Kyllä saa ihmetellä nykyisien kädettömyyttä. Ei osata siivota, kokata eikä hoitaa muitakaan kotiaskareita. Suuri osa näistä vetelyksistä ei osaa hoitaa edes OMAA lastaan! Kaikki kotityöt ja lapsiin liittyvä jää äidin vastuulle. Töiden lisäksi! Ei siinä äitiparalle jää ensimmäiseen 15 vuoteen paljoakaan omaa aikaa. Juuri ja juuri ehtii parturissa tai kaupassa käymään yksin, ehkä sen ajan tämä toinen "vanhempi" pärjää lastensa kanssa. Ja kun lapsi sairastuu, äitihän sitä jää kotiin hoitamaan. Isillä on iltaisin ja viikonloppuna tärkeämpääkin tekemistä kuin viettää aikaa perheensä kanssa, esim. tietokoneen pelaaminen kavereiden kanssa. Kotoako tällainen isän malli opitaan? Pahimmillaan äijänvötkylän voi laskea yhdeksi ylimääräiseksi lapseksi perheessä, sen verran siitä on apua. Ja sitten nämä äidit kyllästyttyään tilanteeseen heittäytyvät marttyyreiksi ja antavat vain asian olla. Luulisi jo suhteen alkuvaiheessa huomaavan onko sulhasesta pyörittämään perhe-elämää tasavertaisesti? Vai tyytyvätkö naiset vain kohtaloonsa. Ja sen kerran kun tämä paskahousu vie oman lapsensa vaikka ulos, pitää sitä heti hehkuttaa facebookissa. Kai tuon pitäisi olla itsestään selvyys?! No mutta naiskaverit kuitenkin huokailevat ja tykkäävät kun jollain muulla on näin hieno mies! Ymmärtäisin tällaisen työnjaon jos elettäisiin aikaa jolloin miehet kävivät savotassa ja äiti oli kotona lasten kanssa. Mutta en nykymaailmassa! Itse olen huomannut että kun hoitaa tehtävänsä isänä ja ehkä vähän enemmänkin, avioelämä kukoistaa. Ei tarvitse tapella, ei kuunnella jäkätystä eikä kysellä lupia jos on omia menoja. Ja ei ole pillusta puutetta! Eikä vaimolla päänsärkyjä... Itse aion elää niin ettei tarvitse kuolinvuoteella katua ettei tullut aikoinaan lasten kanssa vietettyä aikaa. Tahdon olla hyvä isä ja aviomies!
Nykyisät
hyvä isä
13213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla ei ainakaan ole tuollaista miestä. Mieheni kyllä siivoaa, kokkaa, pyykkää ja hoitaa lasta. kummallinen yleistys..
kenenkähän puolesta aloittajahyväisä kirjoittaa
Isät eivät ole koskaan historian aikana tehneet niin paljon kotitöitä ja osallistuneet lastenhoidon arkeen kuin nykyään. Ja tämä on tutkittua faktaa.
Ennen isät eivät osallistuneet sitäkään vähää mitä nykyään. Joten miksi puhut nykyisistä??
Kannattaa opetella tuntemaan hyvin miehensä, ennenkuin alkaa tekemään hänen kanssaan lapsia.
Itse tapasin mieheni 17-vuotiaana ja naimisiin menimme ja lapsentekoon ryhdyimme vasta 10 vuotta myöhemmin. Tällöin tiesin jo 100%:lla varmuudella, että mieheni tulee myös osallistumaan lasten hoitoon ja kotitöihin.
"Kannattaa opetella tuntemaan hyvin miehensä, ennenkuin alkaa tekemään hänen kanssaan lapsia."
Tässä on pelkkää asiaa. AIvan liian usein naiset ajattelevat että kyllä se mies vielä muuttuu ja rupeaa hyväksi isäksi sitten kun lapset syntyvät. Mutta kyllä se luonne ja tavat on luotu jo aika paljon aikaisemmin ja ainakin saa tehdä melkoisen työn ja muuttumisprosessin jos sohvalla makaaavasta miehestä aikoo "kouluttaa" kotitöitä tekevän.
