Istun hiljaa olohuoneen sohvalla. Oksettaa. Mulla on ihan tyhjä olo. Kuusi vuotta asuttu yhdessä ja nyt mies kertoo ettei halua olla enää minun kanssa... Rakastamme molemmat toisiamme paljon, mutta se ei riitä. Vaikka suhteessamme on kaikki hyvin, sekään ei hänelle riitä. Seksimme on loistavaa ja olemme kuin luodut toisillemme. Hän on minun elämäni rakkaus. Mies jonka kanssa kuvittelin viettäväni loppu elämäni. Mies jonka kanssa halusin lapsen. Sattuu, niin syvälle sydämeen sattuu. Kun suhde etenee ja syvenee, rakkaus muuttuu. Se muuttuu valtavaksi välittämiseksi... Mutta sitä mieheni ei ymmärrä. Minulle se turvallinen tunne, toisen syvä välittäminen olisi riittänyt. Hänelle ilmeisesti ei. Koko maailmani kääntyi tänään ylös alaisin. Minkälaista ironiaa elämä antaakaan. Minä ajattelin juuri jokin aika sitten, miten suhteemme tarvitsee muutosta. Tajusin etten voi elää ilman häntä. Muutos olisi ollut lapsen hankinta. Ja kohta olen ihan yksin...... Makasimme pari tuntia meidän sängyllä ja itkimme. Puhuimme ja itkimme. Haluamme molemmat pitää toisemme elämissämme. Toki tarvitsemme molemmat aikaa, jotta haavat pääsevät parantumaan. Jotta voimme nähdä toisemme vain kavereina. Miten tässä näin kävi? Ymmärrän sinua, rakas, mutten haluaisi päästää irti...
Tässä päällimmäiset ajatukset meidän erosta... Onneksi tärinä on loppunut, pahaolo on vieläkin. Teimmehän päätöksen erosta vain muutama tunti sitten. Jospa tämä olisi vain pahaa unta.. Tiedän ettei ole. Päätäkin särkee. Miten pärjään kahden koiran kanssa yksin? En voi muuttaa kerrostaloon. Koirilla on kova vahtivietti. Huoh. Huominen pelottaa. Ensimmäistä kertaa pelkään tulevaisuutta.
Tässä päällimmäiset ajatukset meidän erosta... Onneksi tärinä on loppunut, pahaolo on vieläkin. Teimmehän päätöksen erosta vain muutama tunti sitten. Jospa tämä olisi vain pahaa unta.. Tiedän ettei ole. Päätäkin särkee. Miten pärjään kahden koiran kanssa yksin? En voi muuttaa kerrostaloon. Koirilla on kova vahtivietti. Huoh. Huominen pelottaa. Ensimmäistä kertaa pelkään tulevaisuutta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko sillä miehellä uusi? Tekeekö mieli sinkkuilla? Toivottavasti osaat kaivaa hänestä ulos ne raa'atkin motiivit. Se auttaa sua näkemään selvemmin ja tuntemaan eri tunteita surun lisäksi. Halaus.
tiedän tunteen kun sanoilla ei voi kuvailla. itse toinen lähti hyvin yllättäen 5,5v suhteesta, josta 4 vuotta yhdessäeloa. ensimmäiset pari viikkoa meni seiniä tuijotellen.
faktat: vain aika parantaa. etäisyys on toiseksi tärkein, vaikkakin vaikein osa toteutettavaksi. joitakin kuukausia siinä meni, parin kk:n päästä selvisi että hänellä oli ollut lähes heti uusi. nyt pari vuotta mennyt, lähes vuosi takana uutta suhdetta, avoliitto ja hyvin menee. välillä tulee ajateltua, vastauksia kun en oikein saanut. fakta: KYLLÄ SE SIITÄ.
Ei tuohon voi sanoa kuin voimia, sisko. Tunteiden maailma on siitä julma paikka, että joskus täydelliseltä tuntuvat suhteet eivät siltikään riitä toiselle. Se voi olla jokin niinkin hassu ja pikkiriikkinen juttu kuin outo tunne takaraivossa, joka saa lähtemään. Toiset ihmiset ovat vain enemmän näiden tutneidensa vietävissä kuin toiset.
