Monesti tällä palstalla väännetään kättä siitä, kumpi on suurempi syyllinen pettämistilanteissa: pettäjä vai hänen kakkosensa. No jokainen järkevä tietysti ymmärtää, että parisuhteessa elävä pettäjä on tietenkin suurempi syyllinen ja se, joka ratkaisevasti toimii väärin. Jos kakkonen on sinkku, hän ei syyllisty pettämiseen. Mutta pettämisen edesauttamiseen hän kyllä syyllistyy. Eli ei kakkonenkaan ihan syytön ole, jos ihan rehellisiä ollaan. Ja totuus on, että on sellaisiakin vapaita kakkosia, jotka ovat olleet se aloitteellinen osapuoli salasuhteen aloittamisessa. Tiedän ainakin kaksi tapausta, että kakkonen oli aloitteellinen, vaikka tiesi varsin hyvin ihastuksensa kohteen olevan perheellinen. Eipä vain välittänyt siitä. Mitä tuollaisistakin ihmisistä pitäisi ajatella? Tämä ei tietenkään vapauta pettänyttä osapuolta syyllisyydestä, mutta kertoo siitä, että kakkosiakin on moneen lähtöön. Jotkut heistä ovat uskomattoman röyhkeitä.
Sen sijaan petetty osapuoli ei ole koskaan syyllinen. Vaikka petetyt eivät varmasti ole mitään puhtaita pulmusia tai pyhimyksiä, niin pettämistä ja valehtelua ei kukaan ansaitse. Jos avioliitossa on peruuttamattomia ongelmia, on reilumpaa erota kuin antaa kumppanin elää valheessa.
Sen sijaan petetty osapuoli ei ole koskaan syyllinen. Vaikka petetyt eivät varmasti ole mitään puhtaita pulmusia tai pyhimyksiä, niin pettämistä ja valehtelua ei kukaan ansaitse. Jos avioliitossa on peruuttamattomia ongelmia, on reilumpaa erota kuin antaa kumppanin elää valheessa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä molemmat ovat syyllisiä. Suurempi on tietenkin se parisuhteessa elävä ja hän usein pettääkin kahta hekilöä. Yleensä syöttää ristiriitaista tietoa myös kolmanelle osapuolelle. Kolmas pyörä ottaa aina tietoisen riskin alkaessan hemostella varatun kanssa. Ainakin hän on tietoinen että jakaa kumppanin toisen kanssa.
Eli mielestäsi on ok, että valehtelee, kohtelee ei-kunnioittavasti ja on kylmä puolisolle, kunhan ei petä fyysisesti?
Hyvään parisuhteeseen ei kolmansia mahdu.
Aivan kamalaa on laittaa syy pettäjään tai salarakkaaseen.
Petetty voisi katsoa peiliin mikä mättää kun niitä salarakkaita pyörii ja pitää siitä pettäjästä parempaa huolta.
Pitkän liiton taika ei ole se että ollaan vaan sitä suhdetta pitää hoitaa myös silloin..silloin ei tulisi kolmansia pyörimään siihen liittoon..että näin :)
Eli mielestäsi on ok, että valehtelee, kohtelee ei-kunnioittavasti ja on kylmä puolisolle, kunhan ei petä fyysisesti?
Missä kohtaa kirjoituksessani muka sanoin näin? Miksi pitää vääristellä? Kirjoitin, että jos liitossa on peruuttamattomia ongelmia, on reilumpaa erota kuin pettää. Jos toinen valehtelee ja kohtelee kumppania huonosti, niin silloin haetaan pariterapiaa tai eroa eikä aleta pettämään. Miten se pettäminen muka niitä ongelmia ratkaisisi? Olkaa hyvät ihmiset aikuisia älkääkä lapsia.
Aivan niin. Petetty on tietysti syypää ja pettäjä ja salarakas pulmusia. Just joo. Mut ainakin kotona kasvatettiin kyllä siihen, että valehteleminen ja toisen huijaaminen on väärin. Kaikissa tapauksissa.
Tunnet sellaisia kakkosia mitkä nielee niitä varattuja miehiä.
Jos on hyvä parisuhde ei se mies minnekkään lähde edes silloin.
Jos on hyvä parisuhde ei se mies minnekkään lähde edes silloin
Hah! Just nimenomaan miehet ovat niitä, jotka pettävät tilaisuuden tullen riippumatta siitä, onko niiden parisuhde hyvä tai huono. Toi sun määritelmäs sopii kyllä naisiin mutta ei miehiin. Naiset aina unohtaa, että miehet vaan on erilaisia kuin naiset.
Kannattaako siis katsoa peiliin, jos on oikeasti tuota mieltä, ettei ole sellaista miestä, joka ei pettäisiä tilaisuuden tullen?
Onko omassa arviontikyvyssä jotain pielessä, jossei löydä kuin tuollaisia miehiä?
Turha on miehiä erikseen huudella "synnynnäisesti"pettäjiksi, aivan samanlaisia asiat itselleen suotuisasti selittävi on naisissakin! Aina löytyy hyvä tekosyy - usein jokin "merkillinen" vika omassa siipassa - joka suorastaan ajaa toisen miehen syliin.
Ja tämän kirjoitan naisena, jonka mies ei ole pettänyt edes huonon päivän tullen - mutta joka hakee täältä jotain "näkökulmaa" erään ystävänsä sekoiluihin.
Syyllisen etsiminen on täysin tarpeeton ja lisäksi hyödytöntä. Jos kumppani tai itse on uskoton, niin ainoa keino selvitä siitä, on ratkaista miten toimitaan jatkossa. Useinkaan tätä ei voi päättää ihan muutamassa tunnissa, tai päivissäkään.
Monet ihmiset ymmärtävät, ettei liittoonsa tyytyväinen ihminen lähde vieraisiin. Usein sellainen ei tule edes mieleen. Siksi petetty ei saisi koskaan tuudittautua kumppaninsa uskottomuuteen siten, ettei hänellä ole siihen mitään osuutta. Puoliso on aina osallisena ihan kaikissa kumppaninsa edesottamuksissa.
On myös niin, ettei petettykään halua erota pettävästä kumppanistaan. Valheessa eläminen on eri asia kuin elämä "armottomassa totuudessa", joka puolestaan on huisin paljon vaikeampaa kuin elo valheessa.
Olen itse petetty ja en voi mennä sen taaks että minussa ei ollut vikaa. JOs parisuhde ei toimi on se siis kahden välinen asia. Eli myös petetyn vika. AINA. Petetyn vastuu on siinä, että täytyy osata lähteä sellaisesta suhteesta jossa tulee petetyksi, eikä jäädä valittamaan ja katkeroitumaan. Eli siinä saa sitten katsoa peiliin jos jää suhteeseen ja valittaa miksi toinen ei muutu.
Juurikin näin. En minäkään ymmärrä niitä vaimoja, jotka ottavat vastaan miehensä rinnakkaissuhteen ja valheet, vaikka toinen jää kiinni kerta toisensa jälkeen siitä, että suhde jatkuu vaikka väittää vaimolleen muuta. Silti vaimo vaan sanoo, etteä pahinta mitä hän voisi tulevaisuudelta kuvitella on, että mies haluaisi erota! WHAAAT??!!
Ja jos mies sitten lopultakin omaa sen verran selkärankaa, että hakee eroa, vaimo lupaa ensin vaikka kuun taivaalta, ettei mies lähtisi ja vetoaa toisen tunteisiin. Ja jos tämäkään ei saa miestä enää jäämään, sitten käännetään lapset ja sukulaisetkin miestä vastaan. Miksi? Eikö olisi itse voinut aikanaan lähteä??
Juuri noin "turtana jo". Petetyllä on tasantarkkaan yhtä suuri vastuu suhteesta kuin pettäjälläkin. Ihan turha jäädä suhteeseen valittamaan miten toinen voi pettää ja miksi hän ei muutu.
Ei todellakaan. Petetty on syytön asiaan.Tämä on fakta, enkä jaksa idioottilausettasi selittää, kun sa kasvaa pettureiden sieluissa kuin sienet sateella.
