Jälleen Nightwish asiaa. Kun Nightwish julkaisi Oceanbornin, tuli sitä kuunneltua aivan älyttömän paljon. Wishmaster (olikohan se nyt tämän niminen) oli myös hyvä levy, mutta takapakkia Oceanborniin verrattuna. Century Childia ei jaksa kuunnella ollenkaan. Uusinta en ole edes hankkinut.
Onko kukaan samoilla linjoilla. Ilmeisesti aika harva, sen verran kovaa bändillä tuntuu menevän...
Onko kukaan samoilla linjoilla. Ilmeisesti aika harva, sen verran kovaa bändillä tuntuu menevän...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oceanborn on kyllä loistava , mutta parasta NWssä on ettei se tee kahta samanlaista levyä.Ei olisi mukavaa odottaa Oceanborn part 5 jne.
Jos Oceanbornista tykkäsit, niin hankippa Once, vaikka sitten vain kirjastosta lainaan. Tottahan se on että Wishmaster olis askel taaksepäin ja Tuomas on itsekin sanonut ettei Wishmaster tarjoa mitään uutta Oceanborniin verrattuna, vaan jatkaa samaa linjaa. Mutta kuuntele Oncea, se on Oceanbornin laatuinen levy. Musiikintyylihän on aivan eri luokkaa, mutta laatu (soitto, Tarjan laulu) Oncella on on kenties parempi. Mielestäni näitä kahta levyä ei millään voi verrata keskenään, sillä ne ovat kaksi niin erillaista levyä.
taidat olla aika lailla samalla linjalla ku mä...ainut nightwish levy minkä oon ostanu on oceanborn ja se on loistava. oon kuullu kaikki levyt mutta en ole ostanu ku tuntuu että se menee koko ajan paskemmaksi. se nemo-biisi on suoraan sanottuna perseestä...en tykänny siitä yhtään. wishmasterin vielä viihti kuunnella mut se centrychikldf oli jo liikaa. tarja laulo sen jotenki niin typerällä äänellä...niinku joku pikkulikka..yäk!=) niinhän se tuomas itekki totesi siinä...ööö..siinä...höh,no mikä vittu se ny olikaan DVD:llä...ni sano et oceanborn on se nightwishin ainut oikea levy jonka ne on ikinä tehneet....
Oceanborn On NW:n paras levy. EFF on toiseks paras, hiomatonta vielä, mutta silti timantti. Tuolloin bändi tuntui vielä miettivän sanoituksiakin. WM taas oli musta kauheaa kunneltavaa Oceanbornin jälkeen. Levyllä ei ollut vaan mitään annettavaa, poissa oli kauniit melodiat ja sanoma, bändin ehdottomasti huonoin esitys tähän asti. CC meni puolestaan jo tod. kaupalliseks. Piisit oli helppoja suurelle yleisölle, mut kului nopeasti kuuntelussa, koska todellinen syvyys puuttui. Uusimpaan en ole vielä päässyt sisälle. Mahtipontisuutta ei ainakaan puutu. Kiltisti olen ostanut bändin kaikki levyt vaikka nykyään jo lähinnä kunnioituksesta kahta ekaa levyä kohtaan.
Century Child kuulostaa minun korviini Tuomakselle kaikista henkilökohtaisimmalta levyltä. Kaupallisuushan ei ole Nightwishille ollut missään vaiheessa se pääsyy tehdä musiikkia, vaan se musiikin tekemisen ilo. Oncen valmistuttua Tuomas sanoi että häntä ei haittaa vaikka kyseinen levy ei myisi yhtään kappaletta. Hän teki levyn josta oli unelmoinut ja hän oli siihen tyytyväinen.
Oceanbornista... Tuomas sanoi End Of Innocencella että monet faneista pitävät tätä levyä sinä ainoana ja parhaana Nightwish levynä (kuten myös allekirjoittanut). Hän mainitsee myös että levyn teko oli myös yhtä helvettiä koko porukalle. Oncen tekoprosessi oli koko bändin mielestä kenties hauskin koko bändin historiassa.
Eihän kaikki millään voi pitää samoista asioista, enkä yritä aivopestä ketään. Pieniä tosiasioita ainostaan. Jo ette tykkää, niin minkä minä sille voin. Minä tykkään=)
Kappaleet AFF ovat ehdottomasti parhaita, toteutus vielä keskeneräistä. Oceanbornin kanssa ne ovat siis samoilla sijoilla.
Wishmasterista minulla ei ole pahaa sanottavaa. Esim. The Kinslayer on mielestäni yksi parhaista kappaleista (livenä kaikkein paras).
CC oli suuri pettymys. Itseasiassa harkitsin monta kertaa ennen kuin ostin Oncen, koska CC:stä jäi niin paha maku suuhun. Niin, ja olin kuullut radiosta muutaman biisin, jotka eivät kovin hyvältä kuullostaneet (Wish I Had An Angel, Dead Gardens, Higher Than Hope). Nyttemin olen oppinut nuista kahdesta viimeisestä edes hiukan pitämään mutta Wish I Had An Angeliä en yksinkertaisesti voi vieläkään sietää!
Olin Tuskassa katsomassa NW:tä ja jäi todella huono maku keikasta kun viimeisenä he soittivat tuon karsean tekeleen.
Niin, Once:sta ei todellakaan puutu mahtipontisuutta. Tulee mieleen joku suuren budjetin leffa, johon Once on Soundtrackinä. Varsinkin kun kuuntelee Ghost Love Scorea.
Kaikesta huolimatta vaikka tuo uutuus on upea, niin silti siitä puuttuu sitä jotain..
(Muuten, olenko ihan väärässä, vai laulaako Tarja joka levyllä aina hieman alempaa?)
Kyllä minusta Wishmaster on NW:n paras levy, mutta Oceanborn tulee hyvänä kakkosena!