Onkos koskaan ja missään tapahtunut, että sieltä naista alistavista kulttuureista tullut mies olisi vaihtanut uskontoaan ja tapojaan (länsimaisen) naisen mukana? Hirveän yhteen suuntaan toimivilta tämän palstan rakkausjutut vaikuttaa.
Eipä taida kotoutuminen olla kovin syvällistä. Tai esimerkkejä olis hauska tietää.
Eipä taida kotoutuminen olla kovin syvällistä. Tai esimerkkejä olis hauska tietää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä on.
Tuttavani aviomies, joka on iranista, vaihtoi uskontonsa kristinuskoon. Hän oli ollut suomessa jo useita vuosia ennen kuin he tapasivat, ja kun suunnittelivat häitään, mies vaihtoi uskontonsa ja ystävättäreni sai perinteiset suomalaiset kirkkohäät.
Kyllä näitä on, oma mieheni on yksi niistä. Syntyisin Pohjois-Afrikasta ja on nyt kääntymässä kristinuskoon. Toisin ei samaan kirkkokuntaan kuin minä (emme asu Suomessa, joten luterilaisia on täällä melko vähän). Kristillinen kasvatus tulee myös lapselle.
Alkuperäisen kysyjän kannattaa muistaa, että monissa muslimimaissa islamista pois kääntyneitä pidetään alimpana pohjasakkana, ja rangaistuksena voi olla jopa kuolema. Lisäksi on tietysti vaarana, että joku yksittäinen hullu yrittää hyökätä käännynnäiseksi tiedetyn kimppuun, jopa täällä Euroopassa. Tästä syystä harva ent. muslimi juurikaan puhuu julkisesti kääntymisestään. Useimmissa maissa, joissa kristinusko on valtauskonto, suuremmat kirkot kuitenkin järjestävät ihan omaakin uskonnonopetusta/tilaisuuksia kiinnostuneilla tai kääntyville muslimeilla. Tietääkseni näin on myös Suomessa. Sinänsä täällä Keski-Euroopassa on juuri niin päin, että harva kristitty kääntyy muslimiksi. Sen sijaan toisin päin on huomattavasti yleisempää. Suomen lukumääristä minulle ie ole tietoa.
Onko kotoutuminen sitä, että ottaa maan valtauskonnon? Sitten en itsekään taida olla kovin kotoutunut.
En tiedä, lasketaanko Vietnam "naista alistaviin kulttuureihin", mutta tiedän tapauksia, että vietn. mies on kääntynyt kristinuskoon, koska suomal. kihlattu on asettanut tämän ehdoksi avioliitolle. Ja jos suomal. osapuoli on kristitty, myös lapset on yleensä kastettu eli otettu seurakunnan jäseniksi, vaikka lapsen uskonnosta saavat molemmat vanhemmat sopia.
On ihmisiä, jotka kääntyvät toiseen uskoon, koska saavuttavat sillä jotakin (esim. avioliiton) ja on niitä, joille puolison uskonto toimii kimmokkeena oman vakaumuksen tarkasteluun.
Olen itse säilyttänyt oman vakaumukseni, ja mieheni on tehnyt samoin. Eiköhän suurella osalla ole näin.
Itseasiassa Suomessa on käytäntönä että lapsi liitetään automaattisesti äidin uskontoon ja saa myös äidin sukunimen, mikäli ÄITI ei toisin halua. Laillisesti isältähän ei kysytä yhtään mitään, se on sitten äidistä kiinni mikäli hän haluaa ottaa isän mielipiteen huomioon...
"Itseasiassa Suomessa on käytäntönä että lapsi liitetään automaattisesti äidin uskontoon"
Ehkä saivartelua, mutta korjataanpa väärinkäsitys, että kyse olisi muka automaatiosta. Uskonnonvapauslaissa, 3 §:ssä, sanotaan näin:
"Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jos tuomioistuin on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 9 §:n 3 momentin nojalla päättänyt tehtävien jaosta lapsen huoltajien kesken toisin, noudatetaan kuitenkin tuomioistuimen päätöstä."
Lapsen uskonnon ei siis ole _pakko_ mennä äidin uskonnon mukaan. Toisinkin voi toimia, laki mahdollistaa sen. Eikä äidilläkään muuten aina ole uskontoa, johon liittää. Mutta jos tulee erimielisyyksiä, tietty viime kädessä äiti usein päättää.
Lisäksi vielä sen verran, etteivät Suomessakaan sentään kaikki tee lapsia avoliitossa, seurustelusuhteessa tai pidä eri sukunimiä aviossa. Jos perheellä on yhteinen sukunimi, tämä kyllä annetaan myös lapsille. Useimmiten perheen nimi taitaa olla isältä. Isän nimen saa kyllä myös antaa au-lapselle, jos isyys on tunnustettu. Lisäksi sen verran pitää vielä todeta, että moku-pareista suurin osa taitaa olla ihan naimisissa, koska se on viisumiteknisistä syistä usein ainoa mahdollisuus.
Toisaalta Ap. taisi kysellä ihan omasta tahdostaan esim. uskontoaan vaihtaneiden perään, ei niinkään siitä, onko äidin mahdollista pakottaa oikeusteitse lapsensa omaan uskontoonsa tai ottamaan oman nimensä. Lain äidille antama valta-asema kun ei sinällään kerro mitään toisen puolison kotoutumisesta Suomeen.
Eli se on laillisesti täysin äidistä kiinni, mikäli hän haluaa ottaa miehen kannan huomioon tai tehdä täysin diktaattoorisen päätöksen.