Sunnuntain klassikot

http://adf.ly/7zkmk

http://fanit.cybermanshow.fi

tuossa lisää

Sunnuntain syksyn synkistelyklassikoissa jatkaa Depeche Mode albumillaan mikä on jakanut mielipiteitä niin bändin fanien ja musiikkikriitikkojen kesken. Youtubesta löytyi allekirjoittaneen mielestä parempi versio Black Celebration albumista, niitä on olemassa kai kaksi. Hyllyssäni on se huonompi mikä loppuu New Dress:iin. Siitä jää jotenkin aika toivoton fiilis, mutta tässä tuubiversiossa on toiveikkaampi loppu mikä antaa toivoa paremmasta...

Tästä siis. Depeche Mode ja Black Celebration. Minun mielestäni bändin kenties paras levy.

http://www.youtube.com/watch?v=-pJQKW6Z7TU

Ja kun puhutaan klassikko-osastolla synkistelystä, ei voida ohittaa sellaista bändiä kuin Joy Division. Traagista musiikkia, synkistelyä, tunteiden sekamelskaa, kamppailua itsensä ja tunteitensa kanssa, ja lopulta traaginen loppu vain 24-vuotiaana. Mutta jätti jälkensä ja syvän vaikutuksensa musiikkimaailmaan. Ian Curtisin itsemurhan jälkeen bändin muut jäsenet jatkoivat musiikin parissa ja perustivat yhtyeen nimeltä New Order, mutta se onkin jo eri tarina...

Bändin biisi, Love will tear us apart, on valittu ties kuin monta kertaa maailman kauniimmaksi kappaleeksi...

Joy Division ja kokoelma heiltä Substance antaa jonkinlaisen käsityksen bändin ja Ian Curtisin lyhyeksi jääneeltä uralta...

http://www.youtube.com/watch?v=H8qi7on5Wtw&feature=related

Seuraavaksi sitten vähemmän synkkää, mutta silti pienehköillä goottirock-elementeillä varustettua musiikkia. Tämäkin levy on julkaistu melkein 30 vuotta sitten ja on kestänyt hienosti ajan hampaan, joten voidaan laittaa hyvällä omallatunnolla klassikko-osastoon.

The Cult ja Love.

http://www.youtube.com/watch?v=dAXA_ibiTrk

Tänkin levyn julkaisusta on jo 20 vuotta aikaa. Itse aluksi petyin hieman albumin antiin, mutta mitä enemmän sitä kuuntelin sen enemmän aloin tykästyä siihen. Muutama hittilohkaisu tältä albumilta antaa ehkä hieman väärän kuvan siitä, mutta kyllä tämäkin on lopulta sitä taattua The Cure laatua.

Joten tästä sitten The Cure ja heidän pitkäsoitto Wish. Klassikko tämäkin minun mittapuun mukaan.

http://www.youtube.com/watch?v=aZtZCdATS2g

Pysytellään edelleen synkistelyn, ahdistuksen ja angstailun puolella. Seuraavaksi vuoron saa Trent Reznor ja Nine Inch Nails debyytillään Pretty Hate Machine.

Trent on yksi musiikkimaailman eksentrisistä neroista, jolle moni muusikko saa olla kiitollinen. Esimerkiksi herra Brian Warner aka Marilyn Manson ei olisi mitään ilman herra Reznoria. Ja onpahan herra Reznor tehnyt yhteistyötä sellaisenkin legendan kuin David Bowienkin kanssa(muutaman biisin kuulleenna voisin sanoa, että ei ollut mitenkään epäonnistunut sekään proggis).

Tämä levy on julkaistu joskus kai vuonna 1989, joten klassikoiden joukkoon menee tämäkin platta. Kun kuuntelee tätä levyä, niin huomaa kuin paljon aikaansa edellä tämä on. Ja olenkohan minä ainoa, joka on kuullut tällä levyllä hyvin vahvan Depeche Moden vaikutuksen...? Niin tai näin, hieno kokonaisuus tämä on jokatapauksessa.

http://www.youtube.com/watch?v=xvBEnB-A47w

Seuraavalta bändiltä ei taas löydy Youtubesta ainuttakaan kokonaista albumia, joten lohkaisen tänne yhden heidän keikan.

Kyseessä on siis The Mission, mikä perustettiin joskus 80-luvun puolivälissä kun Wayne Hussey lähti Sisters of Mercy:sta omille teilleen. Tälläkin bändillä on ollut oma uskollinen kuulijakuntansa, vaikkakin eivät ole mielestäni ansaittua huomiota ja menestystä saaneetkaan. Jos en nyt ihan väärin muista, niin bändi on ollut HIM:nkin kanssa yhdessä kiertueella, niin että ovat olleet HIM:in lämmettelijöinä. Tuntuu jotenkin vääryydeltä että se meni niin päin, koska mun mielestä HIM:in olisi kuulunut lämmitellä heitä. Mahtoi Ville Valostakin tuntua oudolta, että yksi hänen mahdollisista esikuvista olikin yhtäkkiä lämmittelemässä häntä... Mutta anyway... Klassikko-osastoon kuuluu ehdottomasti tämäkin.

http://www.youtube.com/watch?v=_bOaCvSKvvg&feature=related

Huomenna on jo lokakuu... Mitä olisi lokakuu ilman Lokakuun Ruostetta...? Eipä juuri mitään.

Nyt on siis vuorossa Type O Negative ja heidän October Rust. On muuten niin syksyn tunnelmaan sopiva levy kuin vaan olla voi. Kun Peter Steele kuoli, tuntui että olisin menettänyt yhden läheisen ystäväni, vaikka en henkilökohtaisesti häntä tuntenutkaan. Mutta musiikkinsa kautta hän tuli kuitenkin minulle tutuksi. Hänen musiikkinsa on tullut ainakin minun elämääni jäädäkseen.

Rest in peace, Peter. You are missed.

http://www.youtube.com/watch?v=ySS64KxPpTU

Tämän sunnuntain klassikot loppuu samaan bändiin millä alkoikin.

Sisters of Mercy ja First and Last and Always. Hyvää syksyä.

http://www.youtube.com/watch?v=bm3wlP9UOpo