.. Onko se kannattanut?
Onko puoliso ollut uskollinen jatkossa? Vai jäänyt uudelleen kiinni myöhemmin?
Miten pettämisestä kiinni jäänyt puoliso on käyttäytynyt pettämisen aikana ja miten vertaisitte käytöstä pettämisen tultua ilmi?
Onko puoliso ollut uskollinen jatkossa? Vai jäänyt uudelleen kiinni myöhemmin?
Miten pettämisestä kiinni jäänyt puoliso on käyttäytynyt pettämisen aikana ja miten vertaisitte käytöstä pettämisen tultua ilmi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä jäi kiinni vaimo ja oli kertaluontoinen päissään tapahtunut hairahdus. Oli pitkään todella hiljainen ja jotenkin aneeminen. Ei seksiä kotona. Kiinni jäi kun kaverini kertoi minulle. Ei ole pettänyt uudestaan. Tiedän siitä koska ei liiku enää yksin missään. En ole häntä pakottanut olemaan kokoajan luonani vaan on itse näin toiminut. Nykyään seksiä paremmin ja on muutenkin iloisempi. Itse olisin eronnut mutta toinen ei suostunut lähtemään. Joten annoin lopuksi vielä mahdollisuuden. Seuraavasta kerrasta lähtee varmasti heti.
Kuulostaa omalta tilanteeltani! Itse tosin olen nainen ja mies oli se pettäjä. Laivalla kännipäissään meni mokaamaan, tosin ei loppuun asti aktia toimittanut, vaan lähti itkien tajuttuaan mitä tekee, ongelmia ei ollut mitään vaan kaikki välillämme oli täydellistä. Ehkäpä monen vuoden poikamieselämä ja naisten iskettäminen nosti päätään taas.. itse kertoi ja pyysi anteeksi.. Huomasin myös sulkeutuneisuuden, seksin loppumisen ja yleisen apeutuneisuuden miehessäni, en tosin olisi arvannut mistä johtuu.. Nyt avoimempi suhde ja olen antanut anteeksi, aikaa kertomisesta n. 2kk.
Osalla kannattaa ja osalla ei. Ei tähän ole mitään yhtä oikeaa totuutta. Riippuu varmaan aika paljon siitä, miten hyvin oma elämä on petetyllä hallussa. Itselleni ero olisi ollut totta kai todella iso asia, mutta olisin kyllä pystynyt jatkamaan elämääni senkin jälkeen. Eli olisin kyllä selvinnyt. Ihan taloudellisista asioista lähtien. Samoin minulla on ollut koko avioliiton ajan hyviä ystäviä ja omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Elämäni ei ole pyörinyt yksin miehen ja perheen ympärillä. Kun siis päätin jäädä pettämisestä huolimatta, niin pystyin tekemään valinnan enkä joutunut jäämään suhteen petetyksi osapuoleksi hampaat irvessä. Toisin kuin ystäväni, joka vastaavassa tilanteessa ei taloudellisesti pystynyt lähtemään vaikka halusi. Ja (sotkuinen ja likainen)ero siitä lopulta tuli. Hän koki olevansa ansassa pettäjän kanssa ja asia pyöri jatkuvasti päässä ja sekoitti pitkäksi ajaksi jollain tavalla hänen suhteellisuudentajunsa. Ja kyllähän minullakin meni elämä hetkeksi pahasti raiteiltani, en minä sitä sano, mutta kun muutakin elämä oli jäljellä, niin siitä sai onneksi pidettyä kiinni.
Minusta on ylipäätään typerää kuvitella, että jos joku asia on yhdelle hyväksi, niin se on automaattisesti sitä myös muille. Ihmisiä ja parisuhteita on niin erilaisia, että mitään reseptiä ei vain ole. Jokaisen täytyy itse punnita ja miettiä kaikki mahdolliset asiat, jotka asiaan liittyvät. Jollekin riittää rakkaus, toinen taas katsoo elämää huomattavasti pragmaattisemmin ja kolmas yhdistää molemmat. Kaikki voivat päätyä silti samaan ratkaisuun täysin eri perustein. Tai samalla tavalla ajattelevat eri ratkaisuun.
