..laitan myös tämän topicin alle. sopii ehkä tänne paremmin kuin tuonne perhe..... Vajaa pari vuotta (tiedän, lyhyt aika, mutta jostain se suhde aina alkaa) olen seurustellut mieshenkilön kanssa, jolla on edellisestä suhteesta kaksi lasta.
Ekoilla treffeillä mies teki tämän asian heti selväksi ja suoraansanottuna sanoi, että nyt voit jo lähteä menemään jos asia sua vaivaa.
Ei vaivannut.
On lienee oleellista mainita, että miehen ja hänen eksänsä suhde oli päättynyt jo kauan aikaa ennen meidän suhdetta. Miehellä ei kutienkaan ollut ollut seurustelusuhdetta ennen minua tämän eksän jälkeen.
Nyt itse asiaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt pysyä erossa näistä mieheni ja hänen eksänsä erimielisyyksistä. Olemme antaneet asioiden mennä omalla painollaan ja lapsiinkin tutustuin puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Emme pahemmin riitele miehen kanssa, mutta suurin syy yhteenottoihimme on ylläri... eksä. En halua mollata naista enkä moralisoida toisten toimintatapoja, mutta tämä nainen on tahallaan alkanut tehdä hallaa miehen ja lasten tapaamisoikeuksiin sen jälkeen, kun sai tietää eks miehensä seurustelevan. Kiukuspäissä peruttuja tapaamisia, haukkuja, uhkailuja.... kaikkea mahdollista. Välillä on taas tyyntä ja kaikki sujuu kuukauden pari viikkoa mallikkaasti ilman mitään ongelmia. Sitten joku pikku juttu laukasee taas vihanpidon.
Olen miehellekin sanonut, että meidän suhdettamme voi kehittää vasta, kun hän on saanut eksänsa kanssa asiat sovittua ja lapsia koskevat asiat kuntoon.
Olen pikkuhiljaa alkanut miettimään, onko tämä mahdollista? Tätä vuoristorataa kun on kestänyt jo aika pitkään. Onko asioiden mahdollista muuttua?
Olemme meinaan aikalailla nyt miehen eksän tossun alla, jonka tietysti ymmärrän kun mies haluaa lapsiaan tavata... mutta nuo keinot menevät jo yli inhimillisyyden eivätkä edesaja lasten oikeuksia.
Miehen kanssa rakastamme toisiamme, ja olemme puhuneet kaikista mahdollisuuksista. Myös tämän lasten äidin vaikutuksesta suhteeseemme. Olemmekin koittaneet panostaa siihen, että tulisimme kaikki toimeen... mahdotonta. ainakin siltä tällä hetkellä vaikuttaa....
selvennykseksi: En siis ole miklään kodinrikkoja tai muutenkaan kauhea ihminen joka yrittäisi millään tavalla rikkoa kenenkään välejä tai satuttaa ketään. Yritän punnita mahdollisuuksia ilman, että menetän oman elämäni jatkuvaan epävarmuuteen ja toisen ihmisen mielialavaihteluille...
Ekoilla treffeillä mies teki tämän asian heti selväksi ja suoraansanottuna sanoi, että nyt voit jo lähteä menemään jos asia sua vaivaa.
Ei vaivannut.
On lienee oleellista mainita, että miehen ja hänen eksänsä suhde oli päättynyt jo kauan aikaa ennen meidän suhdetta. Miehellä ei kutienkaan ollut ollut seurustelusuhdetta ennen minua tämän eksän jälkeen.
Nyt itse asiaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt pysyä erossa näistä mieheni ja hänen eksänsä erimielisyyksistä. Olemme antaneet asioiden mennä omalla painollaan ja lapsiinkin tutustuin puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Emme pahemmin riitele miehen kanssa, mutta suurin syy yhteenottoihimme on ylläri... eksä. En halua mollata naista enkä moralisoida toisten toimintatapoja, mutta tämä nainen on tahallaan alkanut tehdä hallaa miehen ja lasten tapaamisoikeuksiin sen jälkeen, kun sai tietää eks miehensä seurustelevan. Kiukuspäissä peruttuja tapaamisia, haukkuja, uhkailuja.... kaikkea mahdollista. Välillä on taas tyyntä ja kaikki sujuu kuukauden pari viikkoa mallikkaasti ilman mitään ongelmia. Sitten joku pikku juttu laukasee taas vihanpidon.
Olen miehellekin sanonut, että meidän suhdettamme voi kehittää vasta, kun hän on saanut eksänsa kanssa asiat sovittua ja lapsia koskevat asiat kuntoon.
Olen pikkuhiljaa alkanut miettimään, onko tämä mahdollista? Tätä vuoristorataa kun on kestänyt jo aika pitkään. Onko asioiden mahdollista muuttua?
Olemme meinaan aikalailla nyt miehen eksän tossun alla, jonka tietysti ymmärrän kun mies haluaa lapsiaan tavata... mutta nuo keinot menevät jo yli inhimillisyyden eivätkä edesaja lasten oikeuksia.
