Hei,
Mitä mieltä olette asiasta. Ystävättäreni on seurustellut reilu 4 vuotta nykyisen miehensä kanssa. Asuvat yhdessä, ovat kihloissa ja kaikki on päällisin puolin ulkopuolisten silmiin ok.
Nyt kyseinen pariskunta on päättänyt alkaa yrittämään lasta.
Satun kuitenkin tietämään (kyseinen ystävättäreni itse kertoi), että pariskunnan naisella on ollut jo muutaman vuoden seksisuhde erään toisen miehen kanssa.
Itse en olisi halunnut kuulla tätä asiaa. Mielestäni tämä on väärin. Olen mielipiteeni sanonut ystävättärelleni, mutta hän ei ole asiasta moksiskaan. Sanoo rakastavansa miestään....
Asiahan ei minulle kuulu, mutta en voi olla ajattelematta kuinka väärin tämä on miestä kohtaan... entäs sitten tulevaa lasta kohtaan...
Mitä mieltä olette asiasta. Ystävättäreni on seurustellut reilu 4 vuotta nykyisen miehensä kanssa. Asuvat yhdessä, ovat kihloissa ja kaikki on päällisin puolin ulkopuolisten silmiin ok.
Nyt kyseinen pariskunta on päättänyt alkaa yrittämään lasta.
Satun kuitenkin tietämään (kyseinen ystävättäreni itse kertoi), että pariskunnan naisella on ollut jo muutaman vuoden seksisuhde erään toisen miehen kanssa.
Itse en olisi halunnut kuulla tätä asiaa. Mielestäni tämä on väärin. Olen mielipiteeni sanonut ystävättärelleni, mutta hän ei ole asiasta moksiskaan. Sanoo rakastavansa miestään....
Asiahan ei minulle kuulu, mutta en voi olla ajattelematta kuinka väärin tämä on miestä kohtaan... entäs sitten tulevaa lasta kohtaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Katastrofin ainekset ovat valmiina, mutta jospas se rakastaja menettää vihdoin merkityksensä kun nainen tulee raskaaksi omasta miehestään.
Niin, että sen verran nyt ainakin tulisi skarpata - ihan vaan itsensä tähden - että tietää varmaksi kenen lasta kantaa, sitten kun kantaa...
Kyllähän elämästä selviää vähemmilläkin kiemuroilla, mutta kukin valitsee itse omat polkunsa. Seuraukset tulee tietysti myös kantaa aikuisen malliin.
Itsekkyyden ja vastuunpakoilunkin luulisi vihdoin loppuvan, kun joutuu konkreettisesti vastuuseen pienen ihmisen hengestä ja tulevaisuudesta.
Lapsi auttaisi sun ystävätärtäsi kasvamaan henkisesti, ja sehän olisi hyvä juttu.
Ymmärrän pointtisi myös, mutta kyllä sen henkisen kasvun tulisi olla tapahtunut ennen lasta. Ei lapsi ole mikään väline henkilökohtaiseen kasvuun, lapsi ansaitsee jo syntyessään henkisesti tasapainoiset vanhemmat. Äiti joka pettää samalla yrittäen lasta miehensä kanssa, ei sitä kyllä ole, vaikka pettäminen kuinka yleistä olisikin. Harvoin parisuhde paranee lapsen saannista, jos se johonkin suuntaan menee niin huonompaan.
Jos olisi paras ystäväni kyseessä, saattaisin jopa sanoa, että jos hän ei lopeta suhdetta, niin kerron miehelle. Kyllä lapsi ansaitsee paremmat lähtökohdat, sama se sille mitä vanhemmat kokevat ansaitsevansa.