Eiköhän pettämiskriisissä ainoa oikea ratkaisu ole se, mikä tuntuu oikealta. Ja sitäkin ratkaisua on jokaisen oikeus arvioida ajan kanssa uudestaan ja muuttaa mieltään. Ulkopuolelta ei kertakaikkisesti voi alkaa ketään neuvomaan.
Ap:n kysymykseen sanoisin, että meillä molemmat käyttäytyvät nyt eri tavoin kuin ennen pettämistä tai sen aikana. Eli olemme molemmat joutuneet muuttumaan. Ei uutta parisuhdetta voi rakentaa sen varaan, että vain se pettäjä muuttuu. Pettäjä kantaa vastuun pettämisestään, mutta parisuhteesta ja sen rakentamisesta molemmat puolisot yhtä paljon. Itse ajattelen nyt niin, että vaikka paljon menetettiin, niin paljon myös tuli uusia asioita. Suhde ikäänkuin päivittyi tähän päivään kertaheitolla. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni ja suhteeseeni. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Olen kaiken seurauksena oppinut arvostamaan tätä hetkeä ja elämää tässä ja nyt.
Mielestäni kerran voi antaa anteeksi, jos pettäjä itse tunnustaa ja anteeksi pyytää. Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja kaikille pitäisi antaa mahdollisuus oppia virheistään. Tässä tilanteessa rohkea on se, joka uskaltaa riskin ottaa ja jäädä.
Toista kertaa ei anteeksianto ole enää mahdollinen, koska sehän todistaa jo edellisenkin anteeksipyynnön valheeksi. Tällainen ihminen tietoisesti toistaa virheitään eikä pysty tai halua oppia niistä mitään. Tässä tilanteessa tyhmä on se, joka uskaltaa riskin ottaa ja jäädä.
Emäntä petti ja jäi kiini ja sama toistu muutaman kk päästä uudelleen johon suhde loppui 3v jatkuneena. ei jäänyt muuta kuin se mieleen että monestako ei kiini jäänyt...vaikka katu ja teki kaiken mahdollisen eka kerran kiini jäädessään ja uskoin tyhmä...että jolla tota vikaa on niin uskon ettei kertaan jää
Toisilla pettämien on kuin uhkapelaamien tai alkoholismi: voivat ihan aidosti luvata lopettaa jopa rehellisesti, mutta huomaavat taas, että ojassa ollaan. Se on toisille jopa pakkomielle.
Mieheni petti minua yli vuoden. Kun vihdoin siitä kertoi, hän katkaisi välinsä tuohon toiseen naiseen ja halusi selvittää kanssani asiat. Punnitsin asiaa pitkään, mutta halusin antaa meille mahdollisuuden, koska meillä oli pieniä lapsia ja takana pitkä avioliitto.
Kävikin sitten niin, että kävimme terapiassa ja kaikki näytti hetken jopa mielestäni ihan hyvälle. Kuitenkin ne vanhat ongelmat nousivat ajansaatossa pintaan ja silloin tajusin, ettei tuo toinen nainen rikkonut meitä, vaan se oli tapahtunut jo paljon aiemmin. En sitä vain ollut halunnut myöntää ja jostain syystä minun oli suhteesta vaikea päästää irti. Sain myös tietää, että toinen suhde oli ollut hyvinkin tunnepitoinen, ehkäpä jopa enemmän kuin meidän oli koskaan ollut.
Pari vuotta meni, kunnes erosimme lopullsesti. Olin ehkä jopa katkera itselleni, kun olin taas hukannut muutaman vuoden lisää.
Löysin itselleni ihanan kumppanin vuoden päästä erosta ja miehenikin palasi tämän toisen naisen luokse.
Tästä on nyt useita vuosia ja kaikki osapuolet ovat nyt onnellisia.
Lopulta selvisi myös, ettei yhteys mieheni ja tämän naiusen välillä ollut edes katkennut kuin hetkeksi, sen verran vahvoja heidän tunteensa olit. Tämä tietysti loukkasi minua, mutta nyt osaan ajatella asioita jo etäämmältä. Miehelleni tuli luultavasti hyvin klassinen eropaniikki ja ymmärrys kaiken lopullisuudesta ja siinä hädässä hän oli valmis kanssani yrittämään, mutta nyt tajuan ettei hän minua silloinkaan enää rakastanut. Luultavasti oli vain velvollisuuden tuntoa tai jotain.