Miehen kanssa rakastamme toisiamme, ja olemme puhuneet kaikista mahdollisuuksista. Myös tämän lasten äidin vaikutuksesta suhteeseemme. Olemmekin koittaneet panostaa siihen, että tulisimme kaikki toimeen... mahdotonta. ainakin siltä tällä hetkellä vaikuttaa....
selvennykseksi: En siis ole miklään kodinrikkoja tai muutenkaan kauhea ihminen joka yrittäisi millään tavalla rikkoa kenenkään välejä tai satuttaa ketään. Yritän punnita mahdollisuuksia ilman, että menetän oman elämäni jatkuvaan epävarmuuteen ja toisen ihmisen mielialavaihteluille...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suojele itseäsi, jatka elämääsi ilman turhaa taakkaa johon et ole osallinen.
Vuosia sitten aloin seurustella kahden villin koulupojan isän kanssa. Tiesin, mitä olin saamassa eli yhden miehen sijaan kolme "miestä" ja vaikka se iso hyppy tuntemattomaan olikin kolmikymppiselle sinkkunaiselle, lähdin avoimmin mielin suhteeseen.
Enpä tiennyt, että miehen ex voisi olla paha kivi kengässä ; olivat eronneet vajaan vuoden ennen tapaamistamme eli asian PITI olla pois päiväjärjestyksestä. No, kun ex pääsi hajulle, että poikien isällä taitaa olla oikeasti jotain vakavampaa suhteentynkää kehitteillä, alkoi kaikenlaisen kiusanteko... Tapaamisiin liittyen, siihen liittyen, olenko tarpeeks hyvä hänen poikensa äitipuoleksi, osaanko kasvattaa, osaanko laittaa ruokaa... Kahdella sanalla sanoen: hel-vet-ti irti.
Monet kerrat purin huulta, etten tarttunut luuriin ja sanonut sille ämmälle, mitä hänen touhustaan ajattelin... Mutta kivat pojat saivat minut malttamaan mieleni - heidän kanssaan meni heidän äitinsä aiheuttamasta mielipahasta huolimatta hyvin. Mieheni sanoi, että ex on just niitä ihmisiä, joille pahin kuviteltavissa asia on täysin huomiotta jääminen... Siispä annoimme naisen pitää mesoa - no sillä kertaa, kun kuulin kaupungilla hänen levittämäänsä juorua itseäni koskien, lähetin miehellä terveisiä, että yksikin juttu lisää, niin raastuvassa tavataan... Mutta se olikin sitten ainut kommentti hänen suuntaansa. Ex löysi uuden onnen varsin pian meidän jälkeemme, mutta se ei alkuun hänen tahtiaan jarrutellut, vaikka muuta kuvittelimme. Noin neljän yhteisen vuoden ja avioitumisen jälkeen miehen ex alkoi vihdoin hiljetä...
Ei helppi nakki, mutta tähän naiseen "kuoliaaksi vaikeneminen" tepsi...
Ihana kuulla että jollain se loppujen lopuksi voisi toimia. Meilläkin kiusanteko alkoi kun sai tietää että on kyse jostain vakavemmasta.
Lapset ovat ihania. Tulen hyvin toimeen. Vaikka itse en ole äiti, en voisi kuvitellakaan pelaavani samalla tavalla lapsilla, vain sen takia että voisin vaikeuttaa toisen elämää.
No...tämä kaikki on siis mennyt haukkumiseen, kiristämiseen ja onpa nainen mulle töihinkin soitellut, haukkunut miehen ja ksäkenyt minun kieltäytyä tapaamasta lapsia. Kun tämä ei tepsinyt hän on kieltänyt miestä tapaamasta lapsia moneen kuukauteen!
Olemme kokeilleet kaikkea. Olemme yrittäneet olla ymmärtäväisiä ja antanut juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Huonompi homma että vastassa on yksi maialman pahimmista provosoijista . Lisäksi tämä henkilö on täysin kaksi eri henkilöä. Ensiksi saattaa esittää hyvinkin ystävällistä ja rauhallista ja kohta alkaakin huutaminen ja uhkailu. Syiden ei edes tarvitse olla isoja.
Itse sulatan jos nainen mut haukkuu ja mulle huutaa. Jos se hänen oloaan parantaa niin siitä vaan. Mutta se, miten hän pakko pomputtaa miestä ja pelaa lapsilla on se mikä saa mun hampaat kiristymään. Viestit että on sairaalassa lasten kanssa. Vaikka onkin kotona.eikä vaan viitsi vastata puhelimeen eikä avata ovea kun mies paniikissa kiertelee sairaaloita. Puhelut että tule hakemaan äpäräsi pois.... kiristykset että jos et peru lomamatkaa et nää lapsia enää koskaan..... Tuo on kaikki se, minkä takia jaksan miehen tukena taistella (olemme perehtyneet lasten ja isien oikeuksiin, olleet yhteydessä asianajajaan, sossuihin, lastenvalvojiin... selittäneet tapaamisoikeuden merkityksen ja mies on lukenut lasten oikeuksista... mikään ei auta) mutta samalla mietin jatkuvasti että tätäkö se on. Tämäkö on mun tulevaisuus?
Mitäs jos mies hakisi lasten lähihuoltajuutta itselleen?