Joten jos mies ei kotitöitä oma-aloitteisesti ja näppärästi tee ennen lapsia niin tuskin tekee lapsien syntymän jälkeenkään. Samoin jos mies ei osaa ottaa vastuuta itsestään ja muista, se ei ala lasten syntymän jälkeenkään sujumaan yhtään sen helpommin. Ennemminkin silloin käy niin että äiti ottaa olosuhteiden pakosta ohjat käsiinsä ja mies jää entistä enemään sivun kaikista päivittäisistä töistä.
Seurustelin mieheni kanssa 6- vuotta, tiesin hänet lapsi ystävälliseksi ja luulin että hänestä tulee hyvä isä. No eipä raskaaksi tullessani kiinnostanut neuvolat, tavaroiden hankinta, enemmän vain alkoi pyöriä harrastuksissaan. Erohan siinä tuli ennen kuin lapsi syntyi. Nyt poika alle vuosikas, eikä biologista isäänsä ole nähnyt kun muutaman kerran. Ei ollut vastuuta ottamaan. Että vaikka kuinka luulisi miehensä tuntevan, hän voi yllättää huonollakin tavalla.
Luulo ei ole tiedon väärtti.
"Seurustelin mieheni kanssa 6- vuotta, tiesin hänet lapsi ystävälliseksi ja luulin että hänestä tulee hyvä isä"
Ei ollut tainnut tulla mitään ns. kovaa paikkaa elämässä tuon kuuden vuoden aikana? Siis sellaista joka olisi todella vaatinut mieheltä vastuun ottoa ja epäitsekkyyttä. "Pelkkä" seurustelu on usein sen verran helppoa että ei siinä tule se vaikeampien aikojen sieto esille.
Meillä oli ensin kaksi keskenmenoa ja jo niiden aikana näin miten mies elää mukana niin ilossa ja surussa, huolehtii minusta kun on vaikeaa jne. Lisäksi miehen oma äiti oli välillä vakavasti sairas ja näin miten hänenkin asioitaan hoiti ihan ilman mitään valitusta ja ihan omasta halustaan. Ei sitten yhtään epäilyttänyt etteikö olisi hyvä isä kun se terve lapsi vihdoin saatiin aikaan. Eikä ole tosiaan tarvinnut pettyä.
Eli jos parisuhteessa on ollut helppoa eikä elämä ole sattunut tarjoamaan vaikeampia aikoja, niitä pitää varta vasten itse järjestää, että varmasti oppisi tuntemaan toisen kunnolla?
näin on. miksi niitä pitäsi hakemalla hakea = päätä seinää lyödä?
Jonkilainen stressitesti olisi kyllä hyvä tehdä suhteelle ennen lasten hankintaa. Ainakin keskustella kaikista asioista avoimesti ja pitkään. Minulle tuli yllätyksenä 12!!! vuoden yhdessäolon jälkeen, että nelikymppinen mies (jota olin pitänyt ahkerana ja luotettavana) onkin nahjus eikä edes halua opetella lapsiperheen arjen pyöritystä. Eikä osoittanut mitään ymmärrystä uuvuttuani yksin lapsen hoitoon. "Ota vaan itseäsi niskasta kiinni. Et ole oikeasti väsynyt ja sairas" oli motto. Ja voihan sen vauvan laittaa päiväkotiin.. just joo. Ja huom: aloite lapsentekoon oli hänen. Erohan meille tuli kun lapsi täytti vuoden. Ja täytyy sanoa, että nyt on helpompaa. Älä enää siedä tuota. Sanot, että asiat muuttuu tai ero.
"hyvä isä" osallistuu perhe-elämään ja kuvittelee olevansa jotakin mahtavaa ja erilaista ja on tulllut tänne kalastelemaan ihailua... ei vain raukka tiedä, että suurin osa nykyisistä osallistuu kotitöihin ja lapsenhoitoon tasa-arvoisesti äidin kanssa, eikä siinä ole enää mitään erikoista.