Olen ällistyneenä kuullut viimeaikoina juttuja tuttavapiirini ihmisistä joilla on ollut todella pitkiä salasuhteita.
Miten pitkiä te tiedätte?
Mikä ihme niissä saa osapuolet jaksamaan ja jatkamaan?
Tuskin salasuhteenkaan jännitys kestää loputtomasti ja puolisoidenkin on ollut pakko aavistaa jotakin.
Miten pitkiä te tiedätte?
Mikä ihme niissä saa osapuolet jaksamaan ja jatkamaan?
Tuskin salasuhteenkaan jännitys kestää loputtomasti ja puolisoidenkin on ollut pakko aavistaa jotakin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Unohtui sanoa, että nämä minun tuttavapiirini tapaukset ovat seuraavanlaiset:
Nainen, 17 vuotta saman miehen kanssa salasuhde. Puoliso ei tietääkseni tiedä.
Mies, 20 vuotta saman naisen kanssa salasuhde, viettävät yhdessä aikaa säännöllisesti lomaillen esim lapissa. Naisen sukulaisia reissussa myös mukana.
Mies, 35 vuotta saman naisen kanssa salasuhteessa. Miehen vaimo tietää. Kakkosnainen sinkku.
En tunne ketään, yleensä salasuhteet jatkuvat keskimäärin kaksi vuotta. Tiedän sen yhden bloggaajan joka on about 8 vuotta rakastanut naimisissa olevaa miestä ja se blogi on järkyttävää luettavaa.
Siinä blogissa mies on lopettanut mutta kakkonen on "ruikuttanut" miehen takasin.
Aivan järkyttävää; mies on lallus ei osaa päättää, nainen tappelee miehen suosiosta, vaimon ilmeisesti tietämättä mitä mies työviikoilla puuhailee.
Tuossa jos missä on nainen menettänyt täysin itsensä, riiedellä vielä tuommoisesta suhteesta, voi elämän hukkamista.
Turha sanoa että rakastaa niin se vie järjen, vähä tyhmäkö tuokin nainen on...
Kyllä, sitä naista on mahdoton ymmärtää miten voi noin alistettu olla, sillähän on aina hirvee itseinho päällä enkä ihmettele! Kai se mies siitä kuitenkin tykkää kun haluaa jatkaa salasuhdetta mutta tosissaan se ei naista koskaan ota kun onhan se osoittanut olevansa ihan älyttömän epätasapainoinen. Kuka sellaisen kanssa voisi arkea elää? Tyypillinen toinen nainen.. Ei mitään itsekunnioitusta.
Oma äitini huorasi 10 vuotta, perhetutun miehen kanssa, siinä hajosi "meidän"perhe, mutta miestä hän ei sitten kuitenkaan saanut. Eniten aina kyseisessä ihmisessä on ihmetyttänyt se. että syy on aina jossain muualla kun hänessä itsessään, tapahtuipa mitä tahansa, niin hän on aina se uhri.
Sanomattakin selvää, että omia vanhempiani katselleena, minä olen todellakin pettämistä vastaan, enkä osaa nähdä minkäänlaista selitystä tai onnetonta syytä moiselle selkärangattomalle touhulle. En ole enää mikään nuori, lähemmäs neljänkymmenen. Itse pidän tiukasti kiinni omasta periaatteestani, ja se on sellainen asia mihin mieheni aina pystyy luottamaan.
Ihmisten noin ylipäätään muutenkin pitäs opetella pitämään kiinni siitä mitä on mennyt lupaamaan! Jos ei pysty lupauksistaan pitämään kiinni, niin niitä ei sitten pidä mennä antamaan.
Naapurin mies huorasi 26 vuotta saman naisen kanssa (,nainen oli sinkku)
Miehen vaimo tiesi suhteesta ainakin viimeiset 12 vuotta , mutta nähtävästi
hyväksyi sen tai ei yksinkertaisesti vaan välittänyt ukkonsa puuhista.
Rinakkaissuhteeni kesti hieman yli 16v. Päättyi miehen yllättävän kuolemaan.
Teimme kumpikin töitä pk-seudulla, jossa kummallakin viikkoasunnot. Pari vuotta miehen kuoleman jälkeen vaihdoin työpaikkaa ja asun nyt viikotkin kotona. Puolisoni tuskin tietää asiasta.