Oma exäni lähti kaikin puolin täydellisestä suhteestamme juuri tälläisen mutu-tuntuman takia reilu kuukausi sitten. En ymmärrä sitä vieläkään, mutta en voi olla katkera tai vihainen siitä, että toinen seuraa sitä mikä hänestä on oikein. Sitä varmaan on se oikea rakkaus; kyky rakastaa vaikka ei saa vastarakkautta...
Ajan kanssa nuo pahimmat tunteet laimenevat, mutta en voi luvata parantumista hetkessä. Minä olen siirtynyt nyt shokkivaiheesta siihen suremiseen ja kaikki ne myrskyävät tunteet ovat nyt muuttuneet pelkäksi ikäväksi. Voimme molemmat vain toivoa, että kyllä se ilo sieltä tulee. Paljolti se on myös omasta asenteesta kiinni. Yritä tehdä asioita joista nautit ja vietä mahdollisimman paljon aikaa läheistesi kanssa. Puhu asioista. Se helpottaa.
Voimia ja jaksamista.
Voi kiitos ihanista tsempauksista. Tähän asiaan liitty niin paljon muutakin, nyt kun ollaan aioista puhuttu. Se on jännä miten toinen on aina vannonut puhumisen nimeen ja sitten kun itsellä onkin vaikeita tunteita, niin niist ä ei osata puhua äänen. Yksistään vain on tuo toinen osa puoli olojensa kanssa pähkäillyt. Oon aika tempperamenttinen ihminen ja kun oon pahalla päällä se näkyy. Mies on sitten herkkänä ihmisenä ottanu kaiken itteensä ja nyt sit pahaolo vei voiton ja hän halus siks erota. On se mulle joskus sanonu miten se ei kestä mun raivoomista, mutta nepä oo osannu ottaa sitä niin tosissani. Sit täs on vielä semmonen tyhmä kännisäätö siltä, jota kylläkin katuu syvästi. Ei oo käyny onneks panemas, mut silti....... Homman nimi on nyt asumusero. Eilen illal puhuttiin asiat halki ja kun saman katon alla olo ei tosissaan onnistu, lähen minä tänään evakkoon. Mies saa ettii itselleen sillä aikaa asunnon. Sit kun haavat on vähän parantunu niin aletaan pikkuhiljaa tapailee toisiamme. Molemmat me halutaan olla yhes ja miehenikin näkee meidät lopun elämän kestävässä kumppanuudessa. Kumpikaan ei voi siis kuvitella elävänsä ilman toista. Aika kuitenkin näyttää onnistuuko tää, vai ollaanko me hajottu liikaa.... Rakastaminen ja välittäminen meijän suhtees on tosi syvää, mut tietenkin se rakkaus on muuttunu ajan myötä. Ei intohimoa ja kipinää oo suhtees iäisyyksien ajan, jos näitten asioitten eteen ei tehä töitä. Oon ehottanu miljoona kertaa kuuden vuoden aika, et käytäs treffeillä. Mut ei, hänen mielestä me vietitään laatuaikaa ihan täs kotona, minä katsellen telkkari ja hän pelaten pokeria. Mies varmaan ymmärtää nyt laatuajan merkityksen suhteen romanttisessa mielssä. Siks muutetaan erilleen ja aletaan pikkuhiljaa tapailla, koska sit me ei vietetä muuta, kun laatuaikaa. Minä en tiuski arkisista asioista, kuten kotitöistä yms kaikki muu arjen rasite on poissa meijän niskoilta, kun ei asuta yhes.
Ja mitän tohon säätöön tulee, päätin heti, ettei mikään pikkulutka oo sen arvonen, et me erottas sen takii. Se ämmä oli vaan yks niitti lisää mun miehelle se pahaan oloon.... Joka sit purkautu tänä hirveenä härdellinä. Huhhuijaa, nyt on aika selkee olo, helpottunu, vaik toki toi säätö tulee mieleen vähän väliä ja ihan puistattaa. Yöks. Se täs vaan on kaikista kummalisinta, kun kaikki on niin kuin ennen, mut silti kaikki on ihan toisin mun ja mieheni välillä... Yritän kirjottaa tänne meijän väleistä, kunhan aikaa menee ja muutoksia tulee. Jos joitain kiinnostaa lukea....
Totta kai kiinnostaa lukea ja kaiken tuon läpi käyneenä voin sanoa, että tuo juttu päättyi paremmin kuin olisi voinut toivoa. Onnea! Ja selityksenä, miksi ajattelen näin on se, että ette päätyneet kokonaan eroon vielä. On hyvä ottaa etäisyyttä ja katsella suhdettanne eri näkökulmasta. Nyt kun ette ole koko ajan toistenne seurassa ja välillä ehtii ehkä tulla jopa ikävä, niin silloin tajuaa kuinka tärkeä se toinen on.
En nyt lähde liputtamaan puolestanne vielä, mutta minusta tässä tilanteessa ei voi olla kuin ns. "hyviä" lopputuloksia. Parhaassa tapuksessa tajuatte tunteenne ja jatkatte yhdessä eteenpäin, huonoimmassa tajuatte tunteenne ja päädytte eroon. Kun on loppuun asti yritetty niin ei ainakaan jää mitään epäselvää. Omalla kohdallani tuntuu, että meiltä jäi kaikki kesken ja siksi haluaisin vielä uuden mahdollisuuden.
Muutenkaan en tajua ihmisiä, jotka tuomitsevat uudet yritykset heti huonoiksi ideoiksi. Kyllä aikuiset ihmiset tietää mitä tekee ja jos molemmat ovat siihen valmiita, niin siitä vaan. Ei siinä minusta mitään menetä, varsinkin jos suhtautuu asiaan realistisesti ja tiedostaa, että tässä on mahdollisuus myös eroon. Jos on paljon hyviä muistoja vaakakupissa, ei niitä kannata tuosta vain heittää menemään.
Onnea uudelle yrityksellenne ja pistele ihmeessä päivitystä tilanteesta :)
Tiedän tunteen:(.Istun itsekin paraikaa olohuoneen sohvalla ja kuuntelen kun rakastamani ihminen nukkuu eri huoneessa koska ero on tullut.Oltiin yli 9vuotta yhdessä ja yhteis asumista 7 vuotta.Eron syy oli ettei toinen enää rakasta minua ja ollaan kuin hyviä ystäviä ja että on löytänyt uuden ihastuksen.Kyllä kaikki tuntuu nyt niin turhalta ja tyhjältä.Rakennettiin omakotitalo yhteisvoimin ja tehtiin siitä meidän näköinen talo missä sitten asutaan loppuelämämme.Lapsiakin ollaan suunniteltu aivan viime viikkoina ja häitä ensi kesälle.Kaikki tuntui niin uskomattomalta ja hienolta kunnes yks kaunis ilta avovaimoni ilmoitti ettei halua enää jatkaa suhdetta ja että on löytänyt uuden.Silloin kaikki romahti :(
Olen yrittänyt saada ajatuksia kokoon 2vkoa,mutta kaikki menee vain vielä sekaisemmaksi kun mietin asioita päässäni.
En pysty olemaan vihainen ihmiselle ketä rakastan, vaan kaikki tuska ja viha purkautuu siihen kolmanteen pyörään.
Tätä tuskaa ja ikävää ei voi tässä nyt kuvailla.
Olisin valmis antamaan kaiken tämän anteeksi,unohtamaan ja jatkamaan tätä unelmaa.
Vaikeinta tässä on että tunteet ei ole muuttuneet mihinkään,päinvastoin Rakastan häntä yhä enemmän.
Ehkä olisi helpointa vain päästää irti ja antaa toisen mennä,koska hänkin kärsii tästä tosi paljon.Muttei se ole niin yksinkertaista kaikkien näiden vuosien ja hienojen muistojen jälkeen.