Petettyllä olisi ollut yhtä suuri, jollei suurempi syy pettää, mutta miksi hän ei toiminut samalla tavalla. Kerro minulle teoriasi siihen?
Petetty on osallisena parisuhteessa ja ihan kaikessa mitä puoliso tekee. Sama toisinpäin. Jos petettykin olisi pettänyt (kuten muuten aika usein on, jäämättä kiinni siitä), niin silloinko suhde olisi hyvin kohdallaan? Vai tuplasti huonosti?
Toiko tämä avaus jotain uutta kehiin..? No ei minusta - samaa liirum laarumia, jonka kruunaa tuo niin tyypillinen toteamus kakkosista: "Jotkut heistä ovat uskomattoman röyhkeitä".
Niinpä niin... Jos ajat 80 km/h alueella rajoituksen mukaan, vaikka joku huutaa vieressä painamaan kaasua ja antamaan mennä niin paljon kuin rakkineesta lähtee, olet fiksu ihminen kun et provosoidu yllytyksestä.
Ketään ei käsittääkseni pakoteta pettämään yhtään sen enempää kuin ajamaan ylinopeutta..? Fiksu ihminen ymmärtää olla ajamatta ylinopeutta ja olla suostumatta viettelyyn. Kummallista, miten syyllisyys sitten yhtäkkiä siirretäänkin petetyn toimesta enemmän sen petoskumppanin harteille kuin pettäjän itsensä... Uskooko poliisi muka, jos jäät kiinni reilusta ylinopeudesta, että vieressä istunut matkustaja sitä kaasua painoi tai ainakin yllytti painamaan..?
Parisuhteita ja avioliittoja on monenlaisia. Olet elänyt ns parhaat vuotesi yhdessä ihmisen kanssa, jolta et saa kaunista sanaa, kunnioittavasta ja rakastavasta kohtelusta puhumattakaan. Olet hänelle itsestään selvyys, tae siitä, . että käytettävissä on talouden hoitoon kaksi tiliä yhden sijaan. Olet masennuksen rajamailla ja mietit, tässäkö tämä oli, edessä pelkkiä harmaita vuosia kohti eläkeikää... Jostain saat raavittua kasaan puhtia sen verran, että nostat kissan pöydälle ja kyseenalaistat puolisollesi tämän pomottamisen ja lyttäämisen. Saat kuulla olevasi turhan narisija ja että kaikki on hyvin. Jatkat laahustamista osaasi tyytyen, kunnes jostain kumpuaa ajatus, että toisenlaistakin elämää voisi olla. Otat puheeksi eron - ja siitä vasta riemu repeääkin! Puoliso uhkaa sinua lasten menettämisellä ja pitävänsä huolen, että kaikki kuulevat sinun "suuresta itsekkyydestäsi", joka vaarantaa koko perheen mielenterveyden ym. Lähdetkö tuosta todellakin eroamaan?
Toki olisi "reilumpaa erota", mutta sanopa, miten tuossa tilanteessa eroat "reilusti"?
Ehkä olen moraaliton ihminen, kun suojelen lähipiirissäni tuon edellisen kertomuksen "luuseria" - sitä, joka ei uskalla erota "reilusti". Tunnen tarinan, tunnen ihmiset. Tunnen sen kolmannen pyöränkin tässä kuviossa - ei, en ole itse hän enkä tuo pettäjäkään. Pettämistä en hyväksy, mutta en koe oikeudekseni muita ihmisiä siitä tuomitakaan.
On niin helppoa puhua reiluudesta, kun ei tiedä mitään liittojen taustoista eikä parin todellisesta suhteesta. Yleensäkin on typerää kehottaa ihmisiä eroamaan ketä milloinkin ja missä tilanteessa. Kyllä ihmiset itse tietävät paremmin suhteensa tilan ja sen jatkaako vai ei. Jos joitakuita hämmästyttää miksi jotain liittoa jatketaan, niin siinähän hämmästyttää. Ei toisten liitot muille kuulu mitenkään. Onneksi.
Ihmiset, jotka eivät elä omaa elämäänsä, kiinnittävät suurta huomiota toisten liittoihin ja suhteisiin.