tässä on lähes 10 v. oltu yhessä: yhteinen talolaina ja lapset... mutta keskinäisestä sitoutumisesta ei milloinkaan ole ollut puhetta.. Jotenki vaan on irrallinen olo avosuheessa, mutta meikäläisen luonteeseen ei kuulu vongata sormuksia, koska se ei ois aitoa. MUTTA: rehellinen ollessani, en koe iseäni täysin parisuhteessa olevani ilman sitä sormusta. Ja rehellisesti sanoen: en ole koskaan kokenut, että mieheni rakastaa minua täysin, mutta yhteiset, ihanat lapset pitää meidät yhdessä.
sormuksia ootellessa..
sirpukka_:)
3107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mites ois, jos puhuisit vaikka miehes kanssa asiasta? Jos olet tähän asti vaikuttanut miehen silmissä tyytyväiseltä suhteenne tilaan, niin eihän mies sitä turhaan muuttamaan ala jos ei tarvetta.
Puhukaa hyvät ihmiset toistenne kanssa, ei se toinen osapuoli ole ajatustenlukija.
kiitos näkökulmasta, tuossa voisikin olla pointtia. Itselläni kun tahtoo olla sulkeutuva luonne.
"en ole koskaan kokenut, että mieheni rakastaa minua täysin, mutta yhteiset, ihanat lapset pitää meidät yhdessä."
Se on mitä ylevin motiivi. Kunnioita sitä ja seuraa esimerkkiä.