Voimia kaikille jätetyille.Kyllä elämä vielä voittaa!!
Sinulla juuri samanlainen tarina kun mitä minulle tapahtui 1vko sitten. On omakititalo,hyvät työt, yksi ihana poika 3,5v. Kaiken piti olla ok mutta...
sitten ilmoitetaan että minulla on toinen mies ja tunteet sinuun on hävinny.
Olisin valmis jatkamaan suhdetta ja antamaan anteeksi mutta hänestä ei ota
selvää mitä hän haluaa.
Asutaan vielä samankaton alla mutta nukutaa eri huoneissa..tuskaa! Kaipaan
häntä vaan enemmän
Kurkkua kuristaa. Vaimo haluaisi olla vaan yksin jossakin miettimässä.
En tiedä!
Se on niin älytön tunne tämä rakkaus. Silloin kun se on oikeasti syvää... Kyllähän suhteessa tulee ihastuksia. Oon minäkin ollu ihastunu muihin miehiin. Niitten ihastusten eteen ei vaan saada alkaa tekemään asioita. Koska kyllähän yksi asia johtaa aina toiseen. Ajan kuluessa. Toivotan sulle paljon jaksuja. Tänne voit avautuu asioistas ja tunteistas, jos haluat. Puhuminen ja aika parantaa haavat, vaikkei elämää osais kuvitella eteen päin enää ollenkaan.... Voimia
Luin aloittajan viestit läpi. Peli vaikuttaa menetetyltä. Tekstistä paistaa läpi voimakastahtoinen minä minä nainen, joka päättää perheen asiat. Kiltti herkkä mies on hiljalleen tukehtunut suhteessa ja hän yrittää pyristellä irti siitä niillä keinoilla mitä hänellä on. Hän on joustanut paljon suhteessa ja taas mukautuu osoittain ap:n toiveisiin, koska pääsee sillä lailla helpommalla, mutta todellisuudessa irrottautumisprosessi ap:sta on menossa. Ei hän muuton jälkeen rupea deittailemaan ap:n kanssa. Mahdollisuudet romanttisiin hetkiin ovat olleet kaiken aikaa olemassa. Olisi voitu käydä ulkona, elokuvissa , romanttisilla illallisilla, laivalla.
Kaikkein eniten viestiessä minua häiritsi sana pikkulutka. Ap:n mies on pitänyt naista mukavana, koska oli viettänyt aikaa hänen kanssaan.. Ap vähättelee ja hakuu törkeasti naisen,
Ihmettelen aina näitä juttuja, joissa kerrotaan että rakastamme toisamme valtavasti, mutta seuraavassa lauseessa päätetään erota. Jos oikeasti rakastetaan valtavasti, ei silloin erotota. Kyllä siltä eroa haluavalta osapuolelta on rakkaus loppunut. Miksi muuten hän haluaa erota.
Tämän viestin tarkoitus oli ravistella. Toivottavasti tulkintani on väärä ja kaikki päättyy hyvin. Siinä ap on oikeassa että kannattaa purkaa niitä tunteita kirjoittamalla.
Sinun mielestäsi teidän suhteessanne on kaikki hyvin. Miehen mielestä ei. Lapsen saaminen muuttaa tottakai suhdetta, mutta lapsen avulla sitä ei pidetä kasassa. Joten aikamoista muutosta olisit seuraavaksi suhteeseenne halunnut. Vastoin miehen tahtoa. Sun kirjoituksistasi tulee tunne, että sinä olet teidän suhteessa ollut se, joka tahtoo ja haluaa ja jonka mielen mukaan olette elämäänne eläneet.
Oletko koskaan aikaisemmin kysynyt mieheltä, miltä hänestä tuntuu, mitä hän haluaa suhteeltanne? Jos olet, niin oletko kuunnellut häntä ja ottanut vihjeistä vaarin?
