ollaan oltu yhdessä kohta jo 7 vuotta.
ei lapsia, ei yhteistä kotia, ei kihloja, ei häitä.
olen jo jonkin aikaa toivonut että mies ehkä jossain vaiheessa haluaisi kihloihin..sitä päivää saan vissiin odottaa maailman tappiin saakka.
tuntuu oikeasti hemmetin pahalta kun muut menevät naimisiin ja hankkivat yhteisiä koteja jne..itse taas jään vaille kaikesta tuosta. mies on siis 32v minä olen kohta 27v nainen.
olen jo harkinnut eroakin, kun ei tämä suhde tunnu johtavan enää mihinkään. yhdessähän me tälläkin hetkellä asutaan..vuokrakaksiossa.
ehkä mies halusikin minusta vain turvallisen "äidinkorvikkeen", mutta vaimoksi en kelpaa..olisihan se nyt katastrofi.
jos tässä nyt ero tulee, niin varmasti tulen olemaan hiukka katkera miehelle, joka varasti elämästäni 7 vuotta tyhjänpäiväisyyteen.
joo, ja kohta varmaan joku kysyykin että mikä siinä muuttuisi jos menisitte naimisiin ja hankkisitte yhteisen asunnon..sopii miettiä omalle kohdalle kun on ollut saman miehen kanssa 7 vuotta eikä mitään sitoutumiseen liittyvääkään olla ehdotettu.
kai myös sisimmässä kalvaa se ajatus että enkö mä koskaan kelpaa kellekään, kun ikinä en ole ollut kenenkään kanssa kihloissa..ja olisi aika suuri halu jo saada ne kihlat ja päästä naimisiin ja viettää yhteistä elämää..satun vain olemaan sellainen romanttinen luonne että naimisiinmeno rakkaan miehen kanssa olisi ihanaa.
enkä halua alkaa pakottamaan ja kinuamaan kihloihin ketään, koska se on todella noloa. haluan että minua kositaan rakkauden vuoksi ei pakottamisen.
ei lapsia, ei yhteistä kotia, ei kihloja, ei häitä.
olen jo jonkin aikaa toivonut että mies ehkä jossain vaiheessa haluaisi kihloihin..sitä päivää saan vissiin odottaa maailman tappiin saakka.
tuntuu oikeasti hemmetin pahalta kun muut menevät naimisiin ja hankkivat yhteisiä koteja jne..itse taas jään vaille kaikesta tuosta. mies on siis 32v minä olen kohta 27v nainen.
olen jo harkinnut eroakin, kun ei tämä suhde tunnu johtavan enää mihinkään. yhdessähän me tälläkin hetkellä asutaan..vuokrakaksiossa.
ehkä mies halusikin minusta vain turvallisen "äidinkorvikkeen", mutta vaimoksi en kelpaa..olisihan se nyt katastrofi.
jos tässä nyt ero tulee, niin varmasti tulen olemaan hiukka katkera miehelle, joka varasti elämästäni 7 vuotta tyhjänpäiväisyyteen.
joo, ja kohta varmaan joku kysyykin että mikä siinä muuttuisi jos menisitte naimisiin ja hankkisitte yhteisen asunnon..sopii miettiä omalle kohdalle kun on ollut saman miehen kanssa 7 vuotta eikä mitään sitoutumiseen liittyvääkään olla ehdotettu.
kai myös sisimmässä kalvaa se ajatus että enkö mä koskaan kelpaa kellekään, kun ikinä en ole ollut kenenkään kanssa kihloissa..ja olisi aika suuri halu jo saada ne kihlat ja päästä naimisiin ja viettää yhteistä elämää..satun vain olemaan sellainen romanttinen luonne että naimisiinmeno rakkaan miehen kanssa olisi ihanaa.
enkä halua alkaa pakottamaan ja kinuamaan kihloihin ketään, koska se on todella noloa. haluan että minua kositaan rakkauden vuoksi ei pakottamisen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä 7v on pitkä aika olla hiljaa yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista.Meillä silloinen tyttöystävä nykyinen vaimo otti puheeksi hänen tulevaisuuden suunnitelmansa ja toiveensa. Käsitti juuri naimisiin menemistä ja lasten hankintaa. Hänellä oli selvästi lyhyempi aikataulu, kuin mitä minä olin mielessäni kaavaillut, pääsimme niistä kompromissiin. Eli tapaamisesta puolenvuoden päästä kihloihin ja siitä vuodenpäästä naimisiin, tästä kahden vuoden päästä lapsen hankinta. Näin myös meneteltiin. Mikäli hän ei olisi ottanut asiaa puheeksi, minä olisin ottanut sen vasta useamman vuoden jälkeen, jos sittenkään.
Eli asia puheeksi oitis.
Itselläni vähän sama tilanne.
Yhdessä on oltu neljä vuotta ja suhde on oikeastaan mennyt jotenkin taaksepäin.
