Kirjoittaminen helpottaa kuulemma. Siksi ajattelin kirjoittaa tarinani tänne.
Tapasin ennen kesää miehen jonka jo entuudestaan tiesin ja olin tarkkaillut häntä jo jonkin aikaa. Jossain vaiheessa me törmättiin ja tutustuttiin. Olin kuitenkin ajatellut että en halua ihastua kehenkään. Valitettavasti tämä mies vei minulta jalat alta.
Hengailtiin koko kesä yhdessä. Tutustuttiin toistemme kavereihin ja vietettiin aikaa myös porukassa. Tunteet tulivat myös aika nopeasti mukaan. Mies oli kuitenkin ottanut puheeksi että hän ei välttämättä ole vuoden päästä enää täällä. Syynä siihen että haluaa päästä jonnekin sellaseen kouluun mikä ei ole täällä ja menestyä urallaan. Keskustelimme myös seurustelusta ja mies oli sitä mieltä että ei halua seurustella, vielä. Kuitenkin asia näytti ja tuntui täysin siltä että me ollaan pari. Kaikki kaverit sanoivat että "kyllä te seurustelette, näkeehän sen kilometrien päähän". Koskaan me ei kuitenkaan sitä sanottu ääneen.
Jossakin vaiheessa rupesin huomaamaan että yhteydenotto on vähentynyt. Keskustelimme asiasta ja mies kertoi sen johtuvan kiireistä ja siitä että hänellä ei ole tarvetta kysellä joka päivä kuulumisia. Kesällä tämä asia oli toisin.
No, enää emme nähneet usein. Hän oli päässyt kouluun joka on täällä ja hän keskittyy siihen. Koulupäivän jälkeen on väsynyt että ei halua muuta kun mennä omaan kämppään pimeeseen huoneeseen ja olla yksin.
Tuntui että hän ei enää pidä musta tai välitä niinkuin kesällä. Hän muuttui ihan täysin.
Sitten koitti se päivä, mitä en olisi halunnut. Olin varautunut siihen että tämä ei saa jatkoa. Mies kertoi että ei pysty jatkamaan. Hän ei halua seurustella niinkuin oli aiemmin kertonut. Hän ei halua olla tilivelvollinen kertomaan jokaista liikettää mitä hän tekee. Kaikista tärkein hänelle on tämänhetkinen koulu ja tulevat urasuunnitelmat. Hänellä ei ole enään yksinkertaisesti minulle aikaa. Hän ei halua valita uran ja naisen väliltä.
Hän kertoi että kuinka mahtava ihminen olen, kuinka paljon olen pitänyt hänestä huolta, hän välittää ja tykkää minusta edelleen. Mutta hän on niin itsekäs että hän ei voi ajatella muuta kuin itseään. Hän sanoi minulle noin.
Myös sitä kertoi että ajatus siitä että kulkisin jonkun toisen miehen kanssa häntä vastaan, olisin viettänyt yön jonkun toisen kanssa ja se että hän joutuisi jakaamaan minut jonkun toisen kanssa tekisi kipeää. Joo, tottakai se tekee kipeää mutta jos on valmis heittämään hyvästit meidän jutulle nii miksi hän ajattelee noin? Hän saisi minut jos vain haluaisi.
”Olit sille kesäheila”. Jep, minusta tuntuu siltä tällä hetkellä ja vaikka hän sanoi että en ollut sellainen koska ei voi ymmärtää mitä kesäheilajuttuja.
Useita seurustelupyyntöjä hänelle on tullut ja hän on aina vastannut suoraan ei mutta tällä kertaa se oli hänelle erittäin vaikeaa sanoa ei. Hän oli aina sanonut minulle: ”sä olet poikkeus tapaus”.
Itkin koko illan. Enemmän tai vähemmän. Ovella ennen kun hän lähti, sanoin että ”hyvää loppuelämää ja toivottavasti menestyt urallasi” niin se sai miehen sillä hetkellä itkemään. Kuitenkin hänen oli pakko päästää irti vaikka se sattui.
Mitä mieltä olette?
Tapasin ennen kesää miehen jonka jo entuudestaan tiesin ja olin tarkkaillut häntä jo jonkin aikaa. Jossain vaiheessa me törmättiin ja tutustuttiin. Olin kuitenkin ajatellut että en halua ihastua kehenkään. Valitettavasti tämä mies vei minulta jalat alta.
Hengailtiin koko kesä yhdessä. Tutustuttiin toistemme kavereihin ja vietettiin aikaa myös porukassa. Tunteet tulivat myös aika nopeasti mukaan. Mies oli kuitenkin ottanut puheeksi että hän ei välttämättä ole vuoden päästä enää täällä. Syynä siihen että haluaa päästä jonnekin sellaseen kouluun mikä ei ole täällä ja menestyä urallaan. Keskustelimme myös seurustelusta ja mies oli sitä mieltä että ei halua seurustella, vielä. Kuitenkin asia näytti ja tuntui täysin siltä että me ollaan pari. Kaikki kaverit sanoivat että "kyllä te seurustelette, näkeehän sen kilometrien päähän". Koskaan me ei kuitenkaan sitä sanottu ääneen.
Jossakin vaiheessa rupesin huomaamaan että yhteydenotto on vähentynyt. Keskustelimme asiasta ja mies kertoi sen johtuvan kiireistä ja siitä että hänellä ei ole tarvetta kysellä joka päivä kuulumisia. Kesällä tämä asia oli toisin.
