Olenko epänormaali? Olen ollut suhteessa kohta kaksi vuotta. Asumme eri osoitteissa pakottavista syistä ja miesystäväni miltei vaatii että näemme jatkuvasti. Jos emme työn tai muun pakottavan syyn vuoksi voi tavata niin ainakin meidän tulee olla puhelinyhteydessä monta kertaa illassa. Itse kaipaan omassa kotona olemista "omaa aikaa, ja omaa rauhaa" jolloin voin käydä lenkillä tai puuhastella kotiaskareita. Silloin kun näin tapahtuu, miesystävä epäilee että tapailen muita miehiä ja ihmettelee kun ei saa minua puhelimella kiinni. Miehen mielestä on aivan normaalia, että halutaan olla yhdessä alati ja hänen mielestään olen epänormaali.
Miesystäväni vaatii säännöllistä seksiä minulta. Oma rytmini on hieman erilainen ja himoni tulee harvemmin. Kun otan asia puheeksi, etten nyt jaksaisi viikolla, työajatukset painaa päälle jne. hän tuumaa, että naisen ei tarvitse olla kiihottunut tai haluta kyetäkseen seksiin. Siis minun tulisi antaa jotta hänen tarpeensa tulisi tyydytetyksi. Nautin seksistä hänen kanssaan silloin kun minunkin tekee mieli, mutta suostuessani seksiin ainoastaan hänen toiveestaan tunnen itseni huoraksi; mekaaninen suoritus jotta ukko olisi hiljaa.
Välillä tuntuu, että menetän itsetuntoni, kadotan itseni henkisesti tässä suhteessa. Tuntuu, että revin itseäni joka suuntaan; omaan kotiin, työhön joka on minulle tärkeä ja tapaamiseen miehen kanssa. Miltei joka päivä ajattelen, että lopetan suhteen, ja olemme olleetkin erossa välillä. Jokin saa aina meidät uudestaan yhteen.
Miesystäväni vaatii säännöllistä seksiä minulta. Oma rytmini on hieman erilainen ja himoni tulee harvemmin. Kun otan asia puheeksi, etten nyt jaksaisi viikolla, työajatukset painaa päälle jne. hän tuumaa, että naisen ei tarvitse olla kiihottunut tai haluta kyetäkseen seksiin. Siis minun tulisi antaa jotta hänen tarpeensa tulisi tyydytetyksi. Nautin seksistä hänen kanssaan silloin kun minunkin tekee mieli, mutta suostuessani seksiin ainoastaan hänen toiveestaan tunnen itseni huoraksi; mekaaninen suoritus jotta ukko olisi hiljaa.
Välillä tuntuu, että menetän itsetuntoni, kadotan itseni henkisesti tässä suhteessa. Tuntuu, että revin itseäni joka suuntaan; omaan kotiin, työhön joka on minulle tärkeä ja tapaamiseen miehen kanssa. Miltei joka päivä ajattelen, että lopetan suhteen, ja olemme olleetkin erossa välillä. Jokin saa aina meidät uudestaan yhteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, osoitapa sille miehellekin vihdoin omat rajasi käytännössäkin. Sun olosi paranee kun et enää tanssi hänen pillinsä mukaan vain pitääksesi hänet tyytyväisenä, vaan teet niin kuin susta itsestäsi kulloinkin tuntuu ja viis veisaat siitä miten mies sen päässään tulkitsee.
Et sinä voi muuttaa häntä ulkoa käsin jos hän on tottunut pettyessään syyllistämään muita. Teitpä niin tai näin hän löytää kyllä aina jotakin natkutettavaa, jos vähänkään kokee ettet sinä palvele hänen tarpeitaan.
Syyllistäminen on siis hänen kyvyttömyyttään käsitellä pettymyksiä ja mustasukkainen epäily on osoitus hänen hylätyksi tulemisen pelostaan.
Tietysti näistä asioista voi puhua ääneenkin, mutta varaudu siihen, että hän luultavasti kieltää kaiken ja syyttää sinua ahdistelusta tms., eli pötkii pakoon kun hänet asetetaan seinää vasten ja hänen taktiikkansa kyseenalaistetaan.
Hän on oppinut, että syyllistäminen toimii, kuten sun tekstistäsikin voi lukea. Sinä taivut kun hän syyllistää sinut, ja se kierre pitäisi nyt pätkästä poikki.
Olet aikuinen itsenäinen ihminen, joten toimi sen mukaan. Pakotat valinnoillasi miehenkin muuttumaan, koska hän ei pääse enää vanhoilla konsteilla haluamaansa lopputulokseen vaan joutuukin etsimään uuden tavan toimia.
Kiitos kommentista. Olen todella monasti ottanut em. asioita puheeksi. Taitavana puhujana mies kääntää kaiken päälaelleen ja jossain vaiheessa huomaan olevani se "väärin käyttätyjä". Hänellä on selvä painostus- ja jankkaustaktiikka, jota menetyksekkäästi käyttää. Itse en jaksa jankata ja jauhaa, olla puolustusasemissa jatkuvasti. Irti hän ei halua päästää minusta, vaan ottaessani eron nykyisin puheeksi, hän kuittaa sen niin että pystymme keskustelemaan vaikeistakin asioista
Ei pidä valittaa jalanjäljistä kasvoillaan, jos itse asettuu kynnysmatoksi. Mies manipuloi sinua mielin määrin ja annat sen tapahtua.
Kun tiedät, ettet halua seksiä, et lähde edes keskustelemaan asiasta vaan kieltäydyt ja piste. Kun haluat omaa aikaa (ja jokainen tarvitsee omaa aikaa!) ilmoitat olevasi puhelimen tavoitettavissa seuraavan kerran esimerkiksi vähän ennen nukkumaanmenoa. Sen jälkeen oikeasti pidät kännyn kiinni.
Et voi muuttaa häntä mutta vetämällä rajat hän joutuu muuttamaan suhtautumistaan sinuun.
On tervehdyttävää saada ulkopuolisen kommenttia asiasta. Itse olen niin syvällä tässä etten näe metsää puilta, vaan todella olen alkanut ajattelemaan että oma näkökulmani on jotenkin vinksahtanutta.
Ystäväni kanssa olen puhunut suhteestani tähän mieheen, hän ei kuitenkaan voi sanoa suoraan, että jätä se mies vaan kehoittaa kuuntelemaan sydäntäni. Mutta tuntuu siltä mitä pidemmälle aikaa kuluu sitä syvemmälle menen miehen johdattelemana enkä löydä tietä ulos.
Olen toiminut juuri noin, etten välttämättä vastaa puhelimeen esim. kotona ollessani. Saan tulokseksi pitkän vänkäämisen siitä "missä olen ollut, miksen vastaa ja ole tavoitettavissa, mitä salailen häneltä".
En tiedä kuinka olen "ajautunut" tuohon seksin antamiseen tämän miehen kanssa. Omasta mielestäni rakkauteen kuuluu toisen kunnioittaminen ja siihen kuuluu myös kunnioitus seksin suhteen. Olemme vääntäneet usein kättä omista rytmeistä, milloin haluttaa ja milloin ei. Aina kuitenkin olen lopulta luopunut omista periaatteista ja yleisen rauhan nimessä suostunut rakasteluun.