että nykysin pääsee vain kaverien tai kaverien ystävien kautta parisuhteeseen?
Onko kukaan miettinyt..!
arkost
41638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
olen miettinyt eikä sekään tuottanut tulosta H A R M I !!!!???)...grrr..rr..rr./%¤#"!
Olen vähän kanssa päätynyt samaan lopputulokseen, harmi kun itsellä on vain 4 kaveria joiden kautta ei pääse naisiin tutustumaan.
oon miettymys kans pistän mäkeen sen "kaverin"... kuin oon jaksanut kuunnella sen etanan vauhtipuhetta, biljoonaa yksityiskohtakuvausta...ggrrr.rrr..rrrggggggrrrrr ?&%!!!¤#()=?/&)&%
^ joku kirjoittaa nyt melkoses känäs
kun tietäsit........
....ei......kun......kello ..oli.....5.yli...tai ...oikeasastaan....kello....näytti.....kun...katsoin......makuuhuoneen..kellosta....ja..oli....aika....pimeetä...etten..nähnyt...kunnolla....ja...pitikin...laittaa...valot....pääälle...että...näkisin...oikeanpuoleisen seinän valokatkaisijasta... niin...sen....digitaalikellon ...näyttöosan....viisarit ....näytti ...että kello....oli..8minuuttia...yli.....niin....lähdin....töihin...............................................................:)))))))
muutamalla oluella lienee osuutta asiaan:)))
Mihin perustat tällaisen väitteesi? Olen kyllä sitä mieltä että aika huuhaata nyt väität.
Ajatteles sitä miten paljon ihmiset tutustuvat toisiinsa baareissa. Tälläkin palstalla on aina puhuttu siitä miten Suomessa ei ole edes mahdollista löytää seurustelukumppania, jos ei käy baareissa ja viihdy yöelämässä, koska suomalaisessa kulttuurissa se on vaan luonnollisin ja helpoin tapa tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
Eli kyllä sitä on mahdollista päästä parisuhteeseen ilman kavereiden kautta.
Toisilla se baarista seuran löytäminenkin vaatii kaverin avustusta.
Ainoastaan sen verran, että miehestä (tai naisesta) ei tule mielikuvaa tylsästä ja yksinäisestä tyypistä.
Itse olen useamman kerran lähtenyt baariin yksin, ja löytänyt seuraa - jopa ihan seurusteluun asti. Enkä edes puhu siitä, että nättinä tyttönä istuisin tiskillä ja odottelisin, että joku tulee puhumaan, vaan ihan vierailen (mielenkiintoisten) ihmisten pyötiin hakeutumisesta ja aktiivisesta kontaktien ottamisesta.
Naiset ovat yleensä baarissa (vähintään) pareittain ja silloin on helpompi lähestyä kaverin kanssa. Ja ujolle se kaverin tuki on muutenkin ehdotonta siinä hommassa.
Olet aivan oikeassa siinä, että jotkut ujommat ihmiset tarvitsevat sitä "tuttua tukea" ollakseen sosiaalisia. Ja onhan se totta sekin, että porukalla on usein hauskempaa, vaikka kumppania oltaisiinkin etsimässä.
Huomattu on - kaikkien hyvien ystävien (ja työkavereiden) pitkäaikaiset suhteet on tuttavapiiristä, kukaan ei ole baarista random-poka. 30 tuttavapiirissä on sitten muutamia netin kautta toisensa löytäneitä, mutta heitäkin vähän... baarista aniharva, tosin kuin 50 ikäisillä jotka kaikki vaikuttaa löytäneensä toisensa baarista!
Ongelma tietysti sitten kun kaveripiiri kokonaan pariutunut ja bileiden sijasta pidetään lastenkutsuja, niin netti jää ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi laajentaa reviiriä kaveripiirin "karsintaleikistä" pudonneille.
50 ikäiset naiset ei edes baareissa ole nuoruudessa käyneet.Ei ollut hyväksyttävää. Tansseissa ehkä, selvinpäin. Tai "kotihipoissa".Tietysti vanhemmalla iällä ovat saattaneet baarista löytää kumppanin.
30 vuotta sitten vuosi 1980. Luuletko tosiaan ettei silloin juottoloita ollut? Puhu mielummin joistain 80 ikäisistä.
30 v sitten oli vuosi 1982..No kuitenkin...80-luvlla ei tosiaankaan ollut mitään juottoloita, nuoriso tapasi toisiaan kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa...limulinjalla tietty. Ei ollut myöskään diskoja, "diskomusiikkihan" tuli Suomeen vasta tossa männäkesänä..
Ööh. kylläpäs oli Lintsillä oli luola (tosin limudisko) ja sitten oli Bygga, Haralds ja....Ky..... on vissiin olleet jo vaikka kuinka kauan .....