No, enää emme nähneet usein. Hän oli päässyt kouluun joka on täällä ja hän keskittyy siihen. Koulupäivän jälkeen on väsynyt että ei halua muuta kun mennä omaan kämppään pimeeseen huoneeseen ja olla yksin.
Tuntui että hän ei enää pidä musta tai välitä niinkuin kesällä. Hän muuttui ihan täysin.
Sitten koitti se päivä, mitä en olisi halunnut. Olin varautunut siihen että tämä ei saa jatkoa. Mies kertoi että ei pysty jatkamaan. Hän ei halua seurustella niinkuin oli aiemmin kertonut. Hän ei halua olla tilivelvollinen kertomaan jokaista liikettää mitä hän tekee. Kaikista tärkein hänelle on tämänhetkinen koulu ja tulevat urasuunnitelmat. Hänellä ei ole enään yksinkertaisesti minulle aikaa. Hän ei halua valita uran ja naisen väliltä.
Hän kertoi että kuinka mahtava ihminen olen, kuinka paljon olen pitänyt hänestä huolta, hän välittää ja tykkää minusta edelleen. Mutta hän on niin itsekäs että hän ei voi ajatella muuta kuin itseään. Hän sanoi minulle noin.
Myös sitä kertoi että ajatus siitä että kulkisin jonkun toisen miehen kanssa häntä vastaan, olisin viettänyt yön jonkun toisen kanssa ja se että hän joutuisi jakaamaan minut jonkun toisen kanssa tekisi kipeää. Joo, tottakai se tekee kipeää mutta jos on valmis heittämään hyvästit meidän jutulle nii miksi hän ajattelee noin? Hän saisi minut jos vain haluaisi.
”Olit sille kesäheila”. Jep, minusta tuntuu siltä tällä hetkellä ja vaikka hän sanoi että en ollut sellainen koska ei voi ymmärtää mitä kesäheilajuttuja.
Useita seurustelupyyntöjä hänelle on tullut ja hän on aina vastannut suoraan ei mutta tällä kertaa se oli hänelle erittäin vaikeaa sanoa ei. Hän oli aina sanonut minulle: ”sä olet poikkeus tapaus”.
Itkin koko illan. Enemmän tai vähemmän. Ovella ennen kun hän lähti, sanoin että ”hyvää loppuelämää ja toivottavasti menestyt urallasi” niin se sai miehen sillä hetkellä itkemään. Kuitenkin hänen oli pakko päästää irti vaikka se sattui.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olit kesäheila. Voin kertoa kokemuksesta, että heilankin "jättäminen" voi kirpaista, mutta se on nopeammin ohi. Tottumuksesta luopuminen on siinä se harmillisin asia, heilastelussa on ne hyvätkin puolensa. Sillekin on yleensä jokin syy, miksi heilan ottaa: voi esim. yrittää viedä ajatuksia muualle jostakin ikävästä sen avulla. Suuria tunteita ei siinä ole mukana. Tuollaisista miehen mainitsemista "syistä" ei tosirakkautta jätetä.
Siinäpä on äärimmäisen kunnianhimoinen nuori mies. Haluaisitko todella olla sellaisen miehen kanssa, joka asettaa aina opiskelut ja työn sinun edellesi, myös sitten jos olisitte naimisissa?
Taitaa olla parempi, että meni menojaan. Hän voi perustaa edustusliiton edustuskotiinsa sitten joskus aikanaan, kun kaikki on valmista ja täydellistä. Jatka sinä omaa virheellistä elämääsi ihan hyvillä mielin :)
Kiitos että te kaks edes vastasitte tähän.
Ajatuskin siitä että olin kesäheila niin tuntuu pahalta. Yks parhaista kavereistani tuntee hänet jo vuoden takaa ja hän ei olisi ikinä uskonut mitään tällästä hänestä. Aivan toisenlaisen kuvan hän on tästä miehestä saannut. On vähän sitä mieltä että haluaako enää olla tuollaisen ihmisen kanssa kaveri.
Ei ollut kaveri arvoisesi lainkaan!
Nyt niistät nenäsi ja annat taputuksen omalle olkapäällesi. Hyvä ettei tuo ihminen jäänyt kauemmaksi aikaa häiriköimään.
Tuohon mun juttuuni en kaikkia asioita kirjottanut kun siitä olisi tullut muuten romaani niin sitä vaan hän kertoi että "jos me nyt jatketaan tätä meidän juttua nii pelkään että tuun satuttamaan sua jossain vaiheessa sillä tiedolla että mä lähen toiselle paikkakunnalle. Seurustelu ei ole mua varten tällä hetkellä."
Aamut on kaikista pahimpia kun herää unesta todellisuuteen mutta kun tänään olen ajatellut asiaa nii jos pelkää ja jossittelee niin olkoot onneton ja yksin. Pahalta tuntuu mut ei kai tässä muu auta.
Ole varovainen. Yleensä juuri kun on päässyt yli ja alkaa helpottaa, se toinen ottaakin yhteyttä...silloin on täytyy todella pitää pää kylmänä.
Kaunista syksyä sinulle.
Kiitos ssi~
Sitä hän mainitsi jonkun asian yhteydessä että "mä heitän pikku kivillä sun ikkunaan ja huudan että tuu avaa ovi." Jotenkin mun on vaan vaikea uskoa että noin pääsisi käymään.