veljen menettäminen

miss london kirjoitti:

Reilut 3 kuukautta sitten menetin isoveljeni yllättäen.viimeiset kaksi viikkoa hän taisteli elämästään sairaalasta ja vaikka tiesimme,että tilanne oli todella huono tuli kuolema silti hirveänä järkytyksenä.ensimmäiset viikot menivät kuin sumussa itkien ja fyysinen kipu oli joka päiväistä päänsäryistä,sydämen hakkaamiseen ja hengen ahdistukseen ja nukkuminen kävi niin huonoksi,että unilääkkeet oli ainoa vaihtoehto nukkumiseen.hautajaisten jälkeen tunsin pärjääväni ihan hyvin,mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen pohjaton ikävä on palannut ja päivittäin huomaan nieleväni kyyneleitä kun vain ajattelinkin veljeni viimeisiä viikkoja tai ikävää.myös syyllisyyden tunne seuraa aina,kun teen jotain hauskaa tai huomaan nauttivani olostani ja samantien mietin,että en saisi pitää hauskaa,koska veljeni ei ikinä enää voi tehdä mitään.huomaan myös ystävyyssuhteiteni muuttuneen ja jotkut ihmiset ovat kadonneet kokonaan.ymmärrän,että moni ei tiedä mitä sanoa ja näkee parhaakseen jättää yhteydenpidon kokonaan,mutta tunnen myös että osa ihmisistä ajattelee,että surusta pitäisi päästä jo yli eikä tajua että vanha persoonani ei tule enää ikinä olemaan sama kuin ennen veljeni kuolemaa.lääkärini ehdotti terapiaa,josta kieltäydyin,sillä haluaisin jutella jonkun kanssa,joka on kokenut saman sillä en koe että kukaan muu voi ymmärtää.itse olen 25 vuotias nainen ja olisin kiitollinen,jos kuulisin muista sisarensa menettäneistä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä