Ystäväni on ollut monta vuotta aviossa ja heillä on pieni lapsi. Olen vuosikaudet kuunnellut tarinoita heidän onnettomasta liitostaan. Ei rakkautta, huono seksielämä, yhteisen tekemisen puute, miehen kapakassa istuminen, miehen omat harrastukset, tunteettomuus, välinpitämättömyys ym.
He muuttivat erilleen ja rakensivat omia elämiä. Muutaman kerran harrastivat seksiä. Ystäväni on koko ajan elätellyt toiveita yhteenpaluusta. Mies oli välillä päivittäin yhteydessä, mutta välillä hänestä ei juuri kuulunut, paitsi lapseen kohdistuvissa asioissa.
Olemme monet illat asiaa vatvoneet. Olen yrittänyt saada häntä liikkeelle kodistaan tapaamaan uusia ihmisiä, mutta hänen on ollut vaikeaa lähteä mihinkään.
Nyt kävi sitten niin, että selvisi, että miehellä on ollut jo pitkään salasuhde. Rakkaussuhde. Tämän selvittyä, mies haluaakin nyt paikata välejä ystävääni ja väittää, että suhde tähän toiseen on ohi. Ystäväni nyt miettii luottaako tähän mieheen ja yrittääkö rakentaa hänen kanssaan vielä toimivaa liittoa.
Miten ihmeessä saisin hänelle taottua järkeä päähän. Tuntuu kuin hän olisi unohtanut, miten onneton hän vuosikaudet tämän miehen kanssa oli. Hän hokee vain, että lapsen takia haluaisi yrittää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsi ei ole syy yhteenpaluuseen. Voi olenko minä väärässä?
Olen niin surullinen ystäväni puolesta. Näen kuinka hajalla hän on. Suhteesta paljastui paljon asioita, joita heidän liitossa ei koskaan ollut. Nyt tuntuu siltä, että ystäväni on täysin menettänyt oman arvostuksensa ja ei edes näe muuta, kuin uuden yrityksen. Tottakai aion tukea häntä, mitä ikinä hän päättääkin, mutta olen katsonut tätä paskaa sivusta jo niin pitkään ja inhoan miten se mies ystävääni on nyt kohdellut. Enkä kyllä edes usko, että suhde on ohi, hetkellisesti ehkä, mutta tuskinpa lopullisesti.
Tämä mies ei rakasta ystävääni, tässä on nyt takana jotain muuta. Miten ihmeessä saisin ystäväni sen tajuamaan. Tuntuu, että mies valehtelee hänelle kaikesta ja käyttää vain ystäväni hyväsydämisyyttä hyväkseen. Mies myös tietää, ettei ystäväni ole hänestä yli päässyt.
Kyllä tiedän, ettei asia ei minulle kuulu, mutta todella välitän ystävästäni ja en haluaisi hänen enää olevan onneton. Olen kuunnellut näitä tarinoita vuosikaudet ja pelkään, ettei ne tarinat lopu, jos hän siihen suhteeseen palaa. Pelkään myös, ettei hän enää kestä, jos ja kun liitto ei edelleenkään toimi.
Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Katsonko vain sivusta, kun mies vedättää minkä ehtii.
Olen todella huolestunut ystäväni mielenterveydestä. Miksi hän ei arvosta omaa elämäänsä? Voinko auttaa häntä vielä jotenkin?
He muuttivat erilleen ja rakensivat omia elämiä. Muutaman kerran harrastivat seksiä. Ystäväni on koko ajan elätellyt toiveita yhteenpaluusta. Mies oli välillä päivittäin yhteydessä, mutta välillä hänestä ei juuri kuulunut, paitsi lapseen kohdistuvissa asioissa.
Olemme monet illat asiaa vatvoneet. Olen yrittänyt saada häntä liikkeelle kodistaan tapaamaan uusia ihmisiä, mutta hänen on ollut vaikeaa lähteä mihinkään.
Nyt kävi sitten niin, että selvisi, että miehellä on ollut jo pitkään salasuhde. Rakkaussuhde. Tämän selvittyä, mies haluaakin nyt paikata välejä ystävääni ja väittää, että suhde tähän toiseen on ohi. Ystäväni nyt miettii luottaako tähän mieheen ja yrittääkö rakentaa hänen kanssaan vielä toimivaa liittoa.
Miten ihmeessä saisin hänelle taottua järkeä päähän. Tuntuu kuin hän olisi unohtanut, miten onneton hän vuosikaudet tämän miehen kanssa oli. Hän hokee vain, että lapsen takia haluaisi yrittää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsi ei ole syy yhteenpaluuseen. Voi olenko minä väärässä?
