Kohta tulee mieheni kanssa 2 vuotta täyteen tapailua. Ensimmäiset 10kk suhteemme oli kevyt suhde. Eli ei virallisesti seurusteltu ja oltu sitouduttu vain toisiimme, vaan vietimme aikaa yhdessä kaikenlaista tehden, elokuvia, ravintoloita, oleilua ja seksiä. 10kk jälkeen päätimme sitten sitoutua vain toisiimme, ei enään ketään muita säätöjä. Kesäkuussa 2012 muutimme yhteen.
Kun olimme tunteneet päälle vuoden menimme viettämään joulua mieheni vanhempien luo. Hänen äidin olin tavannut pikaisesti aikaisemminkin, mutta isää en. Minusta tuntui heti, että minut otettiin avoimin sylin perheeseen, tai anoppi ja appi otti... mieheni sisarrukset eivät minusta liiemmälti pidä??! Mutta mieheni vanhempien kanssa tulen tosi hyvin toimeen. Se perhe on jotenkin ihan erilainen kuin omani, tulevat kaikkien sukulaistensa kanssa toimeen, välittävän oloisia, kiinnostuneita. Olen saanut kutsut heiltä sukulaisen hautajaisiin ja ristiäisiin yms. juhliin. Viihdyn tosi paljon heillä.
Mieheni ei ole tavannut vielä koskaan vanhempiani. Äitini sanoi, että ei ole niin kiire nähdä miestäni (viime keväänä). Hän ajattelee "mustasukkaista" isäpuoltani ja itsekin jotenkin pelkään häntä, kun hän on niin tyly aina kaikille ihmisille, vaikka loppujen lopuksi, kun hän on tavannut entisiä miehiäni, niin ovat he tulleet aina hyvin juttuun. Äiti vaan jotenkin iskostaa mieleeni tälläisiä ajatuksia, että ei kannata tuoda kotia ketään, kun hän pelkää itse isäpuoleni mustasukkaisuutta. Minua jotenkin hävettää viedä ketään kotia, siellä he elelevät kahdestaan eristyksissä muista ihmisistä. Isäpuoli käy kyllä töissä ja kun tulee töistä menee samantien vain makoilemaan, katsomaan telkkaria ja siinä se makoilee aina seuraavaan päivään asti. Heillä ei ole ketään ystäviä. He eivät käy kuin kaupassa, joskus koirapuistossa ja veljeni luona toisella paikkakunnalla. Äitini ei juo ollenkaan alkoholia ja isäpuoli juo joka perjantai "koomat" ja lauantain sekä sunnuntain potee rapulaansa. Koko elämäni ajan se on ollut samanlaista. Aikaisemmin äidillä oli ystäviä sekä hänen siskot olivat hänen kanssaan, mutta vuosien aikana isäpuoleni on karkottanut kaikki.
Mieheni ei ole koskaan itse ehdottanut, että haluaisi tavata vanhempani, enkä itsekään ole puhunut siitä asiasta mitään, että he tapaisivat. Olen kyllä sanonut, joskus, että miksei hän koskaan kysele vanhemmistani mitään. Että hän ei tiedä edes äitini nimeä. Jotenkin minua pelottaa, että kun veisin hänet kotia, vanhempani olisivat sellaisia kuin ovat.. epäsosiaalisia ja epäkiinnostuneita muista ihmisistä. Ja tämän johdosta mieheni ajattelisi heistä kaikenlaista inhottavaa ja kenties sanoisikin minulle nämä asiat.. ja jotenkin se satuttaisi. Minusta hän voi sanoa mitä vain, mutta vanhempani ovat mitä ovat...
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuu vain, että ei ole normaalia asua jonkun kanssa, joka ei ole koskaan edes tavannut vanhempiani eikä tunnu olevan kiinnostunut edes tapaamaan. Se olisikin sitten toisenlainen ongelma. En tiedä kumpi tässä on pahempi, se että mieheni ei tunnu olevan kiinnostunut vanhemmistani vai se, että vanhempani eivät ole kiinnostuneita tapaamaan miestäni.. En ole myöskään koskaan kertonut omasta lapsuudestani miehelleni paitsi siitä ajasta, kun biologinen isäni ja äitini olivat vielä naimisissa.
Kun olimme tunteneet päälle vuoden menimme viettämään joulua mieheni vanhempien luo. Hänen äidin olin tavannut pikaisesti aikaisemminkin, mutta isää en. Minusta tuntui heti, että minut otettiin avoimin sylin perheeseen, tai anoppi ja appi otti... mieheni sisarrukset eivät minusta liiemmälti pidä??! Mutta mieheni vanhempien kanssa tulen tosi hyvin toimeen. Se perhe on jotenkin ihan erilainen kuin omani, tulevat kaikkien sukulaistensa kanssa toimeen, välittävän oloisia, kiinnostuneita. Olen saanut kutsut heiltä sukulaisen hautajaisiin ja ristiäisiin yms. juhliin. Viihdyn tosi paljon heillä.