Itselläni on omistusasunto ja miesystävälläni vuokra-asunto.
Puoli vuotta asuttiin yhdessä minun asunnossani, mutta sitten mies halusi vuokrata itselleen oman asunnon, koska halusi itselleen myös yksityiselämää.
Itse olen kotona viihtyvää tyyppiä ja koska teen sellaista työtä, että se vie paljon pois kotoa, haluan viettää vapaa-aikani useasti kotona.
Otin esille miesystäväni kanssa suhteemme tämänhetkisen tilan ja tulevaisuuden, mutta miesystäväni sanoi, ettei hän ajattele tulevaisuutta, vaan elää päivä kerrallaan. Otin myös puheeksi mahdollisen sitoutumisen, eli avioliiton ja miesystäväni saoi ettei tule avioitumaan koskaan.
Se oli aika loukkaavaa.
Nyt olen pikkuhiljaa pyrkinyt irtaantumaan tästä suhteesta ja tietoisesti vähentänyt yhteydenpitoa. Soittelemme silti päivittäin ja näemme joka viikonloppu ainakin yhden yön verran.
Miesystäväni ei ilmeisesti tiedosta tätä pyrkimystäni irtaantua täsät suhteesta, vaan ajattelee että kaikki jatkuu näin hamaan tulevaisuuteen asti, tai siihen asti kunnes hän ehkä löytää "sen oikean".
Tällainen suhde on todella surullista, koska tunteet on edelleen vahvoja.
Toivottavasti sinulle ap on edes vähän apua oman tilanteesi selkeyttämiseen, kun luet minun tarinani.
Kukaan ei voi sinua neuvoa, mikä on se oikea ratkaisu, vaan sinun tulee itse ratkaista mihin suuntaan lähdet.
Voimia sinulle ja toivottavasti löydät onnellisuuteen johtavan tien elämässäsi.
Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Entäpä jos hän ei periaatteesta halua kihloihin ja naimisiin?
Olen nyt ollut miheni kanssa vähän yli 7 vuotta saman katon alle siiryimme asumaan heti 2 kuukauden päästä, kihloihin 6kk päästä ja ensimmäinen lapsi syntyi noin 3 vuoden päästä, naimisiin mentiin kun viisi vuotta tuli täyteen toinen lapsi synty pari vuotta myöhemmin, nyt odotan kolmatta.
Mutta nyt vasta tajusin ja huomasin, että mä elä tässä parisuhteessa yksin, aluksi me oltiin toisillemme vain välivaihe, molemilla oli ero takana päin, joka oli aika kova pala mihelle. Kihlat oli hetken huumaa, eka lapsi oli vahingo, sitten meni jonkin aikaa hyvin ja halutiin toinen jonka jälkeen alkoi täysi helvetti, jäin kahdestaan lasten kanssa mies lähti, palasi takaisin noin 3kk päästä, elämä jatkui yhtenä helvettinä,sitten hups ollaan taas raskaana.
Nyt olen avannut silmät ja huomanut että olen miehelle lähinä kotiapulainen joka hoitaa lapset, kodin, mies ei tee mitään, ei vietä aikaa mun tai lasten kanssa.
Mun neuvo on älä jatka suhdetta, jos et vieläkään ole onnellinen etkä ole saavuttanut mitään, niin et sitä tule koskaan hänen kanssa samaan.
Olen sinun vasta kohta minulla on kaikki mitä sinulla ei ole, mutta minulla ei ole parisuhdetta, vaan elän lähinnä kotiapulaisen roolissa.
Minä en saa minun mieheltä mitään, se ei koskaan puhu mun kanssa, se ei tue mua, se ei vietä aikaa mun kanssa, me ei tehdä koskaan mitää yhdessä.
Etsi uusi mies joka todella haluaa samaa kuin sinä ja jonka kanssa voi tunte sen että joku haluaa sut, koska nykyinen miehesi se ei ole....
Mä en kyllä ymmärrä tuollaisia "hups, kun tulin raskaaksi" -naisia. Ettekö te hempetti tiedä, mitä on ehkäisy, kun vahingossa tehdään vekaroita kurjaan suhteeseen?
Vähentää yhteyden pitoa mutta soittaa silti joka päivä,jotenkin ei mene tuo yhtälö jakeluun.
Tarkoitit varmaan minulle tän kommentin.
Lauseeni kuului "Soittelemme silti päivittäin ja näemme joka viikonloppu ainakin yhden yön verran."
No siten, että ennen nähtiin päivittäin, nyt soitellaan päivittäin. Olisi vissiin pitänyt vääntää tarkempi selostus, et tulee ymmärretyksi.
Onhan teillä yhteinen koti, se vuokrakaksio. Olisiko teillä edes varaa ostaa omistusasuntoa?
Oletko edes ottanut puheeksi että haluat lapsia tai naimisiin?
Mitä jos puhut sille miehellesi?