Jaa... Omat vanhempani ovat tavanneet joskus 70-luvun loppupuolella... Baari-illan päätteksi. Äitini odottanut kaverin kanssa kyytiä kotiin, kun isäni sitä heille on tarjonnut. Että eiköhän noita juottoloita ole ollut jo ennen vanhaan...
Muistelinkin, että jotain "fiksua" tähän ketjuun heitin..Joo, siis olen elänyt 80-luvun ja tiedän, että asiat eivät todellakaan olleet noin mitä tuossa kirjoitin. Ei tarvi ottaa kaikkea tosissaan mitä kirjoitetaan..
Ei ole kavereita.
Aikanaan ne kaveritkin ovat olleet tuntemattomia. Riippuu tietysti miten ahkerasti ihmiset käyvät ulkona, harrastukset, baarit jne.
Lisäksi moni on löytänyt kumppanin netistä (ennen oli kirjeenvaihto tanssilava) jne. Ja Maikkarilla on deitti.
Niin nyt on tää netti kun jonkun pitää voida stalkata kuka on kenenki kaveri. Onhan se maailma muuttunut juu.
Varmasti paras keino tutustua ja löytää joku, jonka taustat selviää kertajuttelulla :) Harmi, että ystävieni ystävätkin ovat varattuja, muutamia kivoja miehiä heissäkin on. Odottelen siis lähinnä vapautumista ;) kun ei tässä muuten ole miehiin tutustunut.
Baari ei ole itselleni vaihtoehto, ei myöskään netti. Joten on pirun hankalaa löytää yhtään ketään, vaikka ei etsisikään. Ihmisiin on ainakin pääkaupunkiseudulla vaikea tutustua, ellei mene baariin ja nettiin..
Kaikki ihanat miehet on jo varattuja, ei sille voi mitään. Itsekin olen ihana Nainen, mutta niin vaan olen yksikseni ollut jo yli vuoden päivät. Yksilläkään treffeillä en ole käynyt, vaikka olen niitä jotka kääntää pään ja kiinnostusta herätän, mutta silti..alkaa jo vähän tuntua siltä, että olen ikuisesti sinkkuna.. :(
ainahan se on ollut näin.
Ennen tietokoneita: Tanssilavat kapakat frendit kirjeenvaihdot harrastukset
Onks sil sit jotain merkityst onks löytäny kumppanin frendin tai tutun kautta? Eiks onni ja toimiva parisuhde ole tärkein?
On sillä sen verran, että miehellä, jolla ei ole kavereita, suhteen löytäminen hankaloituu entisestään. Ensinnäkään ei ole piirejä mistä etsiä naista, ja toiseksi, naiset karsastavat kaverittomia miehiä, koska heillä ei ole korkeaa sosiaalista statusta, ja ovat ne muutenkin varmaan outoja ressukoita, joihin ei edes kannata yrittää tutustua kun niissä kuitenkin on jotain vialla.
Lyhyesti: asioiden olettaminen on tärkeämpää kuin onni ja toimiva pariuhde.
Juueikä omalla kohdalla niitten kavereidenkaan kautta juuri pelkoa naisensaannista ole. Jääny sellaset "noniin jätkät lähdetään naisia metsästään"-jututki välistä kun nuo saatanat löytäneet heti akan ja käpertyneet perhe-elämiinsä tai sitten vaikka viihteellä käytäisiinkin niin saa vaan kuunnella niiden märinää omista perhe ja parisuhdeongelmistaan ja kitisevät pois baarista jo hyvissä ajoin ennen valomerkkejä.
Erakkoluonteena jaksan vain harvoin pitää kavereihin tiivistä yhteyttä, ja kun kaveritkin ovat melkein kaikki naisettomia niin sitä kautta ei ole kumppania tulossa. Baarielämä ei ole koskaan kiinnostanut. Nettitreffeillä naisilla on ylisuuret vaatimukset...
Mutta on yksi kanava mitä kautta olisin itse saanut jo monestikin suhteen mikäli olisin halunnut, eli naapurit. Useampikin naapurin yksinhuoltaja on osoittanut kiinnostusta kaltaiseeni kilttiin rauhalliseen mieheen. Itseäni vain eivät yksinhuoltajat suuremmin kiinnosta.
Aina silloin tällöin tulee tätä naapuriläppää vastaan. Minä en kerrostalossa asumisesta huolimatta näe juuri koskaan naapureitani ja jos näen, niin kukaan ei todellakaan ala puhua mitään. Se aloite pitäisi tehdä aina itse.
Menepä kerrostaloissa pihatalkoisiin ja lenkkisaunoihin sekä tervehdi kaikkia moikkaamalla rappukäytävässä. Itse olen noudattanut näitä systeemeitä, vaikkein supersosiaalinen olekaan ja aina on löytynyt ajan myötä juttukaveria. Hississäkin ehtii vaihtaa muutaman sanan vaikka säästä ja sitä kautta edetä ajan kanssa asioissa eteenpäin.