Valitettavasti vaan on niin, että harva on henkisesti kovin kypsä 23 v iässä...vaikka ruumis on suunniteltu lastensaantiin juuri nuorella iällä. Valitettavasti on myös niin, että ihmisellä on muutama erityisen tärkeä henkisen kasvun ja kypsymisen paikka...niitä on uhmaikä, murrosikä, raskaus/lapsen saaminen ja kuoleman lähestyminen. Eli kyllä vaan se raskaus on henkisen kasvun paikka ja senpä vuoksi luontoäiti on antanut ne ihmeelliset 9 kuukautta. Olen kyllä nähnyt aika monta "kypsymistä" ihan vaan raskauden tähden ja näin sen on luonto suunnitellut (tai minä uskon kyllä Jumalaan mutta sanotaan nyt yleisön tähden, että luonto). Itse asiassa raskaus on niin voimallinen muutoksen paikka, että se parantaa jopa sairauksia. Eräs tunnettu sairaus, jonka raskaus voi parantaa, on bulimia. Raskaus on suunniteltu siten, että se on mahdollisuus, muutoksen mahdollisuus, aivan mahtava sellainen!
Varmasti kukaan ei ole valmis vanhempia suoriltaan, ja jokaisella on pienen kasvun paikka raskauden/kumppanin raskauden aikana. Mutta kyse on silti ongelmien minimoinnista, mitä tulee lapsen hankintaan. Kyllä jokaisen täytyy astetta syvällisemmin pohtia itsekseen ennen vauvantekohommia 1. Onko itse valmis äidiksi 2. Onko mies valmis isäksi 3. Ollaanko yhdessä pariskuntana valmiita vanhemmiksi, ottamaan loppuelämässä kolmas osa omaan yksikköön, ja samalla pitämään oma parisuhde yllä.
Valitettava fakta on se, että iso osa vanhemmista eivät ole valmiita lapsen saantiin, eivätkä koe tuon 9kk:n aikana mitään kovin suurta valaistumista oman käytöksen suhteen, se näkyy muun muassa lastensuojeluasioissa, erotilastoissa, lasten erinäisinä ongelmina (ja myöhemmin aikuisiän ongelmina). Onhan se ihanteellinen asia että raskaus valmistaa ja kasvattaa, mutta valitettavasti hyvin iso osa ihmisistä pystyy nimeämään yhden jos toisenkin tapauksen, jossa näin ei ole käynyt. Ja ketkä tästä kärsii? Lapset,täysin puolustuskyvyttömät lapset. Ootas jos tuollekkin miehelle jonain päivänä selviää, että hän ei voi olla ilman isyystestiä varma että onko kyseessä oma lapsi, arvata sopii tuleeko sekin vaikuttamaan tuohon lapseen, hänen kehitykseen ja turvallisuudentunteeseen.
Kyllä näitä tarinoita on aivan liikaa Suomessakin. Kukaan ei voi täysin valmentaa itseään vanhemmuuteen, ja varmasti kaikkia lasten saanti kasvattaa henkisesti, mutta ei se raskausaikakaan ihmeisiin pysty.
Niin. olen yrittänyt miwettiä kaikilta kannoilta tätä asiaa. Mutta en voi olla ajattelematta että mitäs jos näin ei käykään? Tämä nainen tykkää juhlia (juoda) ja taipumus hakea miehiltä hyväksyntää. Kyse on siis 23 vuotiaasta naikkosesta.
Suhteen mies on jo kypsempi. reilu 30v.. Ja olen saanut sellaisen kuvan, että tämä kotileikki olisi hieman painostuksesta johtuvaa.
Skenaario, jossa vauva syntyy, ystävätär huomaa, että elämä ei jatkukaan samaan malliin vaan pitäisi rauhottua ja "tyytyä" yhteen mieheen.... parisuhde alkaa rakoilemaan ja jääkin yksin lapsen kanssa. Se mua tässä pelottaa. koska en (vaikka kuinka välitänkin ystävästäni) vain usko että hän olisi valmis siihen kaikkeen... TOIVON, että mikäli lapsi päättää tulla niin asiat muuttuisivat..
En vain oikeen usko, että hän on ajatellkut asioita ihan loppuun asti ja kaikilta kannoilta. Suutahtaa jos asian ottaa puheeksi....
Koska asia ei sinulle kuulu. 23 v nainen saa hankkia lapsen miehensä kanssa, jos haluaa. Jos tulee ero niin silloin hänestä tulee yh. Nainen tosiaan kantaa lasta 9 kk mahassaan ennen kuin synnyttää. Se aika on valmistautumista ja siinä auttavat hormonit jne. Yleensä kun lapsi syntyy, niin äiti on valmis kantamaan vastuun.
No, mutta onhan siinä 9 kk harjoittelu-/vieroitusaikakin, niin ettei hän (etkä sinä) voi tietää miten jo pelkkä tieto raskaudesta saattaa vaikuttaa hänen ajattelu- ja sen myötä myös käytöstapoihinsa.
Saattaa käydä niinkin, että raskaus keskeytyy itsestään tai se keskeytetään kun se tuntuu ja näkykin ja alkaa siten vaikuttaa mm. seksihaluihin ja haluttavuuteen, mutta niin tai näin, se on sun ystävättäresi elämää jonka hän itse valitsee.
Raskaus on monelle naiselle iso elämänmuutos, vaikka se ei siltä ekoina viikkoina tuntuisikaan. Se on niin henkilökohtainen, ruumista muovaava kokemus, että se pakottaa pian ajattelemaan muutakin kuin vain itseä ja omia haluja.
Ja sitten on vielä sen kumppaninkin muuttuminen.
Miehen tunteet yleensä herkistyvät vaimon ollessa raskaana ja viimeistään sitten kun lapsi on totta eli syntyy. Myös se miehessä tapahtuva muutos voi johtaa siihen, että ystävättäresi alkaa viihtyä parhaiten oman kullan kainalossa ja viis veisaa muista uroksista.
Raskauden edetessä miehen osuus tiimikaverina ja tukijana (eikä vain seksiobjektina) kasvaa naisen arjessa. Jos se jätkä siis osaa eläytyä tulevaan isyyteensä koko olemuksellaan, on sillä suuri merkitys myös sun ystävättäresi tunteisiin ja fiiliksiin olla raskaana siitä miehestä.
Mutta joo, ulkopuolisen on vaikea tietää miten asiat menee kun eivät he itsekään voi sitä etukäteen tietää. Vaikka heitä kouluttaisi ja valmentaisi, saattaa sittenkin käydä täysin päinvastaisesti jne., eli ei elämää voi aina valmistella ja elää etukäteen, vaikka kuinka tekisi mieli.
Antaa heidän nyt selvitä omista valinnoistaan omin nokin, ja sinä olet sitten ystävättäresi tukena, kävipä heidän parisuhteelleen miten tahansa jos/kun siihen lapsia aletaan tekemään.
Olet oikeassa, asia ei sinulle kuulu. Kuulostaa aika kummalliselta koko kirjoitus:
"Satun kuitenkin tietämään (kyseinen ystävättäreni itse kertoi), että pariskunnan naisella on ollut jo muutaman vuoden seksisuhde erään toisen miehen kanssa."
Ensin "satut tietämään" ja kyse on "pariskunnan naisesta", mutta samaan aikaan kyse onkin asiasta jonka ystävättäresi on itse kertonut. Miksi et kirjoittanut että "Ystävättäreni on kertonut, että hänellä on ollut jne"?
olet ilmaissut hänelle joka tapauksessa mielipiteesi, enempää asia ei sinulle kuulu.
Kiitos näkökulmista! olen vain huolissani.Kuten snaoin, ystävätär on tärkeä ja kuulostelin eri mielipiteitä.
Tiedän, että mikäli nainen jää kiinni tuosta seksisuhteesta (oli se loppu tai ei) niin nykyinen suhde on sillä siisti.
Mietin vain miten sitten lohdtela ja keskustella ystävättärelle. Meni asiat sitten miten menivät.
Hyvä pano on aina kullian arvoinen, ystävätterisi on näitä kaiken kaaokseen johtavia "vahvoja" naisia, näitä on kapakat täynnä imuttamassa miesten vessassa, hakevat vahvaa elämää mutta saavat vain 5 senttiä paksun suikaleen ja sitten itkevät vanhuuttaan, nää suomalais "vahvuudet" on nähty, niin tyhmiä etteivät osaa edes rahastaa oikeaa kohdetta, maksattavat kaiken kiltillä miehellä. Paskiaiset....
Kylläpähän se on aina arvoitus minkä värinen kaveri sieltä pimpistä putkahtaa synnytys salissa. Naiset!