Millainen vaikutus kumppanilla olisi elämääsi?

Tuskin ainakaan netissä pörräisin entiseen malliin

Olisin maailman onnellisin mies ja en enää koskaan kävisi maksullisissa paikoissa.
Jos joskus tosi harvoin olen tilanteessa että nainen kulkee kaupungilla vierelläni ja puhumme mistä tahansa asiasta niin itsetuntoni on huipussa sillä hetkellä,tunnen vasta silloin olevani tavallinen mies,enkä mikään at riepu.
Ja tämä tunne siis kestää vain sen ajan kun ei tarvi kulkea yksin.

http://www.iltalehti.fi/satakysymystaseksista/2012100116145567_qs.shtml

Oletan, että suhtautuisin elämääni vähän positiivisemmin, koska viimeinkin joku välittäisi minustakin. Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että elämän pitää muutenkin olla kunnossa, koska ei suhde ole mikään kaiken parantava ihme lääke. Oletan aina, että näin sanovat ihmiset eivät ole joutuneet olemaan koko elämäänsä yksin, joten he eivät tiedä miltä se tuntuu. Yksin olevalle se ensimmäinen suhde saattaa hyvinkin olla todella tärkeä asia: se antaa toivoa tulevasta, ja antaa syyn yrittää enemmän.

Elämään tulisi myös lisää sisältöä sen myötä kun naisen kanssa voisi yhdessä tehdä jotain.

En oikein osaa vastata tuohon. Riippunee pitkälti siitä, miten itse suhtaudun itseeni. Ulospäin on vaikea loistaa, jos ei valmiiksi ole sinut itsensä kanssa tai tuntee itsensä ahdistuneeksi ja epävarmaksi.

Mielestäni juuri tämä on suurin parisuhteisiin liitettävä kompastuskivi, nimittäin se että aletaan seurustella ns. muodon vuoksi tai siksi että olettaa sen kuuluvan asiaan. Yritän pitää homman niin spontaanina ja aitona kuin mahdollista.

Ainakin alkuun pyrkisin varmaan mahdollisimman vähän muuttamaan mitään, näin olen tehnytkin ja erohan siitä ennenpitkää seuraa kun en lähde kovin innolla kotileikkeihin, siis isoa velkaa ja ylisuurta taloa rakentamaan, uskoisin että jos oikein hyvä nainen löytyy niin sitten ehkä tuohon lankaan voisin mennäkin.

Ei kai siinä isoa eroa ole, naisen kanssa shoppailtua tulee varmaan enemmän kaikenlaista turhaa, odottelu erilaisten kauppojen ym. tiloissa lisääntyy samoin kuin erilaiset purnukat kylppärissä jne. jne. Osin elämisen laatu on parempaa, onnenpipanoita ja ehkä erimielisyyksiäkin enemmän, ei niin tasaista kuin itsekseen.

Kumppani pelastaisi elämäni.
Saatuani kumppanin minä hakeutuisin opiskelemaan/töihin, saisin ystäviä kumppanin kavereista, alkaisin pitämään huolta kunnostani, aloittaisin jonkun mielekkään harrastuksen ja lopettaisin ryyppäämisen.

-alkoholin juonti loppuu / jää kohtuukäytölle (juon joka päivä vitutukseen)
-laihdun ja kiinteyden edellisen ansiosta
-motivaatiota tehdä ihan mitä vaan
-hyvä fiilis aamusta iltaan, aamupusuista iltaseksiin ja...
-...naisen vieressä nukkuminen

Olen miettinyt tätä monesti, ja ennen kaikkea sitä miten minä itse sen haluaisin vaikuttavan. Toisaalta haluaisin kumppania, en tiedä miksi, ehkä ihan kokemisen ja elämisen halusta? Sitten toisaalta kun mietin edellistä (ja ainoaa...) koemustani ja muita konkreettisia asioita mitä suhteessa oleminen voisi olla, niin kaikki vaikuttaa lähtöarvoisesti negatiiviselta. Ehkä olen pessimisti, tai liian tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se nyt on. En pidä kompromisseista.

Parhaimmillaan ehkä juuri juttuseuraa ja lisää sosialisoimista, askareiden ja kokemusten jakamista yms. Pahimmillaan ja kaikkein todennäköisimmin meillä olisi täysin erilaiset kuvat siitä mitä suhteessa oleminen tarkoittaa, eli minä olisin vain kiukkuinen koko ajan eikä se partneri parka tajua mitä tekee väärin. Enkä minä sitä kehtaa/osaa kertoa.

Asuin yhdessä vaiheessa kolmen kaverini kanssa samassa isossa asunnossa. Tuolloin kämppisaikoinakin olin liikkuvaisempi, mieleltäni vakaampi ja kokonaisvaltaisesti tyytyväisempi elämääni kuin nyt yksin. Voisin siis kuvitella, että (hyvässä) parisuhteessa asiat olisivat ziljoonasti paremmin kuin nyt, kun juttuseuran lisäksi saisi vielä rakkautta, läheisyyttä ja seksiä.

Ei se aina niin mene, että asiat pitää olla kunnossa ennen suhteeseen alkamista. Varmaan rakastaisi entistä enemmän puolisoa, jos auttanut uuden elämän alkuun, saanut sitä kautta uuden työpaikan ja uusia kavereita...kunnioitusta ja kiitollisuuttakin, nekin kuuluu rakkauteen.

Ruuat tekisin kun muija tulee töistä =) Viiniä pitäisi ostaa lähimmästä alkosta, illanviettoa varten. Olen toiminut apulaisena, mutta en ole opiskellut ammattiin.