni ja mitä en osannut aavistaa että tekemästäni iloituksesta voi seurata on se että tänäpäivänä on perheen koossa pysyminen täysin ulkopuolisten käsissä tällä tarkoitan sitä että vaikka mitään väkivaltaan viittaavaa ei ole tapahtunut ennen eikä jälkeen voi joku "hyvä ystävä" tehdä ilmoituksen lastensuojeluun tukistamisesta luunapista yms
Tällöin olisin juuri samassa tilanteessa kuin sinä nyt että ero on väistämätön olen oppinut että ihmisten ilkeydellä ei ole rajaa jos he haluavat jonkun silmätikuksi tämän sain kokea kunnallisesta hoitopaikasta hoitajilta
Jotka mielessään kuvittelivat että olen kotiin ahdistettu pahoinpidelty vaimo jota hakataan joka ilta ja joka katsoisi vaikka vierestä jos ukko keksisi käyttää lapsia hyväksi. siispä kun lapset saivat normi uhma kohtauksiaan samoja mitä ikätoverinsakin hoitotätien mielestä ne oli kotoa opittua "kiivasta luonnetta" tai jollei lapsen kanssa vietä aikaa syy seuraus pappuja sain kiitettävästi.
Tavallaan saan kärsiä tekemästäni ilmotuksesta niin kauan kunnes lapset on 18v joten miten tämän katsoo kannattiko vai ei jälkiviisas on helppo olla ja jossitella voi vaikka kuinka paljon
liekö ihan oikein ehkä se on yhteiskunnan perimmäinen tarkoituskin "kärsi paska akka kun ilmotuksen teit" luin tällaisen kommentin jostain toisesta viesti ketjusta
jossain vaiheessa kärsin niin että pää oli hajota itse syytökset valtasi mielen yms sitten järkeilin itselle asian että on ihan sama mitä muut ajattelee tärkeintä on mitä itse tiedän ja että lapset on tyytyväisiä ja ilosia sillon ei ole kellään nokan koputtamista aina löytyy niitä joilla menee itsellä niin huonosti että tahtois toisillakin menevän muttei sitä kannata etukäteen surra tilanteet on otettava sellasina kun ne tulee ja mentävä eteenpäin
Olet ihan hullu kun et ole eronnut jo miehestäsi. Mut kiltillä miehellä ei tee mitään ja siksi sinäkin seurustelet tuollaisen miehen kanssa.
Aikoinaan kun olin lapsi niin minut vietiin lastenkotiin kun äitini mies oli juoppo ja väkivaltainen. Sun lapses joutuu kohta kans lastenkotiin jos et heitä miestäsi pellolle. Ja se on sulle ihan oikein kun olet ottanut väkivaltaisen miehen.
joko ap on poistunut vaaran vyöhykkeeltä?
Kuulostaa ihan aiheelliselta ilmoitukselta. Kyllä miehen pitää osata raivostumatta selvittää asiat. Et viitsisi olla itsekäs, lapsesta tässä on kyse. Ällöttää kuulla tuollaista selittelyä ja puolustelua.
Mieheni ja mieheni!!!!! HeIvetti sentään, nainen! Pelasta lapsesi miehesi läheltä ihan heti, sillä se, eikä mikään muu, on sinun ensisijainen tehtäväsi
Jos pieni lapsi purskahtaa koulussa itkuun ja kertoo, että isä hakkaa kuoliaaksi, niin se ei todellakaan enää ole mikään pikkujuttu ja kuitattavissa sillä, että lapsen isä on "vähän hermostunut".
Miehesi pelot työnhaun vaikeutumista tai mistä tahansa muusta ovat täysin toisarvoisia huolia, kun kyse on väkivallasta avuttomia lapsia kohtaan. Hänet kuuluu heti erottaa lapsistaan ja hänen kuuluu vastata teoistaan heitä kohtaan. Ja sinun aloittaja kuuluu huolehtia lapsistasi, jos siihen pystyt. Ellet pysty, niin älä kumminkaan puolustele miestäsi ja vähättele tilannetta, sillä saatat lapsesi kukaties hengenvaaraan ja pitemmällä tähtäimellä tuhoat heidän koko tulevaisuuden.
Normaali äiti suojelee lapsiaan ja toimii heti, kun lapsillaan on hätä. Ei siinä todellakaan jäädä paapomaan äijää, eikä etsimään terapioita...
Ihmisiltä karkaa aina joskus todellisuudentaju.
Nainen soitti poliisit kun mies oli uhkaavasti huutanut hänelle.
Mitäs tästä seurasi:
Vaimo ja lapset kadulle, onneksi oli avioehto.
Vaimo ja lapset täysin sosiaaliturvan varassa, lähtökohtana oli erittäin varakaskoti, omakotitalo helsingin saaresta. Nyt asuvat kontulassa sosiaalipummejen kanssa.
Miehellä uusi aviovaimo ja pari tenavaa jo.
Mitäköhän nainen selittelee nyt murkkuiässä oleville lapsille tilanteesta?
Lähtiköhän EXvaimolta femakko mopo keulimaan hallitsemattomasti?
Miksi se isä hylkäsi lapsensa???
Kosto on suloista - vaikka se kohdistuisi viattomiin.
Vain mies korvaa lapsensa uusilla lapsilla.
Jos mies heittä vaimon pihalle poliisile soitosta niin on kyllä aika rakkaudeton urpo. Saattoihan naisella olla jotain traumoja (huuto johtanut väkivaltaan, mies uhannut tappaa..) Helppo ulkopuolisena huudella, vai oletko itse tämä mies?
Hieno isä lapsilla, kun ei ilmeisesti maksa korvauksia/harrastuksia/ mitään että saisivat asua kivalla asuinalueella. Luultavasti ollut uusi lady jo salarakkaana ja kytille soitto oli hyvä tekosyy jättää "femakko". Huutavat miehet saa oksennuksen suuhun..
Plus aloittaja on kyllä ihan vitun pihalla.