Monesti kun suhteesta muutetaan erilleen miettimään asioita, niin se johtaa lopulliseen eroon. Oletko valmistautunut siihen? Miehellähän on ollut jo jotain sutinaa, niin empä menisi vannomaan, että vietätte loppu elämänne yhdessä. Tosi ilkeästi toisesta naisesta puhut. Hänessä on kuitenkin ollut jotain, josta miehesi viehättyi.
Juttu on paljon monimutkaisempi, kuin mitä tänne kirjoitan. Olen kirjoittanut tänne vain tuntojani ja välillä sitä mitä sylki suuhun tuo. Ensinnäkin eroaminen oli miehen hätähuuto, kun ei muuten osannut huonoa oloonsa ilmaista. Ollaan juteltu nyt niin paljon asioistan keskenämme, molemmat tietää missä mennää ja molemmat haluaa todella yrittää! Olen voimakastahtoinen ja MINUN vuorovaikutustaidoissa on ollut iso aukko koko meidän suhteen ajan. Molemmissa on ollut paljon vikaa ja nyt kun nää asiat on tullu ilmi, nää viat missä meidän tulee panostaa, molemmat on valmiita yrittämään. Se että tuutte sanoo mulle, ettei tää meidän juttu tuu onnistuu enää, on puppua, koska te ette oo me. Te ette tiedä miten paljon ollaan puhuttu ja puhuttu ja te ette tiedä mitä mieheni on mulle puhunu... Ja sorry, jos jotain loukkaa sana pikkulutka. Sitä se tyttö on. Hänellä ei ole kavereita, hänestä ei yleisesti tykätä ja hän valehtee kaikesta mistä vaan voi ihminen valehdella. Moni ihminen varmaan törmää kerran jos toisen elämässään sellaiseen ihmiseen, jolle ei voi kertoa mitään luottamuksellista tietoa ja jonka puheisiin ei voi uskoa, koska ikinä ei voi tietää mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Tämä ihminen on juuri tällainen. Tiedän sen siksi että asun hyvin pienellä paikkakunnalla. Tälläsella, kaikki tuntee kaikki. Lutka sana tulee siitä, että tyttö oikeesti jakaa itseänsä. Panee kaikkia. On pettänyt omat ystävänsäkin panemalla joittenkin heidän miesystäviä. Eli kyse on ihmisestä jolla ei ole minkäänlaista käsitystä moraalista ja lojaaliudesta... Että näin.
Enkä halunnut lasta paikaamaan rikkinäistä parisuhdetta, koska meillä meni oikeasti hyvin. Mieskin sanoi, että näin olisi voinut jotkua vielä vuosia, koska meillä menee ihan mukavasti. Hyvä että asiat tuli nyt ilmi. Ainut mikä on mättänyt suurimmaksi osaksi on tuo minun ulosanti, kun en osaa pistää sanojani niin, ettei ne loukkaisi. En halunnut lasta juuri nyt vaan joskus tulevaisuudessa. Vielä tuohon minäminä- hommaan, kyllä minä olen se meistä, joka on kantanut vastuun kaikesta. Käytännön asiat, raha, koirat... Yms. Pakkohan jonkun on, jos toinen ei ole oppinut elämässään tiettyjä asioita tekemään.. Kuten kantamaan vastuuta mistään.
Je vielä se, että en tiedä mikä tuossa tytössä on viehättänyt juurikin sen takia, koska miehenikään ei hänestä paljoa pitänyt. Mieheni on hyvin pahoilllaan ja katuu syvästi tekoaan eikä käsitä sitä, että on voinut minua niin pahasti satuttaa. Vaikka mieskin oli sitä mieltä, ettei känni ole ikinä syy pettämiseen, niin se on kuulema ainut syy minkähän nyt löytää teolleen...
Ja vielä... Tottakai kirjotan tänne ilkeästi, koska siis puran tänne vain tuntojani. Mitä muuta tunnetta pettäminen nyt voi herättää, kuin raivoa.
Ja mitä tuohon oletko valmis jos tuleekin ero, niin en ole valmis. Aika näytää. Aika näyttää myäs sen pystynkö minä antamaan anteeksi hänen tekonsa. Tiedän itse tekeväni kaikkeni muuttuaksen, mutta pettäminen onkin sitten ihan eri juttu... Kun vain ongelma toisen käytöksessä.
Sorry, viel on pakko kun luin noit uusia kommia täs uudelleen. Mieheni ei oo viettäny aikaa tän tytön kanssa. Tyttö oli tuppautunu jätkien illanviettoon ja tää pettäminen oli yks känninen ilta. Puhun tästä tytöstä siks alentavasti, et en todellakaan anna toisen tekemän tyhmän erehdyksen pilata kaikkee sitä mitä meillä on. Ja lutka sanan selitinkin jo tuolla... Toiseks miehini ei oo mikään nöyrtyvä, alentuva hissukka, vaan ollaan molemmat aika räiskyviä ja tulisia persoonoja. Mieheni on vaan sit vähän herkempi.. Ollaan tehty isot päätökset aina yhdes, mut niin kuin jo mainitsin kaikki arkinen vastuu jäi sit mulle.. Vaikka teidän epäilijöiden kommat tuntuu pahalta ja kuohuttaa, kiitos silti niistäkin. Negatiiviset kommat saa miettii asoita eri kantilta. Toisen puoliskon kans jutelles osaan sit olla ens kerran taas vähän fiksumpi näis, kun saan täält eri näkökulmia. Jot kiitos niistäkin, vaikka surupuseroon tuleekin aatelles, et joku ei usko meihin. Josko nyt riittäs tältä illalta. :) hyvää yötä ja parempaa huomista!
Voimia sinulle,minulla oli sama tilanne vuosi sitten,muistan sen tuskan tunteen ja ahdistuksen,minua auttoi ystävät eteenpäin,soittelin kaikille ystäville ja sanoin että tarvitsen heitä,ilman ystäviä ja sukulaisia en olisi tässä,vaikka nyt kesällä paljastui että olikin toinen nainen kaiken takana..elikkä taas kun olin päässyt jaloilleni paljastu uusia salaisuuksia,Pitkä prosessi tää on kun yhteistä taivalta takana 24 vuotta...mutta nyt menossa viha vaihe ja urheilusta olen saanut voimaa...kyllä se tästä...ja ammatti apuakin kannattaa hakea...heti..
.
p.s.hakeudu muiden seuraan aluksi...,myöhemmin voi jo olla yksin...
"Lutka sana tulee siitä, että tyttö oikeesti jakaa itseänsä. Panee kaikkia. On pettänyt omat ystävänsäkin panemalla joittenkin heidän miesystäviä. Eli kyse on ihmisestä jolla ei ole minkäänlaista käsitystä moraalista ja lojaaliudesta... Että näin."
Miksi teidän kylän parisuhteessa olevat miehet eivät pidä housuja jalassaan. Eikö miehillä ole vastuu omasta parisuhteestaan.
Tuosta kamalasta päivästä on nyt reilut kolme kuukautta..
Saatiin puhuttua kaikki asiat tuolloin läpi ja meidän välit on lämmenneet sen jälkeen todella paljon! :) Tai siis eivain tosi paljon, vaan me ollaan yhdessä jälleen. Mies sanoi mulle pari päivää sitten, ettei ymmärrä mitä hän oikein kuvitteli, kun ajatteli voivansa elää ilman minua... Ne kolme pientä sanaakin hän minulle sanoi.
Voi kun minulle kävis samoin.Ollaan eron partaalla mutta tunnen että minulle sopii vain tuo nainen. Naisella ei kuulema ole tunteita minua kohtaan sanoo kumminki
minun olevan maaliman ihanin mies ja lapsen isä mutta mitä sitten..?
Rakastan häntä vaan enemmän enkä oikein osaa olla etes vihainen.
