Mistä hitosta se johtuu, että maailma on täynnä mukavia ihmisiä, mutta sitten anoppi/appiukkolotossa tulee lunta tupaan ??
Lähes kaikkien tuttujeni vanhemmat ovat todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja on mukavaa, mutta sitten nämä "lähes sukulaiset" ovat lapsellisia tuulipukutorspoja, joita ei voi kestää vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi asuvat 200 km päässä ja on päästy siihen tilanteeseen, että ei taritse käydä kuin muutaman kerran vuodessa kärsimässä. Vaikka kuinka päättää, että tällä kertaa viihdyn, niin aina se päre palaa viim. toisena päivänä.
Kaikkihan elävät tyylillään ja se on ihan OK, mutta silti....MIKSI !!!
Lähes kaikkien tuttujeni vanhemmat ovat todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja on mukavaa, mutta sitten nämä "lähes sukulaiset" ovat lapsellisia tuulipukutorspoja, joita ei voi kestää vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi asuvat 200 km päässä ja on päästy siihen tilanteeseen, että ei taritse käydä kuin muutaman kerran vuodessa kärsimässä. Vaikka kuinka päättää, että tällä kertaa viihdyn, niin aina se päre palaa viim. toisena päivänä.
Kaikkihan elävät tyylillään ja se on ihan OK, mutta silti....MIKSI !!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä miksi, mutta itse ainakin jätin appiukon /anopin luona vierailut pois kun menee hermot siinä äijän vouhotusta katsoessa/kuunnellessa. Käyvät sitten täällä jos minua haluavat nähdä, emäntä käyköön kotonaan kun huvittaa. Ei ota niin pahasti melooniin.
Tuota samaa olen minäkin useaankin otteeseen miettinyt.
Kun juuri kavereitten vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta kivoja, viisaita ihmisiä, joita tavataan ohi kulkiessamme ja joita kutsutaan kotiimme. Ja mukavaa on.
Samaan olin varautunut appivanhempienkin suhteen. Vaan ei kertakaikkiaan! Juuri niin kuin sanoit, VAIKKA MINKÄ TEKISI, NIIN EI KESTÄ.
Epäillään kaikesta mahdollisesta, oudoksutaan kaikkea mahdollista, arvioidaan ja vertaillaan kaiken aikaa, ollaan ikäviä ja ilkeitä.
Anopilla ei tunnu olevan muuta juteltavaa, kuin että leivotaanko meillä ja mitä leivotaan. Kuis usein siivotaan? Onkai rahat laskettu ennen kuin ulkomaanmatka on varattu?
Tai sitten voi kertoilla kyläläisten asioita, mitä kukin on tehnyt, mitä jättänyt tekemättä ja mitä anoppi epäilee olevan tekeillä.
Sitten on muutama "silmäätekevä" joita anoppi ylistää aamusta iltaan (miehiä muuten).
Minä kuuntelen hiljaa, yritän hymyillä. Mutta sitä mukaa kun tilanne etenee, alettaisiin tarvita jokin lisälaite, jonka avulla hymyn saisi väännettyä naamalle. Lopuksi aina iskee armoton päänsärky.
Itse kyllä en puuttunut miniän talouden hoitoon. Voi kuinka kehuinkaan miten hän jaksaa pitää kodin niin viihtyisänä. Jos vein jotain leivonnaisia, kysyin ensin luvan häneltä. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä monta kertaa. Nyt kaikki on ohi, enkä tiedä syytä. He ei sano sitä minulle, vaikka kuinka yritän kysä. Hän haukkuu minua jatkuvasti. Kauheitä uhkauksia latelee, ja en saa tavata lapsenlapsiani ollenkaan. Syy on minun, kasvatin pojastani nynnerön. Pahinta on se, kun poikani kertoo ettei jaksa elää. Pelkään hirveästi, mitä siellä voi tapahtua. Ei vika aina ole anopissa, voi se olla miniässäkin.
Tottahan toki vika voi olla myös miniässä. Huono juttu, ellei hän suostu keskustelemaan kanssasi asiasta. Siihen olisi minun mielestäni velvollisuus kaikissa ihmissuhteissa.
Myöskin on julmaa Sinua ja lapsenlapsiasi kohtaan ellette voi miniän takia tavata. Lapsilla on sinuun oikeus, niin kuin Sinullakin lapsiin. Myös "kaunisiin" käsityksiin itselleen rakkaista ihmisistä lapsilla on oikeus.
Niin ikävä kuin tilanne meillä onkin, itse pidän kuitenkin parhaani mukaan huolen siitä, ettei mummoa lasten kuullen haukuta, eikä heidän kanssakäymistään rajoiteta. Lapsille anoppi onkin kiva mummo. Tosin vasta nyt, kun he ovat vähän isompia. Pieniä lapsia anoppi ei heidän vaivalloisuutensa takia halunnut pitää luonaan.
Jos miniä on noin yksioikoinen, luulen hänellä olevan jonkin oman kriisin meneillään. Ei "nynnerön pojan kasvattaminen" ole Sinun vikasi, itsepä on miniä miehensä valinnut. Sen sijaan jos heillä on riitaa jonka miniä katsoo johtuvan pojan "nynneröistä" ominaisuuksista, ja Sinä puutut tilanteeseen esim. puolustamalla pojan ominaisuuksia, niin silloin toimintasi ei kyllä minusta välejänne edistä. Heidän pitää antaa keskenään selvitellä asiansa, et voi siinä poikaasi auttaa. Millä hyvänsä tavalla puutut heidän riitoihinsa (jos siis teet), se on haitaksi teille kaikille kolmelle.
Olemalla puuttumatta poikasi avioliittoon teet parhaan palveluksen myös pojallesi.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin, miniällä voi olla ihan omakin kriisi meneillään. Jos siitä hätäännyt ja alat korostetusti touhuta heidän asioissaan, voit Sinäkin saada osasi miniän pahasta olosta.
Sanoisin että anna ajan kulua, suosi pieniä liikkuja, älä nyt vaadi mitään.
Tuskinpa siellä mitään kauheuksia tapahtuu, sellaista se on välillä jokaisen perhe-elämä että kyllästyttää ja ottaa pannuun. Väsyttääkin yksinkertaisesti jos on pienet lapsetkin siinä.
Voimia Sinulle, toivottavasti tilanteenne selviää.
mitä ihmissuhteissasi on tullut vastaan? Mene kotiin kasvamaan lapsi.
...löysit kirjoituksesta olennaisimman pointin ja vielä oikeen kommentoit sitä. Juuri näin !!
Täytyy lähteä kasvamaan. Menen kaupan kautta ja ostan Biolania niin kasvan paremmin.