Olen niin surullinen ystäväni puolesta. Näen kuinka hajalla hän on. Suhteesta paljastui paljon asioita, joita heidän liitossa ei koskaan ollut. Nyt tuntuu siltä, että ystäväni on täysin menettänyt oman arvostuksensa ja ei edes näe muuta, kuin uuden yrityksen. Tottakai aion tukea häntä, mitä ikinä hän päättääkin, mutta olen katsonut tätä paskaa sivusta jo niin pitkään ja inhoan miten se mies ystävääni on nyt kohdellut. Enkä kyllä edes usko, että suhde on ohi, hetkellisesti ehkä, mutta tuskinpa lopullisesti.
Tämä mies ei rakasta ystävääni, tässä on nyt takana jotain muuta. Miten ihmeessä saisin ystäväni sen tajuamaan. Tuntuu, että mies valehtelee hänelle kaikesta ja käyttää vain ystäväni hyväsydämisyyttä hyväkseen. Mies myös tietää, ettei ystäväni ole hänestä yli päässyt.
Kyllä tiedän, ettei asia ei minulle kuulu, mutta todella välitän ystävästäni ja en haluaisi hänen enää olevan onneton. Olen kuunnellut näitä tarinoita vuosikaudet ja pelkään, ettei ne tarinat lopu, jos hän siihen suhteeseen palaa. Pelkään myös, ettei hän enää kestä, jos ja kun liitto ei edelleenkään toimi.
Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Katsonko vain sivusta, kun mies vedättää minkä ehtii.
Olen todella huolestunut ystäväni mielenterveydestä. Miksi hän ei arvosta omaa elämäänsä? Voinko auttaa häntä vielä jotenkin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et voi tehdä mitään paitsi olla tukena kun suhde rysähtää käsiin lopullisesti. Ystäväsi on tajuttava itse
huhhuh, ei voi muuta sanoa. Sääliksi käy ystävääsi. Kuulostaa siltä, ettei hän ole saanut otetta omasta elämästä ja elää tätä elämää vain miehen kautta. Surullista! En tajua, miksi ihmiset eivät arvosta itseään. Surullista tuollainen suhteeseen roikkumaan jääminen.
En myöskään usko, että voit varsinaisesti tehdä mitään. Sinun roolisi on varmasti juuri tuo tukena olo, kun homma repeää. Noilla tiedoilla mitä kirjoitit, niin niinhän siinä tulee käymään. Onneksi hänellä on sinun kaltainen ystävä. Voimia.
Taas yksi tarina, jossa naisrukka antaa vedättää itseään. Antais tollasen ukon mennä. Ja vuosikaudet olet jo joutunut tota kuuntelemaan. Oot aikamoinen ystävä.
Et voi auttaa muuta kuin kuuntelemalla. Minun ystävälläni menossa samanlainen suhde ja mukana myös fyysistä väkivaltaa. Järkipuhe tai puhe ylipäätään ei auta ennenkuin itse asian tajuaa. Mua pelottaa, milloin ystävä ei aamulla enää herää, kun mies on väkivaltaisesti häntä kohdellut. Mutta ystävää ei pelota. Kaikkensa tekee, että mies ei enää pettäisi. Selittelee jopa, että on itse aiheuttanut miehen raivokohtaukset ja pettämisen.
Mulla on kaikki keinot käytetty, enää en jaksa muuta kuin kuunnella. Neuvoista ei ole mitään hyötyä. Hienoa, jos vielä jaksat ystävääsi tukea.
Kuulostaa ikävän tutulta. Minun lähipiirissä on samankaltainen tilanne. Naisrukka on niin kiinni miehessään, että antaa tämän kohdella itseään miten sattuu. Kamalaa katsoa vierestä. Turpaansa taas kuitenkin saa ja kukakohan on nostamassa tätä ihmistä sirpaleiden keskeltä. Minä.
Ryhdyn pia lesboks, miehet o sikoi ja tunnevammasii.
Mä en kestä tollasia naisia, jotka on noin vässyköitä. Ei terve!
Hohhoijaa. Toivottavasti ystäväsi tajuaa. Tsemppii.
Et voi auttaa mitenkään muutoin kuin kuuntelemalla ja ehkä esittämällä kysymyksiä. No sen voit kyllä sanoa, ettei parisuhdetta IKINÄ pidä jatkaa lasten takia. Se on maailman pahin, mutta yleisin tekosyy, josta ei mitään hyvää seuraa.