Kuudes vuosi menossa. Miehen avokki ei tiedä. Meillä suhde perustuu aika pitkälle siihen että kumpikaan ei ruikuta toisen perään vakavissaan. Jos ruikuttaa niin se on mies. Tavataan 1-2 kertaa/kk. Voidaan olla viikonloppu yhdessä tai muutama tunti kerrallaan. Se riittää.
Itse olen sinkku.
Mun ystävälläni (52v nainen) on ollut suhde samanikäiseen ukkomieheen 8 vuotta. Sukulaisellani yli 10 vuotta ja mulla vain 2 vuotta....
Tiedän kans yhden viiskymppisen naissuhteilijan. Mikäs sun ystävän nimikirjaimet on?
SL Oulu
Meinasin nauruun purskahtaa. ".. ja mulla vain 2 vuotta... "
Kyllä säälittää nuo naiset, jotka ovat ukkomiesten kanssa useita vuosia. Siinä se elämä menee aika tavalla parisuhdemielessä hukkaan. Eivät tiedä, mitä onni on. Ihan kokemuksesta kerron, koska ajauduin varatun miehen seuraan ja kerrassaan koukutuin. En päässyt jaloilleni itse. Olisin tarvinnut jonkun apua irrottautumiseen. Nyt en tajua, mikä miehessä veti puoleensa.
Ei heistä kukaan sääliä kaipaa. Eiköhän suurin osa heistä ole eronneita, joilla on pitkä parisuhde takana ja koettu, eivät kaipaa enää samanlaista parisuhdetta. Aikuisten ihmisten oma valinta elää elämäänsä ilman turhia haihatteluja ja miehen perään itkemistä.
Jep jep. Esimerkiksi tämä edellämainittu blogisti ei muuta teekkään kun itkee tämän miehen perään joka on naimisissa. Ettei tämä mies vaan "jätä". Ruikuttaa ja ruikuttaa. Hienoa jos joku kylmäpäinen ei OIKEASTI välitä jos rakastettu viettää suurimman osan aikaansa muualla. Käsi sydämellä, kuinka moni ei muka oikeasti välitä??
Rakastettu? Joillekin mies voi olla rakastettu. Ei läheskään kaikille.
Minulle suhde on lähinnä kaverisuhde. En lässytä miehelle enkä tykkää että mieskään lässyttää. Ei sellainen lässytys suukoista yms. esim. tekstareissa ole todellista.
Kun on useamman vuodenkin jatkunut niin kyllä siinä tunteet on pelissä jo,vaikka kuinka järjellä..? yrittää ajatella,joskus vaan ei voi luopua,halua,kumpikaan.
Ei kuitenkaan mitään mieltä roikkua kenessäkään.Enkä usko siinä alun jälkeen mitään jännitystä olevan,ihmisillä vaan on tunteet,miksi joku pettää,en tiedä,täytyyhän siihen olla syy,mikähän sitten vois olla?
Salasuhde kestänyt yli 6 vuotta ja ei mitään tarvetta saada miestä itselleni. En jaksa pyöriä enää baareissa miehiä etsimässä, joten tämä vakipano sopii elämääni tällä hetkellä vallan mainiosti. Syytä hänen pettämiselleen en ole kysellyt, eikä se kyllä minua kiinnostakkaan.
Joo. Luulen että kyse on koukusta, johon jää. Tiedän tapauksen; n.11 vuotta salasuhdetta. Kumpikin tahoillaan avo/avioliitossa, naisella lapsia. Naisen avioliitto kariutui, teki lapsen salarakkaalleen, silti olivat salasuhtesssa sen 5 vuotta vielä (kymmenestä vuodesta). Ilmeisesti nainen halusi lapsen, mies ei. Lopulta kaikki paljastui ja senhän tietää että siinä menee erinäiset sukulaisuus-ystävyys- ym. sekaisin.
Ihmettelen sitä naista miten alas voi vajota? Nainenhan lopulta päättää tehdäänkö lapsia vai ei. Mutta kun "se ei kuulu kellekään muulle" ajatellaan.
Tarkennukseksi vielä: Jokainen saa päättää itse jälkikasvustaan, mutta kyllä isovanhempien, setien ja tätien mielstäni kuuluu tietää että suvussa on uusi jäsen. Puhumattakaan petetystä osapuolesta! Mitäs sitten, jos lapsen isä kuolee ja perunkirjoituksessa vasta tulee esille että miehellä onkin ollut salattu lapsi? Uskomatonta porukkaa.
"Ihmettelen sitä naista miten alas voi vajota? Nainenhan lopulta päättää tehdäänkö lapsia vai ei. "
Ikävä paljastaa totuus, mutta lastenteossa mies on mukana ihan 50/50. Ellei mies halua lasta, niin kantsii sitten käyttää tarkasti kortonkia.
Niin, totta kai. Vastuu kuuluisi kyllä molemmille, mutta jos mies sanoo, että ei halua lapsia ja nainen tekee silti. Onhan näitä nähty: hups unohdin ottaa pillerin tai ei käytetä jälkiehkäisyä kondomin hajottua jne.
Ja kaikkein itsekkäintä on tuo lapsen salailuun lähteminen. Kenen etu? Ei ainakaan lapsen.Ei saa isältään hänelle kuuluvaa huomiota. Taitaa mennä näitten vanhempien piikkiin; voivat jatkaa suhdetta salassa. Sekö on ihanaa?
Pisin tietämäni salasuhde on 12v. Siinä tapauksessa miehellä oli ollut jo toinen perhekin, kaksi lasta 2v ja 4v paljastuessaan.
Useita tapauksia tiedän, joissa salasuhde on jatkanut reilut 10v.
Huh huh! Että ei yksi lehtolapsi riittänyt näille, piti vielä toinen tehdä. Sairasta! No, miesten biologinen tehtävä on hedelmöittää mhdollisimman monta naarasta. Tuossa kuviossa se todela toteutuu. Harmi vaan kun ihmisellä on vain myös tunteet, ajatukset ja arvot. Tuolla mahtisonnilla ne vaan taitaa olla aika rajalliset : )
Kohta 3 vuotta on kestänyt jo suhde naimisissa olevaan naiseen. Alkoi pikkujouluristeilyltä v.-09. Tavataan kerran tai pari kuukaudessa. Itse olen sinkkumies. Joitakin suhdeyrityksiä tässä välillä on ollut.
Tuoko riittää sinulle? Pussien tyhjennysx1/kk.
Meillä oli "toimiva" suhde , kun oltiin molemmat varattuja.
Sitten miehelle tuli ero ja hän vapaana löysi vapaan naisen, jonka kanssa nyt avoliitossa.
Suhde kesti pikkusen vajaa 2v
Kait se ol parempi että loppui.
Nyt sen jo voi noin hahmottaa, vaikka koville ero otti ja itsetunnon vet pohjamutiin,
suhde on alkanut jo 2002 toukokuussa ja jatkuu edelleen.
On suhteita jossa otetaan vain hetki ja mennään sen mukana ei mietitä sen jälkeen mitään jatketaanko vai ei.
Minulla salasuhde kesti 12 vuotta. Olimme kumpikin naimisissa. Suhde päättyi, kun miehestä tuli leski ja hän halusi normaalin parisuhteen. Uutta kumppania hän etsi, kun olimme vielä yhdessä. Suhteemme päättymisestä on kulunut nyt puoli vuotta, mutta vieläkin tekee kipeää. Sain maistaa omaa lääkettä ja tulin petetyksi. Oikein minulle. Nyt olen yrittänyt luoda uudelleen suhdetta aviomieheeni ja se on vaikeaa. Onnistun tai en siinä, niin en koskaan petä enää ketään.
Tiedän erittäin pitkiä, mutta en kerro, eiväthän ne muuten olisi salaisia.
Niin minäkin tiedän. Sellaisen, joka on kestänyt noin 10 vuotta.
Minun suhde naimisissa olevaan mieheen on kestänyt nyt 2vuotta, vielä uskon jatkuvan ainakin toiset 2v Tavataan viikottain ja soitellaan vähintään kerran päivässä.
Itse olen sinkku ja lapseton miehellä on yksi lapsi ja 5v kestänyt avioliitto. Pidän tätä vielä aika lyhyenä suhteena.
Oma salasuhteeni on vasta aluillaan, tosin olemme olleet aiemminkin yhdessä. Toivon sen kestävän hyvin hyvin pitkään, koska hän on ainoa ihminen, jota olen koskaan rakastanut.
Minunkin on vasta aluillaan, vaikka pitkä yhteinen historia onkin.
Toivon myös, että tämä kestää. Helpoa se ei ole, toisen ollessa naimisissa ja toisen sinkku...
Ebin euroshopper enrzi drink
Tiedän parin, joka salasuhteili kymmenen vuotta. Mies oli varattu ja nainen sinkku. Suhde loppui, kun mies jätti ykkösen ja kakkosen kun löysi kolmosen..
Tiedän myös parin joka oli yhdessä salasuhteessa yli 35 vuotta. Mies oli varattu ja nainen eronnut.