Puoli vuotta sitten puolisoni ihastui työtoveriinsa ja meni hänen luokseen juhlien jälkeen yöllä, mutta sänkyyn ei menty eikä suhdetta syntynyt. Puolisoni kuitenkin tunnusti, että haluaa naida tämän työkaverinsa kanssa ja jopa vaati siihen minun hyväksyntääni. Sanoin ettei sellainen kuulu parisuhteeseen. Nyt hän sanoo, ettei aio niin tehdäkään. Yritän välillä selvittää että missä ylipäätään mennään. Vieläkö tunteet ovat muualla. Kävi ilmi, että hyvin usein rakastellessamme hän ajattelee tätä miestä. Ei tunnu kivalta. Hän on myös sanonut, että edelleen haluaisi naida jonkun toisen kanssa, mutta ei tee niin koska se ei minulle sovi. Ja samaan hengenvetoon, että minä riitän hänelle hyvin, mutta haluaisi silti kokeilla miltä toinen tuntuu. Ei tunnu kivalta eikä terveeltä parisuhteelta. Tuntuu siltä, etten voi jatkaa hänen kanssaan. Meillä on kuudentoista yhteisen vuoden lisäksi neljä alle 10v lasta. Ei tämä ole mikään parisuhde vaan lasten väkisin säilytetty koti ja vakipano.
Mitä sinä tekisit?
en jaksa
12566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä nostaisin jo kissan pöydälle ja alkaisin tutkimaan sen karvoja. Joku syyhän siihen on, että sun siipallesi on syntynyt noin kuuluva tarve päteä muidenkin sängyssä kuin vain omassaan. Ei onnellisessa liitossa elävä tasapainoinen ihminen tunne tarvetta heittäytyä intiimiksi muiden kanssa!
Mistä tollanen tarve on hänelle syntynyt? Siitä sun (mun mielestä) pitäisi nyt olla kovasti huolissasi ja kiinnostunut. Noin pitkässä liitossa on urauduttu pahasti jos muiden kakkujen maistelutarve alkaa tulla jo kaiken hellyyden tielle. Suhdetta pitäisi jotenkin piristää, jotta löytyisi uusi alku loppuelämälle ja molemmat olisivat jälleen tyytyväisiä.
Parisuhde on tiimityötä.
Sinkut sooloilee.
Joka tapauksessa, se "kokeilu" muiden kanssa vie helposti koko siipan mennessään, jos hän kokee saavansa muiden huomiosta kaiken sen mitä ei enää sulta saa. Seksiakti on aina valloituksen lopputulos ja valloituksen tekeminen toiseen ihmiseen on jo sinällään erittäin palkitsevaa - etenkin jos kokee elävänsä jämähtäneessä parisuhteessa joka ei tyydytä enää. Eikä ole kysymys vain sänkyhommien tyydyttävyydestä, vaan liiton koko nykytilasta.
Ihastukset tulee ja menee, mutta jatkuva puhe siitä, että seksi muiden kanssa kiinnostaisi, on jo merkki siitä, että ihminen on saatavilla ja vietävissä.
Kun tuollaiset puheet sinua selvästikin loukkaavat, tulisi teidän istua alas ja puhua asioista niin kuin aikuiset ainakin. On turha kuvitella, että yksi syrjähyppy riittäisi mihinkään, koska sen taustasyyt ovat paljon tekoja syvemmällä.
Eikä sinun siippasi voi tietää kuinka hirvittävä syyllisyys hänelle siitä hyppelystä syntyisi, jos hän ei ole tehnyt sitä koskaan ennen. Hän voi kuvitella, että se on vaan pikainen teko joka unohtuu sitten pian, mutta kuvitelmiin luottaminen on silkkaa itsepetosta.
Ja jos sinä annat anteeksi kerran, joudut pian tekemään sen toistekin.
" tulisi teidän istua alas ja puhua asioista niin kuin aikuiset ainakin."
Ei tuollainen ristiriita ole soviteltavissa.
Jos toinen haluaa naiskennella ympäriinsä ja toinen ei sitä hyväksy, siinä ei ole minkäänlaista kompromissia olemassakaan eikä neuvonpidossa voida päästä mihinkään järkevään lopputulokseen. Sitäpaitsi lopputuloksen pitävyyteen ei voi luottaa, mitä sitten jos toinen lupaa jotain, mikä on todennäköisyys että ne puheet pitää?
Mentiin sänkyyn.
Tuo ei todellakaan ole tervettä eikä varmasti kivaa, kuten ap sanoo. Aivan sairasta. Ei tuollaista liittoa voi kukaan elää. Lapsia käy todella sääliksi, sillä ette te voi kuin erota. Toivottavasti lapset eivät joudu äidilleen.
"Puoli vuotta sitten puolisoni ihastui työtoveriinsa ja meni hänen luokseen juhlien jälkeen yöllä, mutta sänkyyn ei menty"
En uskoisi.
Katkaisisin suhteen samantien. Itse olen vaimolle ilmoittanut, että jos tuollaisille jatkoille eksyy, kotia ei ole sen jälkeen enää mitään asiaa. Välttämättömimmät tykötarpeet ja vaatteet toki voin nostaa oven eteen muovipussiin ettei tartte ilman vaihtovaatteita värjötellä.
Nut ero vireille vaan. Nainenhan pitää sinua täysin itsestäänselvyytenä ja se ei ole rakastamista. Nyt vaan härkää sarvista ja itse kunnioitusta peliin sillä vaikutat kunnon ihmiseltä, mitä naisesi ei ole. Tuohan on ihan idioottimainen ehdotus lastenne äidiltä. Nyt lähde ennen kuin ritely alkaa.
Kyllä lapset pärjäävät kun heille vain selitetään tilanne sillä ei huonossa suhteessa voi eikä kannata elää ja vaistoavathan lapsetkin sen jos huonosti menee. Parempi heille kaksi välittävä,ä erillään asuvaa vanhempaa kuin samankaton alla asuva pahoivoivat vanhemmat.
Harrastakaa kimppaa 2miestä ja sinun naisesi.
Miksi sinun näkemyksesi parisuhteesta on oikeampi kuin naisesi? Rakastaminen on ihan jotain muuta ja eri juttu kuin omistaminen. Rakkauteen kuuluu toisen ihmisen vapauden, halun ja tahdon kunnioittaminen, hyväksyminen ja lupa antaa toisen olla sitä, mitä hän on - oikeasti.
Omistajat taas suhtautuvat kuin sinä; vaimo ei saa haluta mitään muuta kuin sitä, mitä sinäkin haluat. Miten se on mahdollista, kun te, niin kuin kaikki muutkin ihmiset, olette erilaisia, eri toiveet, halut, käsitykset, tuntemukset, tunteet ja tiedot.
Mitä se on sinulta pois, jos vaimo toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan muualla(kin)? Sinähän olet saanut jo perheen hänen kanssaan, jota hänkin varmasti rakastaa ja arvostaa silti, vaikka tahtoo jotain muutakin omalta elämältään.
Ohhoh! ja höpö höpö. ap:llä on yhtäläinen oikeus valita minkälaisessa suhteessa hän haluaa elää. Häntä ei todellakaan voi pakottaa hyväksymään vaimonsa vieraissakäymistä jos sellaisesta ei ole alunperin sovittu (sitä paitsi sekään ei oikeasti toimi. Lähes kaikki liitot, jossa sellaista on yritetty, ovat kariutuneet. Vain harva sellaista edes haluaa tai hyväksyy). Mistään omistamisesta ei ole kysymys, vaan toisen kunnioittamisesta ja lupauksen pitämisestä sekä siitä, että kumpikin panostaa onnelliseen liittoon, eikä sen ulkopuolelle. Se todellakin on pois siitä liitosta, minkä toisaalle vie. Jos hänen vaimonsa pettää lupauksensa ja haluaa vierasta, niin lähteköön sitten vieraan matkaan, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia toista hyväksymään sellaista.
"Miksi sinun näkemyksesi parisuhteesta on oikeampi kuin naisesi? Rakastaminen on ihan jotain muuta ja eri juttu kuin omistaminen. Rakkauteen kuuluu toisen ihmisen vapauden, halun ja tahdon kunnioittaminen, hyväksyminen ja lupa antaa toisen olla sitä, mitä hän on - oikeasti."
Joo ja jos AP on muslimi, eli olennainen osa hänen identitetttiään on sitä, että vaimo ei jakele piparia, hän on oikeasti sitä mitä on. Tällöin on täysin jees antaa vaimolle keppiä kuten koraanissa sanotaan.