Ihmiset ovat erilaisia. Esimerkiksi minä en halua koskaan naimisiin ja olen sen myös miesystävälle sanonut. Onneksi hän on ihan samaa mieltä asiasta. Ei se silti sitä tarkoita ettemmekö rakastaisi toisiamme tai olisi sitoutuneita suhteeseen. Meille molemmille vain avioliitto ja kihlaus ovat merkityksettömiä traditioita.
En itse usko että kihlaus muuttaisi meidän kohdallamme mitään. Voihan sitä asua yhdessä ja olla ilman papin aamentakin. Eikä sormus estä toista pettämästä tai jättämästä jos toinen sitä haluaa. En myöskään näe sormusta symbolina rakkaudesta. Tiedän ilman sitäkin kumppanini tunteet kohtaani, koska hän ilmaisee tunteensa sekä teoillaan että sanoillaan.
Kaiken a ja o on kommunikaatio. Vain kysymällä mieheltä mitä mieltä hän on tulevaisuudesta, avioliitosta ja vastaavasta voit saada vastauksen noihin asioihin. Jos mies ei ole kosinut esimerkiksi sen takia ettei usko avioliittoon niin sitä ei varmaan sitten tapahdukaan.
tänään tuli puheeksi kihlat sun muut, ja mä purskahdin itkuun..(jota yritin peitellä).
mies haluaa edetä ajallaan, mutta mä haluisin olla ehkä taas se "peruspirkko".
tänään kanssa puhuttiin "maitotisseistä"(mulla normikoko 85e)ja mies ihasteli kuinka tissini kasvaisi raskauden aikana ...
hitto kun ärsyttää..
meillä on kivaa yhdessä välillä mutta nuo poikamaisuudet ärsyttää.
ollaan jo aiemmin puhuttu kihloista ja naimisiinmenosta, mutta mies ottaa kaiken vain "huumorilla".
jooo-oh,kuulehan,jos puhuit kihloista jonka mies ohitti vetomalla "aikansa kutakin" komenttiin jatkaen puhetta "maitotisseistä" niiin eikö tuosta voi jo itekkin päätellä että ei kauhean tosissaan ole.32v on jo sen ikäinen mies että se haluaa sitoutua 7 vuoden suhteen jälkeen jos niikseen ylipäätään haluaa.Joten,kyllä sinuna miettisin ja sitten puhuisin.
Valitettavasti teillä ei ole haluamaasi tulevaisuutta. Jos mies olisi halunnut kanssasi yhteisen elämän, hän olisi tehnyt tekoja sen eteen.
Ellei ole tahtoa, ei motivaatiota, ei ole tekojakaan.
Hanki uusi. Ehdit vielä hyvin etsiä uutta vaikka lähes 10 vuotta.
Itse jätin juuri miehen yli vuoden jälkeen, koska ei tiennyt, mitä elämältään haluaa. Sen verran pakon edessä osasi sanoa, että haluaa pitää mahdollisuutensa avoinna perheeseen (mun kanssani se ei onnistu). Sinnepä jäi.
Miksi mies haluaisi laillistaa olonne? Hänhän nyt jo saa kaiken haluamansa sinulta ja vielä hopeatarjottimella. Hänen ei tarvitse tehdä sen eteen yhtään mitään. Hän on täydellisen tyytyväinen saadessaan sinulta mitä haluaa. Ilman laillisia siteitä.
Toisenlaisiakin miehiä ON olemassa. ON miehiä jotka ottavat toisen tunteet vakavasti, jotka haluavat samoja asioita kuin sinä. Siis jotka eivät ole pintaliitäjiä kuten nykyinen "ystäväsi". Jotka kunnioittavat ja arvostavat naisia.
Hänen sanomansa kommentit ovat todella ala-arvoisia ja naisia loukkaavia! Miksi sinä yleensäkkävn haluat olla tuon miehen kanssa.
Olet huomannut uudelllen ja uudelleen että kunnioitus sinua kohtaan on mennyt etelään, siis aivan alas.
Olisiko nyt viisainta alkaa käyttämään oikealla tavalla Luojasi sinulle lahjoittamaa kallista valttiasi: VALINNAN VAPAUTTA ja suunnata katse pois tuosta hyvaksikäyttäjästä?
Tarkennus tuohon että olen taas raskaana johtuu ihan siitä että sairastuin sain lääkeet jotka kummosi e-pillereiden tehon, en todellakaan halunut enää lapsia ja aborttia en pysty tekemään, minusta ei ole siihen. Aina ihmiset luulee että syynä on se että ei käyttä ehkäsyä, voihaan syy olla mikä vain...
Tässä syitä miksi suhde ei tomi, kommunikaatio pula, ei yhteisiä tulevaisuuden suunitelmia, toinen osapuoli ei ota toista vakavasti, toinen osapuoli ei tue toista esim.
Ja jos teillä on näitä ongelmia niin teidän suhde ei tule ikinä toimimaan...