Haluaisin että meidän suhteemme jatkuisi
Ap kirjoittaa, kuinka tärisee ja ojsetaa. Vaan minäpä kerron, että teidän lapsenne kokevat ihan samoin, eräs pieni poika oksenteli yhtenään, aluksi en ymmärtänyt mistä johtui. Johtui juuri syystä, että vanhmmat esivat, lapsi oli niin kovilla, kun pelkäsi kaiken aikaa, mitä tapahtuu, kumpikaan vanhammista ei kuitenkaan omien oksennusten ja juoksuviettien vuoksi joutanut lapta tukemaan, moittivat jopa oksentamisesta.
Niin että muistakaa erotessanne, että vaikka kuinka itse kokisitte aikeaksi asiat, niin lapsennekin kokevat, auttakaa heitä, sillä eihän heillä oel minkääänlaista mahdollisuutta itse tehdä yhtään mitään, alaikäisilä pienillä lapsilla.
Asia jatkui pien kohdalla, että joka kerran kun lapsi joutui eroon lähivanhemmastaan hän alkoi oksentamaan ja jatkuvasti pyysi soittamaan tälle, jotta tulisi pikaisesti kotiin.
Tätä lähivanhempi hyväksynyt, moitii ja sätti lasta, nimitteli ja riegui, arvatkaapa miten kamalla tätä asiaa on katsella vierestä.
Kerron tämän vain sen vuoksi, että te vanhemmat otdella ymmärsäisitte, miten vaikea asia on lapselle.
Älä luovuta "kipeetä"! Voi olla, että kun aikaa kuluu huomaat Itse, ettei tämä nainen ollutkaan SE. Tai sitten naisesi huomaa tehneensä virheen. Aivan kun tuo oma mieheni mulle totesi, miten jonkun tärkeyden tajuaa vasta sitten, kun sen on menettämässä.
Ja sulle "vaikea sanoa" ymmärän täysin mitä ajat takaa.. Meillä ei onneksi ole ollut tässä lapsia sijaiskärsijöinä.. Koiria on kaksin kappalein ja sen voin sanoa, että koiratkin olivat ihan sekaisin meidän välirikosta. Nuorempi oksenteli yms. Koiranei tarvitsekkkaan ymmärtää näitä tälläsiä, mutta lapsen pitäisi tietää iän sopivalla tasolla missä mennään. Varsinkin jos riidat ja eroaminen on todella agressiivistä ja repivää. Lapselle pitäs muistaa kertoa, ettei ero yms. johdu lapsesta ja ettei vanhemmat häviä lapsen elämästä minnekkään vaikka eroaisivat.
Oma tulevaisuus ja parisuhde voi siis tällä hetkellä mainiosti. Asiat menee niin kuin niitten kuuluu mennä. Kiitän luojaa joka päivä sittä, että me löydettiin toisemme uudelleen ja voidaan nyt tehdä tästä eteenpäin kaikkemme meidän eteen.
Ja tosissaan haluan vielä muistuttaa teitä siitä, et jos itellä on oikeesti tosi vahva tunne yhteenkuulumisesta, älä luovuta. Vaikka mä inhosin sitä mitä mun mies teki mulle ja miten paljo hän oli mua satuttanu, niin en silti luovuttanu. Musta tuntu siltä, et hän on ainut ihminen tässä maailmassa, joka on mulle tarkotettu. Ja mä sille. Me sovitaan toisillemme täysin. Ja et meidän kuuluu olla yhessä nyt ja aina. Arki oli vaan päässyt meidän väliin ja pahasti. Ongelmat pitää sanoa ääneen, että ne voi työstää pois. Laatuaika on parisuhteen a ja o. Ilman sitä toinen unohtuu. Unhohdetaan se miten mukavaa yhdessä tekeminen on ja unohdetaan se miksi toiseen on ihastuttu. Unohdetaan minkälainen ihminen toinen on. Ja kohta ollaankin vaan kämppiksiä, jotka harrastaa sillon tällän seksiä. Virheiden kautta me molemmat tiedetään minkälaisessa parisuhteessa me halutaan olla ... Laatuajan puute ja toisen laiminlyönti johtaa parisuhteen kuihtumiseen. Pitäkää ihmiset huoli rakkaistanne.