Kenen näkemys se loppujenlopuksi on se oikea? Nihilisti toteaisi että sen näkemys, jolla on eniten voimaa runnoa ajatuksensa läpi.
Eli jos lähdet tuohon relativistiseen pas*kaan, uppoat siihen suohon kaulaasi myöten koska silloin toisten saattaminen kuriin väkivalloin on ihan yhtä oikein, koska "mikä sinä olet kertomaan, miten heidän tulisi elää?".
Oleellista on juuri se, että kun parisuhteen "pelisäännöistä" on sovittu silloin kun suhde on alkanut, niin niitä noudatetaan. Jos toinen alkaa niitä rikkoa tai yksipuolisesti muuttaa, niin sillä toisella on yhtäläinen oikeus olla sitä hyväksymättä lopettaa suhde. Ketään ei voi pakottaa - AP ei voi pakottaa naistaan yksiavioiseksi, mutta nainenkaan ei voi pakottaa miestään elämään epäterveessä suhteessa. Helppoa, jos ei olisi kysymys perheestä ja lapsista, joilla on oikeus kotiin ja molempiin vanhempiin. Vanhemmilla taas on velvollisuus olla vanhempia tappiin saakka kun ovat lapsia tehneet. No, oikeastaan tämäkin on helppoa: silloin pidetään ne sopimukset ja se parushteen rakenne, josta perhe on alkanut. Se ei käy, että perustetaan perhe ja tehdään lapsia ja sitten sanotaan, että nyt alan elämään sinkkuna tässä avioliiton ohessa. Jos hulluus ja huoruus iskee niin pahasti, ettei pysty kantamaan vastuuta ja pitämään alkuperäisiä sopimuksia, niin sitten pitää erota. Mutta toista ei voi missään tapauksessa pakottaa hyväksymään mielestään (ja 99%:n mielestä) epätervettä parisuhdemallia. Päivänselvä juttu.
Nimimerkille "Sinä et rakasta": rakastaminen ei ole mielitekoja ja hillumista, hetken halujen asettamista kumppanin ja kaiken muun edelle. Rakastaminen on kahden ihmisen juttu, ei yhden. Se on jakamista, huomioimista ja vastuuta yhteisestä elämästä, yhtälailla sekä omista ja että toisen tunteista.
Siitähän tässä juuri on kysymys, että sinkkuna eläminen ja parisuhteessa eläminen ei ole sama asia eikä niitää voi elää yhtäaikaa. Pitää valita ja jos on valintansa tehnyt, siinä pitää pystyä pysymään.
Kaikki on oikeastaan sanottu näissä lainauksissa edellisistä kirjoituksista:
"Parisuhde on tiimityötä. Sinkut sooloilee."
"rakastaminen ei ole mielitekoja ja hillumista, hetken halujen asettamista kumppanin ja kaiken muun edelle. Rakastaminen on kahden ihmisen juttu, ei yhden. Se on jakamista, huomioimista ja vastuuta yhteisestä elämästä, yhtälailla sekä omista ja että toisen tunteista."
"Seksiakti on aina valloituksen lopputulos ja valloituksen tekeminen toiseen ihmiseen on jo sinällään erittäin palkitsevaa. Ihastukset tulee ja menee, mutta jatkuva puhe siitä, että seksi muiden kanssa kiinnostaisi, on jo merkki siitä, että ihminen on saatavilla ja vietävissä. "
"Ei tuollainen ristiriita ole soviteltavissa. Jos toinen haluaa naiskennella ympäriinsä ja toinen ei sitä hyväksy, siinä ei ole minkäänlaista kompromissia olemassakaan eikä neuvonpidossa voida päästä mihinkään järkevään lopputulokseen. Sitäpaitsi lopputuloksen pitävyyteen ei voi luottaa, mitä sitten jos toinen lupaa jotain, mikä on todennäköisyys että ne puheet pitää?"
"ap:llä on yhtäläinen oikeus valita minkälaisessa suhteessa hän haluaa elää. Häntä ei todellakaan voi pakottaa hyväksymään vaimonsa vieraissakäymistä jos sellaisesta ei ole alunperin sovittu (sitä paitsi sekään ei oikeasti toimi. Lähes kaikki liitot, jossa sellaista on yritetty, ovat kariutuneet. Vain harva sellaista edes haluaa tai hyväksyy)."