Olen 26v mies ja aloitin suhteen 1,5 vuotta sitten 32v naisen kanssa jolla on 12v poikalapsi. En ollut aikaisemmin seurustellut tai ollut suhteessa kenenkään muun kanssa koska itsetuntoni oli aivan romuna, mutta hän sai palautettua sen takaisin korkojen kera. Olen kypsä ikäisekseni ja tulen erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Ja tällä hetkellä paremmin kun hänen äidin kanssa. Meillä on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta hänen jäätyä työttömäksi asiat ovat mutkistuneet todella pahoin. Kumppanillani on ollut erittäin vaikeita suhteita joista osa on ollut väkivaltaisia. Hän on ollut käytännössä yksinhuoltajana melkein koko lapsen iän, ja lisäksi hänen omalla äidillä on vakavia mielenterveysongelmia jotka aiheuttavat lisää tuskaa, eikä tilannetta ole helpottanut se, että hänen ex mies (lapsen isä) on tehnyt lukuisia perättömiä lastensuojelu ilmoituksia sekä häiriköinyt häntä vuosien ajan. Ja nyt nämä asiat tulevat hänen mieleen sekä unissa että hereillä, joista minä saan kärsiä kommenteilla -''et sinä pysty minua auttamaan, -haluan kuolla, -olet mulle vaan lapseni isän korvike, koska hänellä ei ole muuta isää, -meitä ei yhdistä mikään, -olet pentu ym. Minä arvostan ja rakastan häntä todella paljon ja poikapuoleni luottaa minuun 110%:sti, mutta alan olla todella neuvoton.. Omat työni kärsii todella pahasti sillä olen asiakaspalveluammatissa. Olen todella äreä töissä ja saatan vahingossa purkaa pahanoloni asiakkaisiin. Sairaslomaa en voi ottaa koska sitten olisimme molemmat samaan aikaan kotona koko päivän ja siitä se riemu repeäisikin.. Eniten huolettaa tällä hetkellä poika joka aloitti juuri ylä-asteen ja on muutenkin murrosiän kynnyksellä. Hän on monta kertaa kysynyt huolestuneena, että -''ethän jätä meitä tai ethän kyllästy meihin''... Lisäksi kumppanillani on lievä alkoholiongelma. Olen alkanut uudestaan tupakoimaan muutaman vuoden tauon jälkeen ja ottamaan alkoholia kun lapsi on jo nukkumassa. Lähinnä sen takia että saisin nukuttua ilman, että miettisin läpi yön, että mitä huomenna tapahtuu... Sanokaa joku mistä saisin apua tai miten voisin itse vaikuttaa asioihin sillä en todellakaan halua luovuttaa!!
Vaikea parisuhde
Anzzzz
4213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella hankala tilanne! Teet parhaasi ja olet naisesi tukena, hänen pojalleen varmasti paras mahdollinen miehen malli... Ja sitten saat aika kylmää kyytiä sanallisesti naiseltasi! Ei kuulosta kovin ruusuiselta, ei...
Jollain konstilla sinun pitäisi saada naisesi puhuttua ammattiauttajan juttusille. Hänellä on selvästi käsittelemättömiä asioita menneisyydessään eikä hän pääse niistä yli tuestasi huolimatta. Työttömyys ei paranna asiaa eikä sekään, että viina on tullut kuvioihin. On vain niin hiton vaikeaa saada ihmistä hakemaan apua, kun hän ei itse näe omaa tilannettaan sellaisena, että tuntisi tarvitsevansa ammattiapua... Olisiko itsesi mahdollista käydä purkamassa tuntojasi esim työterveyshuollon kautta - saisit ehkä perspektiiviä asioihin ym...? Ihan sellainen perusjuttu kuin työterveyshoitajan juttusilla käynti voi avata uutta ovea oman jaksamisesi kannalta parempaan suuntaan.
Voimia!!!
Olen koittanut saada häntä ammattiauttajan juttusille ja jopa onnistunutkin siinä silloin kun hän oli vielä töissä.. Soitin hänen työterveyslääkärilleen ja sopisimme että tulisimme molemmat hänen kanssa keskustelemaan, ja näin tapahtuikin. Siitä oli apua hetken, mutta sitten asiat kärjistyvät niin, että minä kuulemma puutun hänen aisoihin liian paljon.. Ja itse olen käynyt keskustelemassa oman lääkärini kanssa, mutta tuntuu että hän ei ota asiaani vakavasti vaan tarjoo masennus- ja unilääkeitä minulle.. En minä niitä tarvitse.. En ole mielestäni masentunut, vaan NEUVOTON. Tämän sanoin hänelle ja hän kysyi, että -''koska haluan tulla seuraavan kerran juttusille, koska aika on loppumassa ja seuraava potilas tulee sisään''... että sellai..
Tuonkaltaisien asioiden vuoksihan me monet sinkut kierretään nää yh:t kaukaa.
Liikaa exiä. Liikaa ongelmia.Liikaa kaikkea.
Ensiksikin poliisille ilmoitus perättömistä lastensuojeluilmoituksista. Menee kotirauhan häirinnän piikkiin.
Toiseksi, lähdette uudelleen sinne työterveyteen. Jos ei muu auta, pyydä poika mukaan. Äiti saattaa olla täysin sokea sille, mitä poika asiasta tuumaa ja ajattelee vain omaa napaansa.
Poika haluaa pitää sinut elämässään, mutta tuota menoa näin ei tule tapahtumaan. Joko sinä lähdet tai sitten kuolo korjaa sinut. Toivottavasti ensimmäinen. Tällaisen tapahtuessa kannattaa antaa pojalle uusi osoite ja puhelinnumerosi, jotta hän saa sinuun halutessaan yhteyden.
Naisella on traumoja, joita hän ei ole käsitellyt auki. Ammattiauttajaa tuossa tarvitaan ja pahimmassa tapauksessa pakkohoitoa. Ja kyllä, pakkohoito on mahdollista nykyäänkin - oma siskoni joutui pakkohoitoon vuosi sitten ja elää nyt paljon tasapainoisempaa elämää yksin, ilman sairaskohtauksia. Me sinne hänet pakotimme äitini ja isäni kanssa. Ja kyllä siitä riemu repesi, kun koko perhe haukuttiin maan rakoon, toivottiin meidän kuolevan ja kiellettiin meidän olemassaolo. Näin jälkikäteen muistellaan sitten noloa, että heheh, kylläpäs sitä silloin tuli pahasti sanottua, huoltahan te vain halusitte pitää....
Naisesi on siinä tilassa, ettei itse ymmärrä enää omaa eikä lapsensa parasta. Voit myös jutella sosiaalivirkailijalle, mutta tällöin on mahdollista, että poika muuttaa isälleen. Joka tapauksessa naisen henkinen puoli täytyy saada kuntoon. Käske hänen hakemaan apua, hae itse apua - jos nyt haet itsellesi apua, on se yhtä tyhjän kanssa, koska olet edelleen samassa oravanpyörässä.
Nainen on itse vielä sanonut, että pitää sinua vain isän korvikkeena etkä merkkaa mitään. Näytä se hänelle. Sano, että tämä apupoika lähtee kävelemään jos asia eivät muutu. Hänen on pakko herätä tajuamaan, että hän se ongelma on suhteessanne.
Ikävä sanoa, mutta jos mikään muu ei auta, lähde kävelemään. Omaa terveyttä on turha vaarantaa toisen kustannuksella.