Miksi ihmiset ovat nykyään niin ilkeitä toisilleen? Kärkkäitä, vihaisia, vttuillaan ja kiusataan. Oli kyse sitten tutusta tai ventovieraasta. Ohikulkijasta tai työkaverista..
netissä tai kasvotusten. Itse yritän ainakin joka päivä sanoa jotain hyvää edes yhdelle ihmiselle. Tehdä edes yhden hyvän teon. Hymyillä. Siitä tulee itsellekin parempi mieli ja parempi päivä. Mutta välillä tuntuu onko se sen arvoisa kun tuntuu että ympärillä on vaan juroja mörököllejä joilla kaikki on päin mäntyä ja elämä on yhtä kidutusta...
Onko meitä muita ja miten saamme tätä positiivista asennetta levittymään eteenpäin?
netissä tai kasvotusten. Itse yritän ainakin joka päivä sanoa jotain hyvää edes yhdelle ihmiselle. Tehdä edes yhden hyvän teon. Hymyillä. Siitä tulee itsellekin parempi mieli ja parempi päivä. Mutta välillä tuntuu onko se sen arvoisa kun tuntuu että ympärillä on vaan juroja mörököllejä joilla kaikki on päin mäntyä ja elämä on yhtä kidutusta...
Onko meitä muita ja miten saamme tätä positiivista asennetta levittymään eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmiset voivat niin huonosti nykyään. Itsekään en jaksa enää jatkuvaa negatiivisuutta - ikäänkuin kanssaihmiset olisivat jotain vihollisia, kun kaikista jotain pahaa sanottavaa!
Minä ainakin valitsen seurani nykyään siten, että saan antaa toiselle positiivista tunnelmaa ja myös minä saan sitä toiselta. En jaksa alituiseen valittavia negatiivisia ihmisiä. Jos asiasta on sanomista, sitten voi rutista ja kritisoida, mutta joka asiasta märmättäminen tuo itsellekin huonon mielen.
Olen täysin samaa mieltä! Yksi vihje marmattajille: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olkaa hiljaa. Please.
"miten saamme tätä positiivista asennetta levittymään.."
Kuules, asenteesi muita kohtaan on negatiivinen. :)
Koittaa itse pysyä positiivisena, vaikka muut irvistäisi sulle. Sä voit silti hymyillä takaisin.
Ihmisillä on nykyään kaikenlaisia huolia ja ongelmia joiden kanssa painia. Eikä kaikilla kaikissa tilanteissa tunnu olevan "työkaluja" korjata asioita eikä käsitellä niitä.
Itse olen huomannut vetäytyväni enemmän omiin oloihini aina sen myötä mitä enemmän ihmiset alkaa ahdistamaan. Tai se mörkömäisyys ei houkuta menemään ihmisten lähelle.