Haluan purkaa ajatuksiani tänne ja selvittää, olenko syyllinen tähän riitaan ja kuulla teidän mielipiteenne koko tilanteesta!
Ei ole mikään iso riita. Tai, no sanotaan nyt näin; pienestä asiasta paisu isompi riita.
Noh, alotetaanpa.
Olemme siis seurustelleet kaksi vuotta. Suhteen alussa mulla oli vaikeuksia pyytää anteeks, vaikka aihetta olisi ollut. Mutta oon parantanut paljon tapojani, ehkä silloin tällöin palaan vanhoihin tapoihini.
Puol vuotta- n. vuos sit poikaystävästäni tuli samanlainen mitä minä olin ennen, eli ei osannut pyytää anteeks ja käänsi sit kaiken mun syyksi!
Pari kuukautta sitten sain hänet tajuaan, että hänkin tekee niin ja joksikin aikaa hän lopetti ja osas jopa pyytää anteeksi, mutta ei enään! (paitsi silloin tällöin)
Ai niin, me molemmat ollaan hyvin sarkastisia ja monesti sanotaa vitsillä toisillemme jotai tyhmää.
NOH, elikkäs. Menin poikaystävän luo auttaan häntä siivoon, koska isännöitsijä tulee tarkastaan kämpän kunnon maanantaina. Maattiin sängyllä, juteltii ja oli hyvä fiilis. En tiedä mitä sit sanoin, mutta jostai iha pikku jutusta sanoin vitsillä: "et kun oot pitkittäny tätä" (ja se juttu oli oikeesti iha pikku juttu) niiin mies nousee ylös ja alkaa raivoo mulle.
Aluksi luulin ettei hän oo tosissaan, koska en voinut uskoa et hän oikeasti suuttuis tollasesta.
Hän sit raivos siinä miten kaikki on aina hänen syytään (what, toi oli pikkujuttu ja en ymmärrä mistä hän repäs ton että kaikki on hänen syytään, sillä ei ole nyt ollu lähiaikoina minkäänlaista riitaa jossa olisin turhaa syyllistänyt häntä, enkä mielestäni todellakaan oo syyttelly häntä turhasta tai oikeastaan mistään muustakaan)
Jäin sängylle sanomatta mitään ja oletin että hän tulee pian takaisin ja pyytään anteeksi siitä miten hän käyttäyty.
Meni tunti ja hän alko hakkaa ovea, nousin ylös ja kysyin et mikä häntä vaivaa, hän katto mua murhaavasti ja ei sanonu mulle sanaakaan. Sanoin vaan hänelle että toivottavasti olet tyytyväinen ja et nyt lähhden kotiin. Ei yrittänyt estellä tai mitään.
Perään tulee viestii, et miten oon perseestä ja sanoin hänelle ettei mun tarvii jäädä paikkaan, jossa mulle saadaa paska olo ja et olisin jäänyt auttaa sua jos olisit pyytänyt anteeks. en jaksa erikseen kirjottaa viestejä, mitä tuli lähetettyä, joten tiivistettynä:
Hänen mielestään hän ei tehny mitään vääärin ja et mä oon kaltoin kohdellu häntä eikä hänellä ole mitään syytä olla pahoillaan.
Mitä mieltä te olette tästä kaikesta? Olenko mä tehny väärin?
Ja sanoin poikaystävälle, että turha odottaa et mä pyydän anteeks ku en ole tehny mitää vääärin ja ei tarvii odottaa yhteydenottoa ennen ku on pahoillaan.
Ei ole mikään iso riita. Tai, no sanotaan nyt näin; pienestä asiasta paisu isompi riita.
Noh, alotetaanpa.
Olemme siis seurustelleet kaksi vuotta. Suhteen alussa mulla oli vaikeuksia pyytää anteeks, vaikka aihetta olisi ollut. Mutta oon parantanut paljon tapojani, ehkä silloin tällöin palaan vanhoihin tapoihini.
Puol vuotta- n. vuos sit poikaystävästäni tuli samanlainen mitä minä olin ennen, eli ei osannut pyytää anteeks ja käänsi sit kaiken mun syyksi!