Mieheni ei ole tavannut vielä koskaan vanhempiani. Äitini sanoi, että ei ole niin kiire nähdä miestäni (viime keväänä). Hän ajattelee "mustasukkaista" isäpuoltani ja itsekin jotenkin pelkään häntä, kun hän on niin tyly aina kaikille ihmisille, vaikka loppujen lopuksi, kun hän on tavannut entisiä miehiäni, niin ovat he tulleet aina hyvin juttuun. Äiti vaan jotenkin iskostaa mieleeni tälläisiä ajatuksia, että ei kannata tuoda kotia ketään, kun hän pelkää itse isäpuoleni mustasukkaisuutta. Minua jotenkin hävettää viedä ketään kotia, siellä he elelevät kahdestaan eristyksissä muista ihmisistä. Isäpuoli käy kyllä töissä ja kun tulee töistä menee samantien vain makoilemaan, katsomaan telkkaria ja siinä se makoilee aina seuraavaan päivään asti. Heillä ei ole ketään ystäviä. He eivät käy kuin kaupassa, joskus koirapuistossa ja veljeni luona toisella paikkakunnalla. Äitini ei juo ollenkaan alkoholia ja isäpuoli juo joka perjantai "koomat" ja lauantain sekä sunnuntain potee rapulaansa. Koko elämäni ajan se on ollut samanlaista. Aikaisemmin äidillä oli ystäviä sekä hänen siskot olivat hänen kanssaan, mutta vuosien aikana isäpuoleni on karkottanut kaikki.
Mieheni ei ole koskaan itse ehdottanut, että haluaisi tavata vanhempani, enkä itsekään ole puhunut siitä asiasta mitään, että he tapaisivat. Olen kyllä sanonut, joskus, että miksei hän koskaan kysele vanhemmistani mitään. Että hän ei tiedä edes äitini nimeä. Jotenkin minua pelottaa, että kun veisin hänet kotia, vanhempani olisivat sellaisia kuin ovat.. epäsosiaalisia ja epäkiinnostuneita muista ihmisistä. Ja tämän johdosta mieheni ajattelisi heistä kaikenlaista inhottavaa ja kenties sanoisikin minulle nämä asiat.. ja jotenkin se satuttaisi. Minusta hän voi sanoa mitä vain, mutta vanhempani ovat mitä ovat...
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuu vain, että ei ole normaalia asua jonkun kanssa, joka ei ole koskaan edes tavannut vanhempiani eikä tunnu olevan kiinnostunut edes tapaamaan. Se olisikin sitten toisenlainen ongelma. En tiedä kumpi tässä on pahempi, se että mieheni ei tunnu olevan kiinnostunut vanhemmistani vai se, että vanhempani eivät ole kiinnostuneita tapaamaan miestäni.. En ole myöskään koskaan kertonut omasta lapsuudestani miehelleni paitsi siitä ajasta, kun biologinen isäni ja äitini olivat vielä naimisissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi tehdä ongelmaa jota ei ole? Sinun miestä ei kiinnosta sun vanhemmat ja sinun äitisi kertoo ettei tarvi tuoda miestäsi sinne, kun sun isäpuoli on vähän pipi päästään.
Tyydy tuohon, kerta sinun miehesi puolen vanhemman- ja sukulaissuhteet toimivat.
Ei aina voi saada kaikkea...
Ehkä miehesi luottaa siihen että tapaaminen tapahtuu kun aika on kypsä? Ehkä hän ei stressaa tällaisista asioista?
Ja voithan kertoa hänelle että teidän vanhukset elää simppelisti, isäpuolesi on mustis sinusta (sehän vain osoittaa että hän välittää sinusta kuin isä tyttärestään) ja etteivät he ole niin "eläväisiä" kuin hänen vanhempansa.
Ja minusta vanhempasi eivät todellakaan kuulosta mitenkään oudoilta, samanlaisia pariskuntia tylsine elämineen löytyy paljon!
Avokkini vanhemmat ovat juuri niin kuin kuvailit omia vanhempiasi. Minua se ei haittaa ollenkaan, on kiva viettää viikonloppu maalla hiljaisuudessa, lukea ja katsella telkkaria. Avokkini isä vaihtaa pikaisesti kuulumiset ja sitten vetäytyy omiin oloihinsa :)
Eipä tämäkään asia ole ihan noin yksioikonen. Miten paljon asiaan liittyy muita asioita, joita kirjoittaja ei kerro.
En usko tarinan olevan ihan näin.