Mulla naisettomuuden kohtalo pitää huolen, että lähistöltä muuttaa heti kaikki nuorehkot passelinnäköiset naiset pois kun minä asetun taloksi. Samaten esim. jossain kursseilla, mun luokalla jotain ikäloppuja eläkeläisiä ja kun katselee esim. seuraavan vuoden tai toisena vuotena ekan vuoden kurssilaisia, oivoi... täynnä jotain tiukkoja teininaisia ja silloin tekee mieli hakata päätä seinään. Töistäkin on kaikki naiset hävinneet, tai niitä ei ole vain siellä mun osastolla, muualla kyllä. Ei tätä enää edes paskaksi tuuriksi voi kutsua, kyllä tämä on jonkun korkeemman voiman järjestelyä.
Ei vain täältä netistäkää mitään löydy, oon itsekki tavannu yhtä kivaa neitosta nyt parisen päivää ja se laitto sitten eräänä aamuna viestin, että ota pois mun numero sun kännykäst.. mie olin silleen vähän, että WTF
En ole miettinyt. Olen sen verran kaunis, että yksinään saa parhaat miehet.
Tapasin baarissa vanhan koulukaverini ja me pitdettiin hauskaa ja tanssittiin ja lopuksi suudeltiin, että onhan tuossa ihan perääkin.
Olen ja moneen kertaan. :)
Kyllä se on hieman mielessä käynyt. Onhan se helpompi ja jotenkin luontainen tapa löytää kumppani, kun toinen on tavallaan arvioinut hänet valmiiksi, eli kelpuuttanut ystäväkseen. Tottakai helpottaa sekin, että toinen hoitaa esittelyn, josta on luonnollista jatkaa jutustelua, eikä tarvi hiki hatussa miettiä järkevää sanottavaa kuten baarissa.
Enpä vaan itse ole kavereiden kautta enkä baarista suhdetta löytänyt. En tosin baareissa käy juomassa, käyn klubeilla tanssimassa, joten sekin varmaan on vaikuttanut asiaan:)
hah haa............Vai käyt sä klubeilla 24/7 netissä.
Oli niin hauska kommentti, että pääs melkein pieru:)
Miks käydä ulkona perusbaareissa, kun ei nappaa? Klubeilla soi sentään hyvä musa, joten mielummin sinne.
On sitä tullu mietittyä. Varsinkin kun itseäni ei baareissa näy, en pidä siitä ilmapiiristä mikä niissä yleensä on eli juominen... vaikka niissä tulee tuntemattomiaki naisia tekemään tuttavuutta. Mut silti selvin päin oleminen voittaa baareissa notkumisen.
Mutta siis kun tuota kavereita ei nykyisin oikein ole, johtuen siittä syystä kun on uudella paikkakunnalla ja ei ole niin sosiaalinen... mut menee se elämä näin yksinkin, kuten tähänkin asti. Vapaudesta kun en luovu ellei toinen ole sillai todella säväyttävä (tarkotan tuolla että mun mielestä ei kenenkään muun).
On mietitty ja ap on oikeassa. Tuttujen kanssa yleensä muodustuu parisuhteita.
Olen just tutustumassa yhteen kaveriin, ja näyttää kyllä hyvältä, ollaan jo pussailtu ja mietitään parisuhdetta.
Tuo johtuu siitä että naiset on kasvatettu pelkäämään tai suhtautumaan
varutuneesti tuntemattomiin miehiin.
tiedän kyl sen että joihinkin miehen on hyvä
suhtautua pikkasen varautuneesti ja pelolla
esim raiskaajat,hullut tai muut sellaset.
Pakko ihan kysyä, että miten nuo edellämainitut tunnistat? Eikö raiskaaja useimmiten ole lähipiirin henkilö, vai olenko väärässä? Miten hullun tunnistat ja miten määrittelet hullun?
Minusta varautuneisuus on tässä maailmassa aivan terve piirre. Aiempien kokemusteni takia olen aikasen varautunut uusien ihmisten kanssa, mutta pyrin silti ottamaan heidät vastaan sellaisina kuin ovat.
Eiköhän ystävien kautta toiseen tutustuttaessa oma suojamuuri ole alempana kuin baarissa vieraan kanssa jutellessa. Ja varmaan kaverien kautta tutustuttaessa kiinnittää eri asioihin huomiota kuin baarissa. Onhan tuossa tavallaan esikarsinta jo tehnyt, jos kyseinen ihminen on toisen kaveri.
Varmaan harrastusten kautta pääsee suht luontevasti suhteeseen, jos harrastukset ovat sosiaalisia.