Olen kärsinyt kymmeniä vuosia mielenterveys ongelmista, mutta vihdoin rupean olemaan "voiton" puolella.
Valitettavasti parisuhteeni on kuihtunut sitä mukaan kuin oma terveyteni on kohentunut, olenkin kyseenalaistanut koko parisuhteen...
Siitä sitten on tullut syyllinen olo koska puolisoni on tukenut minua ja joutunut kestämään vaikka mitä.
Suhteemme ei missään nimessä ole ollut huono, mutta tuntuu kuin molemmat olisimme kuin kavereita ja luovuttaneet.
Tilanne harmittaa todella paljon kun on lapsia, mutta en tiedä enää ovatko tunteeni olleet oikeita vai oman mieleni tempauksia...
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ajattelin aikanaan että olon parantuessa myös parisuhde parantuisi mukana, näemmä oli aika lapsellinen ajatus se.
Valitettavasti parisuhteeni on kuihtunut sitä mukaan kuin oma terveyteni on kohentunut, olenkin kyseenalaistanut koko parisuhteen...
Siitä sitten on tullut syyllinen olo koska puolisoni on tukenut minua ja joutunut kestämään vaikka mitä.
Suhteemme ei missään nimessä ole ollut huono, mutta tuntuu kuin molemmat olisimme kuin kavereita ja luovuttaneet.
Tilanne harmittaa todella paljon kun on lapsia, mutta en tiedä enää ovatko tunteeni olleet oikeita vai oman mieleni tempauksia...
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ajattelin aikanaan että olon parantuessa myös parisuhde parantuisi mukana, näemmä oli aika lapsellinen ajatus se.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmaankin teillä on suhde vain jämähtänyt siihen asetelmaan, jossa yksi on vahva kahden puolesta, eikä puoliso ehkä osaa enää nähdä sairasta kumppaniaan ns. normaalikumppanina. Sairaus on ehkä ollut kaiken tiellä ja nyt kun se on väistymässä pitäisi päivittää myös rakkaussuhde vastaamaan nykytilaa.
Oletteko lomailleet milloin vimeksi kahden kesken? Oliskos aika järkätä vaikkapa pidennetty viikonloppuvapaa ja häipyä kotinurkista jonnekin kaksistaan, vahvistamaan tunnesiteitä, kuhertelemaan ;)
Voisi tehdä hyvää itse kullekin. Tehän olette toistenne parhaat kaverit, mutta sen lisäksi teidän välillänne tulee myös olla intohimoa, jotta hellyyspuoli eroaa ystävyyssuhteen vastaavasta.
Kun liekki on sytytetty ja tunneside vahva, on luonnollista jatkaa taas yhdessä eteenpäin.
^ Erittäin hyvä huomio.
Kun on noin vaikean elämänjakson jaksanut niin siinä pitäis jo olla sellainen perusmuurattu kivi parisuhteen alla minkä päälle on hyvä jatkaa elämää.
Nyt vaan rohkeesti löydätte ne uudet minänne sieltä entisen elämän alta ja ns. ihastutte niihin piirteisiin niin siitä on hyvä jatkaa.
Se vaatiin rohkeutta, ymmärtämistä ja keskustelua.
Jos toinen on kantanut sinua, sinun on omalta osaltasi vuorosi tehdä toiselle hyvää ja tukea. Monesti mielenterveysongeolmainen on itsekäs: ottaa, ottaa ja ottaa, mutta on äärimmäisen harvoin antaa. Kumppanille tilanne on äärimmäisen rankka, olet ikäänkuin syönyt hänet "tyhjäksi". Syy ei ole hänen eikä sinun vaan sairauden.
Se mitä suhteellesi tapahtuu, riippuu sinusta. ON sinun vuorosi antaa ja ottaa vähitellen myös vastuuta yhteisestä elämästä. Jos sen pystyt tekemään, ja kestätte murroksen, voi teillä olla hyvä elämän pituinen suhde. Jos taas jatkat "huolehdittavana lapsena" kahden aikuisen suhteessa, kumppanisi tulee lähtemään, jos et itse sitä tee. Luultavasti kumppanisi on hyvin väsynyt ja siksi kiukkuinen. On aika kova homma huolehtia lapsista, kun toinen ei paljoon pysty ja tuottaa enemmän taakkaa kuin apua. On kumppanisi vuoro levätä, vaikka et pystyisi kantamaan tietenkään kaikkea vuorostasi, pienelläkin vastuunotolla on iso merkitys toiselle. On sinun vuorosi ymmärtää ja antaa. Pienetkin positiiviset eleet, voi aiheuttaa positiivisen kierteen. Luultavasti huomaat myös itse saavasi, kun annat. Itsetuntosi nousee, kun huomaat olevasi hyödyllinen perheessä ja tärkeä kumppanillesi. Yritä myös ymmärtää, että ihmissuhteissa korjaaminen vaatii hieman aikaa.
Suhde on huono, koska vastavuoroisuus on hyvin todennäköisesti ollut pitkään olematon. Se ei ole parisi vika. Jos haluatte pelastaa suhteen, ei parisuhdeterapia olisi huono ajatus. Kumppanillesi se saattaisi olla tekijä, joka auttaa uuteen alkuun pääsemiseen. Jos ette halua jatkaa, parempi erota vaan heti. Joskus kuormaa on kertynyt niin paljon, että yhdessä ei vaan voi elää onnellisena.