Suruaika eron jälkeen

Älä jää suremaan mene elämän mukana eteenpäin siitä tämä ihmis elämä on kummallinen jos ei sitä jatka se päättyy,ja sitä et varmasti halua:))

Voi voi tiedän tasan tarkkaan mitä tunteita käyt nyt läpi :(
Itsellä tulee vuosi täyteen erosta. eikä ole päivääkään mennyt, etten ajattelisi häntä.
Puoli vuotta on kyllä tosi lyhyt aika.
Sen voi kuitenkin sanoa, että on tämä paljon helpottanut niistä alkuajoista, mutta aaltoliikettä tää on.
Väliin mahtuu parempia päiviä, mutta taas toisaalta tosi huonoja.
Itse tein sen virheen, että yritin jatkaa "ystävinä", mutta sellainen vaan pitkittää erosta toipumista, kunnei paluuta menneeseen enää kuitenkaan ole.
Eteenpäin kuitenkin mennään ja pakko ottaa vastoinkäymiset osana elämänkoulua.

Hei! Minulla kesti vuoden. Ensimmäisen puolen vuoden ajan itkin joka päivä - asuin yksin mutta kävin töissä, joten odotin sitä hetkeä, että pääsen oman kotioven sisäpuolelle ja saan olla yksin, ja lysähdin eteisen lattialle polvilleni nyyhkyttämään, heti kun tulin töistä kotiin.

Puhuminen auttoi, sellaisille luotettaville ihmisille, jotka eivät vähätelleet eron jättämään tyhjyyden tunnetta, vaan kuuntelivat ja sitten kertoivat vastavuoroisesti myös omia kipeitä kokemuksiaan.

Sellaisia "ystäviä" opin välttämään, joilla ei muka itsellä ollut koskaan ollut kipeitä eroja, vaan jotka voivottelivat mun pahaa oloa jostakin yläpuolelta ja surkuttelivat oloani. Totesin tuon prosessin yhteydessä, että parasta vertaistukea saan ihmisiltä, jotka ovat itse läpikäyneet surua. Opin välttämään niitä, jotka teeskentelivät niin vahvaa, ettei heihin muka koskaan ollut mikään ihmissuhde sattunut.

Äitini kuoli vajaa kuukausi sitten, ja tunnistan tässä tuskassa paljon samoja piirteitä kuin eron aiheuttamassa kivussa. Toisen ihmisen menettäminen erossa voi olla aivan yhtä tuskallista kuin ihmisen menettäminen kuolemalle, ja tavallaan jossakin kohdassa tuskallisempaakin, sillä jos kuolleen ihmisen kanssa teillä on ollut kaunista yhdessäoloa ja kauniita sanoja hänen elämänsä loppupuolella, ne asiat ovat iso lohtu menetystä käsitellessä, kun taas ero, jos on riitaisa, jättää jälkeensä vielä omat ihan älyttömän tuskalliset kipupisteensä.

Ai niin, tarina päättyi siihen, että tasan vuoden kuluttua hävitin kaikki eksän yhteystiedot ja huolehdin siitä, etten voisi enää saada niitä mistään käsiini. Eli tiesin niitä hävittäessäni, etten sen jälkeen enää saisi yhteyttä häneen. En tiedä, oliko se sellainen konkreettinen asia, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, mutta minun tapauksessani siihen meni vuosi - en vain sitä ennen ollut pystynyt siihen. Siihen saakka olin kai elätellyt alitajuisesti toivoa yhteenpaluusta.

Kun viimein, tasan vuoden surutyön jälkeen, pystyin katsomaan silmiin tosiasiaa, ettei uutta yritystä hänen kanssaan enää ikinä tule, seuraavana viikonloppuna suostuin sokkotreffeille ja tapasin henkilön, josta pienen alkuväännön jälkeen tuli nykyinen aviomieheni :)

Voimia surun läpi kulkemiseen ja KAIKKEA HYVÄÄ JA KAUNISTA sinulle tulevaisuuteen !!!

Itselläni kestänyt eron jälkeinen tuska noin yli vuoden..

Entäpä sellainen, kun minulla oli sellainen prosessi että jouduin auttamaan erästä miestä, kun hänen vaimonsa halusi hänestä avioeron.

Minulla oli aika rankkaa tukea häntä ja kyllä hän toipuikin pikku hiljaa.

Viihdyttiin hyvin toistemme kanssa ja iltaa istuittiin, juotiin viiniä ja syötiin. Sexsikin liittyi siihen. Minä rakastuin häneen, mutta miespä ei minuun. Minua rupesi sexi tympäsemään, koska siitä puuttui miehen tunteet. Pistimme "suhteemme" poikki. Mies vielä tarkensi ettei halua naisystävää.

3kk jälkeen hän tunnusti että kärsii siitä, kun hänkin päätti erota meidän "suhteestamme", mutta hän taisikin kärsiä kun ei saanut sexiä. Pyrki vielä luokseni, mutten antanut lupaa, sillä minulle ei riitä pelkkä sexi.

Hän päätti iskeä takaisin ja kertoi että tapailee erästä naista ja mulle riitti, mies kun valehteli minulle ettei seurustelu kiinnosta.

Välillä ikävöin häntä ja tarkistan onko hän lähettänyt viestejä ja kuitenkin vihaan häntä.

Heippa !! Minulla todd vaikeasta erosta nyt kohta 2 vuotta ja voiton puolella ollaan :) terapain ja hyvien ystävien avulla... ja se AIKA !!! pitää vaan surra ... elämä vielä hymyilee, vaikka nyt ei tunnu siltä.... voimia !!!!

Erostani on kulunut 5 vuotta ja exäni soittaa minulle ENÄÄN kerran viikossa kysellen kuulumisia,ehkä uusi lapsi nykyisen puolison kanssa rauhoitti, jokainen käsittelee eron tavallaan ja ajan kanssa, toinen vain tekee niin lähtemättömän jäljen sydämmeen vaikka ei se oikea olisikaan.