Entäs sitten treffeillä?

Juttelen ystävieni kanssa päivittäin FB:ssä, tekstareilla, puhelimessa, livenä... eikä ole koskaan tullut sitä ongelmaa, ettei olisi ollut enää keskusteltavaa.

Siis mistä sinä sen miehen/naisen kanssa seuraavat 50 vuotta aiot puhua, jos aiheet on loppuunkaluttu muutamassa sähköpostiviestissä?

Muuta muutama sähköpostiviesti 2-3 viikon aktiiviseksi keskusteluksi. Tavallaan siis tunnet jo toisen mutta minulla on ainakin sellainen kuva ensimmäisistä treffeistä, että silloin vielä tutustutaan toiseen. Aiheet ei siis niinkään ole loppu mutta johonkin tulee kuitenkin vedettyä raja kun puhut uuden henkilön kanssa. Vai puhutko ensitreffeillä siitä miten naapurin Jarkko on taas vain pärisyttänyt sitä vanhaa ruosteista ruohonleikkuria päivät pitkät vaikka lunta sataa jo syyskuu? Tai lemmikkirotta on oksentanut jo toista viikkoa putkeen eikä loppua näy? Ymmärrätkö mitä haen takaa? En kyllä ole se taivaan kirkkain tähti kun kyseessä on keskustelut mutta se ei nyt ole se ongelma mistä kysyin vaan se, että mistä puhua toisen kanssa kenestä tiedät todella paljon mutta et kuitenkaan tunne toista aidosti.

Jos melko pitkään viestitelty ja "tunnetaan" niin taitaa olla niin että viisainta on jättää puhumiset vähemmälle ja yrittää saada siirrettyä kanssakäymiset kamarin puolelle jos meinaa oikeasti suhteen saada aikaiseksi, ei muuten synny sitä kuuluisaa "kipinää". Näin se vaan taitaa mennä, herrasmiehet ja naiset saavat paluupostissa "kiitti oli kivaa mutta..." -viestin jos sitäkään.

Ehkä ei tosiaan kannata kuitenkaan kuukausikaupalla sieluaan avata ja varsinkaan kertoa vielä tarkasti päivän kuulumiset jopa ennen treffejä. Tai sitten vaihtoehtoisesti kannattaa järjestää toiminnallisemmat treffit kuin pelkkä kahvikupposen ääressä istuskelu.

Muutaman kerran on tullut vastattua sellaisille miehille nettitreffeillä, jotka on etsineet matkaseuraa jonnekin. Tästä edetään luontevasti: ensin tutustutaan viestitse ja suunnitellaan matkaa yleisesti. Kun ekan kerran tavataan, isketään kartat pöytään ja käydään läpi matkasuunnitelma yksityiskohtaisemmin.

Ja matkalla sitten oppii jo tuntemaan ne toisen huonotkin puolet ;)

Ehdotan aina ekoilla treffeillä anaaliseksiä. Se rikkoo mukavasti jään...

Viimeksi aika pitkälti haukuttiin tätä deittipalstaa. Myös kummituksista, Ikeasta ja hankalista sukulaisista oli puhetta.

Riippuu tapauksesta.

Jos etäisyyksien ym. syiden vuoksi pikatapaamisen sijaan on viestitelty pitkään etenkin webbikameran kanssa, on treffien kulku ollut aika lailla se, että ensin tavataan turvallisessa paikassa ja varmistetaan ettei mitään luurankoja todellakaan ole ja sen jälkeen siirrytään fyysiselle puolelle. Pari tuntia jutustelua, jossa avataan jäljellä olevat salaisuudet ja kolme tuntia sänkyssä on osoittautunut hyväksi käytännöksi.

Pikatapaamiset nopeuttavat tutustumista, mutta eteneminen on hitaampaa ja varovaisempaa. Vaikemmaksi on osoittautunut rohkeus puhua jatkosta ja olla hylkäämättä toista turhaan.

Niinpä niin...Mitäs kaks aikuist ihmist
tekis sen jälkeen kun on jo puhuttu ja esittäydytty?
Kas siinä pulma..

Jotkut naiset jotka ovat kanssani treffeille joutuneet,
ovat kyllä keksineet tähän kohtalisen ratkaisun joka
on tyydyttänyt toivottavasti myös heitä.

Siitä sen juuri huomaakin että viihtyisikö toisen ihmisen kanssa vaikka vuositolkullakin, siitä että onko hänen kanssaan kiva puhua ja tuleeko kokoajan uusia juttuja mieleen mitä tekisi mieli kertoa. Jos jo ekalla tapaamisella kummallakin on vaivautunut olo ja juttu ei luista on se yleensä merkki siitä että tämä on väärä ihminen. Mitä sitä suotta murehtimaan, jos ei ala suhteeseen väärän ihmisen kanssa, kummallakin on mahdollisuus löytää se sopivampi kumppani.

En tiedä sitten jos on vaan niin juro ettei saa sanaa suustaan että mitenkäs sitten, mutta tällaisia ihmisiä en ole lähtenyt tapaamaankaan koska tiedän että kuitenkin haluan kumppanin joka ilmoittaa olemassaolostaan eikä mökötä nurkassa synkkiä hautoen. Ne joiden kanssa juttua on riittänyt tuntikausiksi on yleensä tullut tavattua toisenkin kerran. Tai päädyttyä yhteen heidän kanssaan.

En puhu ainakaan politiikasta, ex naisistani tai suhteistani. Mä vein yhen naisen karting radalle treffeille, ajeltiin siin yli tunnin ja sit mentiin syömään ja puheltiin niitä näitä harrastuksista, työstä, musasta, elokuvista, matkustamisesta. Sillä tiellä ollaan yhä.

Kannattais varmaan aloittajan jättää treffit kokonaan väliin, jos täällä pitää kysellä mitä puhutaan! Tai onhan niitä semmosia korvaan laitettavia pikku laitteita, voithan pyytää vaik naapurin huhuileen sinne jutun aiheita, jos tuppaa hiljaset hetket venymään liian pitkiks.

Hehheh ja hahhah, aloittajaparka! Ihmettelet mistä sitä toisen kanssa puhuisi, olet kyllä melkoinen tumpelo jos tuollaisia ihan oikeasti kyselet. Ei kannata varmaan mennä edes treffeille, jos sun ongelmas on tuota luokkaa.
Mitä puhuis toiselle? Käsittämätön kysymys. En ymmärrä. Oletko tynnyrissä kasvanut? Ja onko todella niin, että viestittelyssä olet jo kaiken kuullut ja kaiken kertonut?
Onko nykyihminen todella noin vieraantunut normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä?