Olen 21-vuotias tyttö ja eksäni 20-vuotias. Seurustelimme vain 3kk ja erosimme n. 1,5 kk sitten.
Syinä eroon oli ilmeisesti mun puolelta liiallinen kiukutteleminen ja siitä johtuneet riidat. Itsellä oli suhteessa hyvä olla ja olin onnellinen. Olen herkkä ja tunteellinen, kun taas eksäni kuvaili usein itseään "tunnevammaiseksi".
Olen nopea toipumaan eroista ja pari päivää eron jälkeen oli fiilis vielä ihan hyvä, mutta sen jälkeen kaikki on tuntunut masentavalta ja ahdistavalta. Eron jälkeen juttumme on ollut "soutaa-huopaa-tyylistä", välillä ollaan nähty ja kahviteltu, välillä olen niin ahdistunut, että olen katkaissut välimme kokonaan.
Eksä tietää tunteeni, olen kaikki ajatukset hänestä ja meistä vuodattanut. Tiivistettynä ne ovat, etten haluaisi mitään muuta kuin tämän miehen takaisin. Hän ei itse osaa sanoa tunteistaan juurikaan mitään, joten tiedän, että minun pitäisi lopettaa toiveajatteleminen meidän suhteestamme ja jatkaa elämää eteenpäin. Miten pystyn siihen, kun tulevaisuus tuntuu toivottomalta ilman tätä miestä?
Syinä eroon oli ilmeisesti mun puolelta liiallinen kiukutteleminen ja siitä johtuneet riidat. Itsellä oli suhteessa hyvä olla ja olin onnellinen. Olen herkkä ja tunteellinen, kun taas eksäni kuvaili usein itseään "tunnevammaiseksi".
Olen nopea toipumaan eroista ja pari päivää eron jälkeen oli fiilis vielä ihan hyvä, mutta sen jälkeen kaikki on tuntunut masentavalta ja ahdistavalta. Eron jälkeen juttumme on ollut "soutaa-huopaa-tyylistä", välillä ollaan nähty ja kahviteltu, välillä olen niin ahdistunut, että olen katkaissut välimme kokonaan.
Eksä tietää tunteeni, olen kaikki ajatukset hänestä ja meistä vuodattanut. Tiivistettynä ne ovat, etten haluaisi mitään muuta kuin tämän miehen takaisin. Hän ei itse osaa sanoa tunteistaan juurikaan mitään, joten tiedän, että minun pitäisi lopettaa toiveajatteleminen meidän suhteestamme ja jatkaa elämää eteenpäin. Miten pystyn siihen, kun tulevaisuus tuntuu toivottomalta ilman tätä miestä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Syinä eroon oli ilmeisesti mun puolelta liiallinen kiukutteleminen ja siitä johtuneet riidat. Itsellä oli suhteessa hyvä olla ja olin onnellinen. Olen herkkä ja tunteellinen, kun taas eksäni kuvaili usein itseään "tunnevammaiseksi"."
Ette sopineet toisillenne. Piste. Turha kiukuttelu, samoin kuin jäätävä tunnevamma, syö pohjan toimivalta parisuhteelta. Anna jo olla, ihmiset selviävät kymmeniä vuosia kestäneiden avioliittojen erosta joten kyllä sinä tuon handlaat. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Just näin. Miksi ihmeessä exän kanssa tarvii vielä kahvitella ja vuodattaa asioita - sehän vain pitkittää irroittautumista suhteesta ja sen hyväksymistä, että suhde on ohitse?
Ajattelepas, aloittaja, kokeeksi niitä teidän huonoja hetkiänne, kiukuttelua ja riitoja... Nehän olivat osa yhteiselämäänne - eivät vain ne hyvät hetket, joissa ilmeisesti roikut kiinni kuvitellen, että elämä exäsin kanssa olisi pelkkää mannaa, jos palaisitte yhteen. Miksi mikään muuttuisi?! Sinä olet herkkis, ex kylmä ihminen eikä ihminen muutu taikaiskusta!