Pari kuukautta sitten sain hänet tajuaan, että hänkin tekee niin ja joksikin aikaa hän lopetti ja osas jopa pyytää anteeksi, mutta ei enään! (paitsi silloin tällöin)
Ai niin, me molemmat ollaan hyvin sarkastisia ja monesti sanotaa vitsillä toisillemme jotai tyhmää.
NOH, elikkäs. Menin poikaystävän luo auttaan häntä siivoon, koska isännöitsijä tulee tarkastaan kämpän kunnon maanantaina. Maattiin sängyllä, juteltii ja oli hyvä fiilis. En tiedä mitä sit sanoin, mutta jostai iha pikku jutusta sanoin vitsillä: "et kun oot pitkittäny tätä" (ja se juttu oli oikeesti iha pikku juttu) niiin mies nousee ylös ja alkaa raivoo mulle.
Aluksi luulin ettei hän oo tosissaan, koska en voinut uskoa et hän oikeasti suuttuis tollasesta.
Hän sit raivos siinä miten kaikki on aina hänen syytään (what, toi oli pikkujuttu ja en ymmärrä mistä hän repäs ton että kaikki on hänen syytään, sillä ei ole nyt ollu lähiaikoina minkäänlaista riitaa jossa olisin turhaa syyllistänyt häntä, enkä mielestäni todellakaan oo syyttelly häntä turhasta tai oikeastaan mistään muustakaan)
Jäin sängylle sanomatta mitään ja oletin että hän tulee pian takaisin ja pyytään anteeksi siitä miten hän käyttäyty.
Meni tunti ja hän alko hakkaa ovea, nousin ylös ja kysyin et mikä häntä vaivaa, hän katto mua murhaavasti ja ei sanonu mulle sanaakaan. Sanoin vaan hänelle että toivottavasti olet tyytyväinen ja et nyt lähhden kotiin. Ei yrittänyt estellä tai mitään.
Perään tulee viestii, et miten oon perseestä ja sanoin hänelle ettei mun tarvii jäädä paikkaan, jossa mulle saadaa paska olo ja et olisin jäänyt auttaa sua jos olisit pyytänyt anteeks. en jaksa erikseen kirjottaa viestejä, mitä tuli lähetettyä, joten tiivistettynä:
Hänen mielestään hän ei tehny mitään vääärin ja et mä oon kaltoin kohdellu häntä eikä hänellä ole mitään syytä olla pahoillaan.
Mitä mieltä te olette tästä kaikesta? Olenko mä tehny väärin?
Ja sanoin poikaystävälle, että turha odottaa et mä pyydän anteeks ku en ole tehny mitää vääärin ja ei tarvii odottaa yhteydenottoa ennen ku on pahoillaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ohhoh....
Nyt kannattaisi ehkä kysyä et mistä suuttui ja miksi.Sitten,jos yhtään vaikuttaa siltä että toinen vaan napsahti edes vähän aiheesta(tai no jos vaikka turhaankin) niin voihan sitä heittää et leikillään sanoit.Jolloin,aikuisen,järkevän ihmisen pitäisi osata tulkita omaa "napsahdustaan" ja todeta et "nojoo,ehkä oli turhaa.."-tyyllin.
Voin myöntää että itselläni nousi hieman adrenaliini kun tuota luin,koska EN VOI SIETÄÄ pentumaista kiukuttelua turhasta.En voi myöskään sietää joustamattomuutta taii väkisin riidan hakuisuutta.Eikä tässä nyt taida olla niinkään väliä kuka on oikeassa ja kuka väärässä jollei asialla ole oikeasti mitään merkitystä.
Ja saahan sitä perkele riidella vaikka joka päivä jos niin haluaa,mutta,itselläni ei vain riitä energia tai kiinnostus sellaiseen parisuhteeseen.Riitoja tulee varmasti teillekin eteen,ihan oikeita,missä on itsellään kanta josta voi olla vaikeampi joustaa ja silti pitäisi osata sopia.