Olen miettinyt, että onko miehille väliä onko naisella paljon ystäviä.
Itselläni on läheisiä ystäviä ehkä 4 tai 5, mutta muuten en ole mikään suosittu, tai siis jostain syystä en ole samalla aaltopituudella monien naisten kanssa. Olen ystävällinen ja rento, mutta siihen se jää, naiset eivät soittele ja pyydä porukoihinsa usein, ja monesti tunnen jääväni ulkopuoliseksi porukoissa. Moni pitää kuulema "todella mukavana", mutten silti saa helposti kavereita. Olen jo turtunut tähän, vaikka yritänkin pitää sosiaalisia suhteita yllä normaalisti. Usein vaan tulee lähinnä paha mieli, kun jätetään "ulkopuoliseksi". Kyllähän minulle jutellaan, tullaan kehumaan vaatteita tai ulkonäköä, mutta oikeasta minusta on harva kiinnostunut.
Miesten kanssa juttu luistaa helpommin, tosin en ole mikään poikamainen eikä miehissäkään ole kavereita kuin muutama. Mutta siis seurustelusuhteita on ollut, ja olen usein todella läheinen miesystävieni kanssa. Miehet lähestyvät minua helposti, ja pitävät minusta koska uskallan olla heille oma itseni.
Kysymys kuuluukin; haittaako miehiä se, etten ole mikään kovin sosiaalinen ja naispiirien keskipiste? Viimeksi seurustelin todella ulospäinsuuntautuneen ja aktiivisen miehen kanssa, jolla oli joka illalle joku kaverimeno ja jatkuvasti kaikkea touhua. Itseäni jopa hieman hävetti, kun jäin kotiin istumaan enkä tiennyt minne mennä. Voitko miehenä seurustella naisen kanssa, joka viihtyy yksin, ja kotona? Vai olenko täysin friikki?
Itselläni on läheisiä ystäviä ehkä 4 tai 5, mutta muuten en ole mikään suosittu, tai siis jostain syystä en ole samalla aaltopituudella monien naisten kanssa. Olen ystävällinen ja rento, mutta siihen se jää, naiset eivät soittele ja pyydä porukoihinsa usein, ja monesti tunnen jääväni ulkopuoliseksi porukoissa. Moni pitää kuulema "todella mukavana", mutten silti saa helposti kavereita. Olen jo turtunut tähän, vaikka yritänkin pitää sosiaalisia suhteita yllä normaalisti. Usein vaan tulee lähinnä paha mieli, kun jätetään "ulkopuoliseksi". Kyllähän minulle jutellaan, tullaan kehumaan vaatteita tai ulkonäköä, mutta oikeasta minusta on harva kiinnostunut.
Miesten kanssa juttu luistaa helpommin, tosin en ole mikään poikamainen eikä miehissäkään ole kavereita kuin muutama. Mutta siis seurustelusuhteita on ollut, ja olen usein todella läheinen miesystävieni kanssa. Miehet lähestyvät minua helposti, ja pitävät minusta koska uskallan olla heille oma itseni.
Kysymys kuuluukin; haittaako miehiä se, etten ole mikään kovin sosiaalinen ja naispiirien keskipiste? Viimeksi seurustelin todella ulospäinsuuntautuneen ja aktiivisen miehen kanssa, jolla oli joka illalle joku kaverimeno ja jatkuvasti kaikkea touhua. Itseäni jopa hieman hävetti, kun jäin kotiin istumaan enkä tiennyt minne mennä. Voitko miehenä seurustella naisen kanssa, joka viihtyy yksin, ja kotona? Vai olenko täysin friikki?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei voi.
Hävettäisi edes kertoa kenellekään, että naisystävällä on vain 5 ystävää.
Mitä vikaa on jos on ystäviä? Itse en seukkaa naisen kavereiden kanssa, ja jos nainen on mukava, välitön ja kaikin puolin ok, niin ihan sama tykkääkö muut naiset hänestä. Toki jos nainen on täysin dissattu ja inhottu, niin ottaisin selvää miksi. Mutta naiset on ensinnäkin niin kateellisia toisilleen ja niin ovelia, että esim. ujo tyyppi ei välttämättä pärjää akkaporukoissa. Kyllä äkkiä näkee millaisesta tapauksesta on kyse.
Minkä ikäinen olet? Ovatko muut naiset eri elämäntilanteessa?
Olen 36. Sinkkuna olen toki eri elämäntilanteessa kuin moni muu ikäiseni.
Miehiä olisi tunguksi asti, mutta yhden miehen nainen olen.
Joku väitti joskus minulle, että olen niin erilainen kuin muut. Kysyin miksi. Tämä nainen vastasi, että olen niin eri maailmasta tyylikkäine vaatteineni ja olemuksineni etc. Hyvin harvoin löydänkään mitään puhuttavaa esim. työkavereideni kanssa. En vaan osaa. Minua ei kiinnosta jauhaa turhanpäiväisistä asioista eli olen lähinnä suurpiirteinen ja hyvin syvällinenkin ihminen. Olen ehkä liian hyväntahtoinen ja kiltti, ja samalla ärsyttävä. "No meistä vaan tuntuu että me ollaan niin eri planeetoilta, ja mitä sä suret, sullahan on komea mies kotona ja kaikki hyvin". Monesti itken itseni uneen, kun en ymmärrä miten koppavaksi tässä sitten pitäisi muuttua.
Ei koppavuuden takia kanssasi haluaisi kaveerata.
Mutta mitä ihmettä oikein valitat "vain" 5 ystävää? Eiköhän se ole ihan normaali määrä, jopa yläkanttiin ikäisilläsi naisilla.
Huolestuttavinta sinussa on tästä koko aiheesta vinkuminen. Kuulostat mielisairaalta tai vitsailijalta.
Ei ole väliä naisten kaverien määrällä, mutta toisinpäin on, eli naiselle on hyvin tärkeää miehen kaveripiiri.
"Viimeksi seurustelin todella ulospäinsuuntautuneen ja aktiivisen miehen kanssa, jolla oli joka illalle joku kaverimeno ja jatkuvasti kaikkea touhua."
Voiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että itse taas pidät supersosiaalisista-supliikkimiehistä?
Mies32: juurihan sanoit että hävettäisi tunnustaa että naisella on vain 5 ystävää, ja nyt sanot että aiheesta maininta on sairasta ;D. Juu, vain 5 ystävää, kavereita ehkä kymmenen, ei paljoa. Olen ehkä mielisairas sitten.
viktor: en ole valinnut kavereiden perusteella kenestä pidän. Edellinen kumppanini oli minulle täydellinen match, enkä tiennyt hänen kavereistaan yhtään mitään. Vasta myöhemmin tajusin, että mieshän on sosiaalisuuden multihuipentuma :)
Vitsivitsi se ensimmäinen, joka toivottavasti oli selvää kaikille paitsi sellaiselle erikoistapaukselle, joka häpeää vain viittä ystäväänsä.
Millä ajalla aikuinen nainen edes kymmeniä ystäviä ehtisi tapailemaan? Normaalisti sinun iässäsi jo perhe, työ, mies, harrastuksia jne.., joten ei aikaakaan voi paljon yli viidelle varsinaiselle ystävälle jäädä.
Ja oli muuten yhtä helvettiä katsoa sitä miehen touhua, milloin Prahaan kavereiden kanssa, milloin purjehtimaan, milloin kaljalle, milloin muuten vaan hengaamaan. Onhan minullakin ne muutamat ystävät, toisella puolella Suomea vain nyt, joten olin ihan häpeissäni useat kerrat. Mutta miehen mielestä olin täydellinen ja ystävällinen ja hän rakasti minua kyllä oikeasti. Silti, nyt kun olen tutustumassa uuteen mieheen, olen hieman ahdistunut. En viitsisi sanoa aiheesta ennenkuin on pakko. Olen nainen, jota ehkä ihaillaan, mutta jollain tasolla en löydä sielunkumppania helposti. Okei, ne jotka tunnen hyvin, ovat ystäviäni no matter what.
Miehenä voin sanoa sinulle että sanoisin että sinulla on aik normaali määrä ystävinä. Joillakin voi tietenkin olla enemmänkin ihmisiä ympärillä, mutta tuskin silloin kovin paljon ehtivät näkemään toisiaan, joten ei niillä ihmisillä ihan kauheaa merkitystä ole kellekkään.
Minusta sinun ei kannata miettiä yhtään omaa tilannettasi. Minusta kuulostat enemmän kuin normaalilta. Turhaa ahdistut moisesta
Mies seurustelee naisen, ei tämän ystävien kanssa.
Jos olet miehelle puhelias, avoin ja henkevä, tuskinpa ongelmaa on. Tietysti se, ettet tule mustasukkaiseksi miehen ehkäpä sosiaalisemmalle elämälle, on avainasia.
Ei kai kukaan mittaa toista ihmistä sen perusteella, mitä jotkut toiset tästä ajattelevat?
Jos taas mies haluaa itselleen kunnon menijän ja tahtoo hyötyä suhteesta itse niin, että saa lisää piirejä elämäänsä, niin se on asia erikseen. Mutta heille lienee löytyy samanhenkinen jostain toisesta kuin sinusta.
Toivoisin kylläkin, että naiseni olisi menevää tyyppiä ja olisi kavereiden kanssa koko ajan jossain, mutta ei vaatisi minulta samaa. Saan sitten olla omassa rauhassa kotona. Tunti-pari päivässä yhdessäoloa ja yhdessä nukkuminen riittää.
Minusta ei tykkää naiset eikä miehet. Ei siis ole kavereita. Haittaako tällänen pikku epäkohta naisia?
Ilmeisesti haittaa, i.like.you, koska naisia ei kiinnosta?
Ap: uskoisin että moni mies olisi lähinnä tyytyväinen jos nainen ei juokse jatkuvasti ulkona tai kehitä kissanristiäisiä kanalauman kanssa...